Texts

L’ubov’ Baltazar. Koiraine da koivu

corpus: Literary texts

genre: Lyric work

Source:

Oma mua. № 3, 2023, p. 11

L’ubov’ Baltazar

Koiraine da koivu

Livvi
New written Livvic

Vilu
, hil’l’u
huondespuoli
,
Vie
niken
nimid’ ei
huoli
,
Vie
ni
kalah
, vie
ni
meččäh

Eigo muun
hyvän
eččoh
.

Koin
pihas
koivu
suuri
,
Koiran
koppi puun
juurel
.
Koivu
tuules
lekahteleh,
Buite
unis
hoijahteleh.

Kopis ihan
pieni
koiru
,
Vie
ni
koiru
, koiran
algu
.
Mikselienne
pihal
jiännyh
,
Midälienne
pahua
lainnuh?

Midä
pahua
, pieni
pendu
!
Eulluh
tilua
päčin
vieres
,
Mikselienne
pihal
jiännyh
?
Pieni
koiru
pahas
mieles
.

Yö
meni
harvas
unes
,
Unis
kävähtihes
muamo
.
Huondes
teriämbä hos
tulis
,
Taivas
rubies
vallottamah
.

Opitteli
iändy
andua
,
Odva
vai
ei
lökästynnyh
.
Vingahtelih
vähäzel
vai
,
Ulvomah
ei
opastunnuh
.

Huondes
pitky
, vilu
tuuli
,
Buite
vihmumah jo
rubei
.
Muatah
kaikin
, ei
ni
kuulta
,
Mi
on
paha
koiru-rukal.

Koiran
turbaine jo
pihal
,
Kopin kynnykses
jo
yli
.
N’uustaldi se
ilmua
viluu
,
Ga
ei
savuu
nenäh
tulluh
.

Dai
nikendä pihal
eulluh
,
Pidäy
ruohtie
yksin
mennä
,
Mennä
yksin
uksen
pieleh
,
A
gu
juohtuu
kelle
mieleh
.

A
gu
kelle
mieleh
juohtuu

Pienen
pieni
koiran
pendu
.
Illal
pihal
karkoitettu,
Pimien
valdah
unohtettu
.

Vaste
luadi
askelehen,
Vaste
tahtoi
mennä
kodih
,
Kerras
pidi
hyčistyä,
Moine
kauhu
koiral
rodih
!

Ylen
koirgiel, taivahalluo

Ihan
oman
koivun
ladvas

Suuri-suuri, valgei-valgei
Jämei
kaži
astuu
vastah
!

Buiteku se
ei
ni
astu
,
Vaiku
muite
lekahteleh.
Kažin
suu
on
ihan
avvoi
,
Buite
purta
tahtou
ielleh
.

Kezän
aigua
kažii
mostu

Koiran
pennul
nähtä
puutui
.
Eräs
oli
, ga
kai
koski
,
Silloi
koiru
äijäl
suutui
!

Silloi
oli
toine
dielo
,
Nygöi
dielo
ihan
toizin
!
Kuni
haikostelih
koiru
,
Kaži
ylembä
vie
nouzi
.

Yksi
käbäl
pitkenemäh

Rubei
ihan
koiran
puoleh
.
Koiru
painui
muadu
vaste
–
Koskenou
, sih
kerras
kuolen
!

Piän
nosti
varovasti,
Ei
ni
hengi
kävvä
piässyh
.
Moine
pitky
kažin
käbäl
,
Lekui
piäle
, ihan
lähäl
.

Piädy
nostamah
se
rubei
,
Vähäzen
jo
maltoi
mielen
,
Täyzi
taivas
suurdu
kažii
,
Suurien
keskes
kažii
piendy
!

Pendu
kopin pimiäh peityi
,
Painui
ihan
pohjuseinäh,
Levon
ragoh
kačoi
yläh
,
Midä
kažit
ielleh
pietäh
?

Kaži-pilvi yläh
lendi
,
Rodih
hänes
suuri
hebo
!
Hevon
rinnal
kala
heityi
,
Rodih
suuri
lindu
nygöi
!

Kummua
sanot
, valgei
taivas

Elävänny
pyörähteleh
!
Muijal
čoma
lindu
lähti
,
Ihan
loitos
terväh
lendi
.

Koiru
juoksi
koivun
rinnal
,
Ihan
lähäl
lämmiä
puudu
:
"Sano
, koivu
, sinä
tunzit
Omas
ladvas
midä
muudu
?"

"Midä
muudu
? koivu
kyzyi
.
– Ladvas
ei
nimidä
olluh

Pieni
pilveihyt vai
oli
,
Pilven
pienembäine puoli
.

Yöl
tuuli
pilvet
ajoi
,
Vihmui
meijän
mečän
laijas

Yksi
reunaine
täh
joudui
,
Buite
tilku
valgies
paijas
.

Älä
itke
, tule
tänne
.
Kačos
, huškuan
minä
ladval
,
Kerras
lähtietäh
net
kaikin

Kažit-pilvet, älä
varua
."

Valgiet
kažit
buite
vuahtot
Hajottih
, dai
sinitaivas
Kirkastui dai
lämmin
tuuli

Heityi
alah
, muale
tuli
.

"Ole
rinnal
, pendu
pieni

Sinun
lämmittelen
selgiä
,
Käbälätgi katan
lehtil
,
Toinah
paranou
hos
mieli
.

Pilvie
älä
, raukku
, varua

Pilvet
loitton
ollah
meis

Älä
kaikkiel
kerras
kačo
,
Kuni
olet
unimielis."

Ielleh
koivun
jatkui
pagin
,
Rauhoitteli piendy
koirua
,
Silitteli
pehmiäl oksal
,
Buite
vezahastu omua
.

"Kezän
lopus
, konzu
pilvi

Piästäy
omat
enzivihmat,
Uvvessah
roih
ihan
valgei
,
Buite
päčin
savu
sagei
.

Meile
pilvi
oli
yödy
,
Enhäi kiellä
huogavumas
,
Mugai magai
minun
ladval
,
Buite
suuren
suaton
yskäs
.

Vikse
sidä
pöllästyitgi,
Umbisilmin
kömpistellen
Painazit
vai
bokkua
tostu
,
Oli
dieluo
aijoi
nosta
."

Pendu
tiedänyh
ei
pilvie
,
Vaiku
lämmän
tuulen
tunzi.
Päiväzen
vai
hyvin
tiezi
–
Eli
enzimästy
keziä
!

Koivun
paginua
ei
kuulluh
,
Koiru
väzyi
pöllästysty
,
Ei
ni
kuulluh
vingahtamas
Suurdu
yläsaruan ustu
.

Kaldui koivun
rungua
vaste

Moine
magei
uni
tuli
!
Muah
käbäläzil painui
,
Händiä
lekutteli tuuli
...

~~...~~ Mal’l’ah
valui
lehmän
maiduo

Pertis
buaban
pajo
kuului
,
Kodih
brihaččuine
kučui

Koirazen
, mi
pihas
uinoi
.