VepKar :: Texts

Texts

Return to review | Return to list

TÖNČÖI

history

January 17, 2023 in 09:51 Нина Шибанова

  • created the text
  • created the text: Mibo on tönčöi, tiijättögo, hyvät rahvas? A se on syömine, kudamua azutah buolas da kagrazes jauhos. Kagraine vil’l’u livotetah hiilavas suolazes vies, valutetah, kuivatah, jauhokivel jauhotah. Sit vai pieksä buolumuarjanke da syö. Syömine on ylen magei, ristikanzale pättävy, se andau vägie, rungale tervehytty. Istin on tozi! A mindäh sendäh, gu minä, Tönčöin Miikul, iče syön da suvaičen tönčöidy. Ga midä minä – kai minun rodukundu hos luzikku tönčöidy suuh pannah joga päiviä. Vikse sendäh rovus yhtet poigulapset roijah. Dai taloile meijän hierus annettih nimi Tönčöin taloi. Tönčöin miehet kai ollah järiet, korgiet kazvol, hardiet da rožat leviet. Jallat, en sano viärät, ga nengozii hardieloi da rožii kannella ei ole diivu, voijah vähäzelgi plönkästiäkseh. A se ei ole suuri viga! Konzu myö vellekset astummo hieruu myö, a meidy on seiččie, rahvas kačotah da sanotah: – Tönčöin poijat astutah, kai mua särizöy, dai piha valgenou, gu rožat ruskotetah. Mi on pruazniekkua hierus, en sano, ku emmo juo. Ryyppiämmö, ga kuni Tönčöin mies kuaduu, kai hierun miehet kuavutah, Tönčöin, gu streppanat. Mučoit meil, velleksil, ollah čomat, näbiet, rutot, vesselät, da sežo tönčöidy suvaijah! Hieru ei ole suureččaine, ei ni pieni ole, seiččie on vai Tönčöin taloidu. Nygöi hieruugi ruvettih sanomah: ”Tönčöin hieru”. Ga meidy Tönčölöi, uskokkua vai, jo 33 hengie on: Timoi-died’oi, Duarju-buabo, Van’a-tuatto, Man’a-muamo, meidy seiččie vellesty, seiččie neveskiä. Meil velleksil, vahnembal Griišal on kolme poigua, Mišal, Pešal, Johoral, Paušil, On’kal kaksin poijin, a minul vai yksi. Minä kaikis nuorin olengi. Tänäpäi aijazel huondeksel vein mučoin In’an lapsensuandukodih, poigua suamah. Nygöi viestii vuotan. Joga vellel on oma kodi, minä perehenke vai elän vahnembienke, buabo da died’oi yhtes meijänke. Kodii suurendimmo, jatkoimmo, on välliä kaikile, dai abu toine toizele ei ole liigu. Tänäpäi on pyhäpäivy, kaikin kois, a ruado ei käis pyzy, kaikin vuotammo viestilöi. Paušin mučoi Ol’ha meijänke huondeksel natodielo ajoi linnah, hänel sie vahnembat eletäh, tiijustau minun In’ua da viestit tuou. Hil’l’ah tänäpäi aigu menöy, ruavonke matkuau, et ehti ni silmiä lipahuttua. – Ken sie senčois kolizou! Oi, Ol’ha, sinägo? Midä sanot? Mittuzet viestit toit? – Viestit, Miikul, ylen hyvät, sinul tytär! Neiččukkaine-anheline! – Kui se tytär, mindäh tytär...? suun avain, istun huaristan, ajattelen, mis viga. Piäh härähtih: ”Mis, mis, tänäpäi tönčöi jäi syömättäh!” Agu buaboloil hyvä mieli! Died’oit sežo muhuu pannah trihkajen, minun čurah kačahtellah, vuotetah, midä sanon.A midä sanot? Nouzin seizoi, nostin piän korgieh da koval iänel sanoin: – Poigua joga toine maltau azuo, a minä tytärdygi! Minul poigu da tytär! Moine rodih hyvä mieles, vot olen moločču, dai In’a minun, armas naine, moločču! Andakkah vai Jumal kaikile tervehytty! A tönčöidy yksikai rubien syömäh dai teile kehitän!