Texts
Return to review | Return to list
Ruado ainos kirkendäy
history
February 01, 2023 in 12:37 Нина Шибанова
- created the text
- created the text: Ylä-vuaženilaine Galina Kožuh omua ruaduo mečäs vyöččimessäh lumes kirvehenke käis mustelou mielihyväl. Myö istummo Kožuh Galina F’oudorovnanke hänen kois Ylä-Vuaženin kyläs, häi ozuttau minule vahnoi fotokartočkoi, sanelou kyläh da omah elokseh nähte. – Toiči lähtit koispäi huondeshämäris, a pihal pakkaine loškuttau... purettelou rožii, lumi jalloin al čäigäy... Vot oli hyvä, sidä aigua mustelles inehmizel kai silmät ruvetah enämbäl läpettämäh. Galina Kožuh on näbei da intelligentan nägöine naine, kudamal ollah hyväntahtozet silmät da oigei paginluadu. Nygöi häi on eläkkehel da endizelleh eläy omas kyläs, kus ijän kaiken ruadoi lespromhouzas. Läs kuuttukymmendy vuottu tagaperin häi tuli sih ruavon ečos. Kehitettih händy buhgalterikse stolouvoih. – Palku oli nellikymmen viizi rubl’ua. Perehen elättämizekse ylen pienet dengat, mustelou häi. – Sanotah, dengat ei luajita ristikanzua ozakkahakse, ga niilöittähgi ei sua eliä... Ruadua minä en varannuh, sit kodvazen mendyy vaihtoin ammatin da rubein ruadamah oksien karzijoin joukos, sie maksettih enämbi. Kaikkie myö nägyy, mittuine jygei elaigu oli inehmizel. Hänen ruadopäivy algavui ylen aijoi. Nellän aigua huondestu häi jo rubei hälizemäh kois: pidi lämmittiä päčit, kaččuo žiivatat, keittiä murgin, työndiä lapsii päivykodih. Kahtes čuasus ehti vägitukun ruadua, sit ukonke yhtes astuttih meččyruadokeskuksen vuotandutiloih, siepäi istavuttih mašinan avvonazeh kuuzovah da veres ilmu vastah ajettih meččäh ruadoh. Mennyt vuozisuan aigua Ylä-Vuaženin kyläs meččiä ruattih äijän. Nuorižojoukot ruattih murrettih joga siän aigua. Enzimäi kaivajat puhtastettih puuloin tyvet lumespäi, sit mečänkuadajat sähköpiloil kuattih net. Sit tuli oksien karzijoin vuoro. – Silloi talvet oldih lumehizet: kivokset oldih metrii korgiembat, mustelou Galina F’oudorovna. Opi ruadua moizis ololois kaiken päivän... Normat annettih suuret, net pidi täyttiä, niken ruadajis ei tahtonuh omua ruadojoukkuo pettiä, sendäh pyörittihgi, mi oli vägie. A Gal’a vie rizinsuappualois ruadoi, kuatančois, sanou, ei ole hyvä ruadua – net liikkehii ahtistetah. Kerran ruadajes puun tyvi lendi hänele landeheh. Hyvä, ku ei ylen äijäl sattavunnuh naine, eiga kai voinnus vie pahembi olla. Ruado mečäs sendäh oli jygei da varattavu. Huogavuo meččyruadajat voidih vai murginan aigua. Syömizet tuodih koispäi. – Kerävymmö kaikin meččyruadoalal tulelluo, murginoičemmo, pagizemmo, pajuo pajatammo. Meijän ruadojoukko oli kaikis nuorin dai hyvä. Myö yhtes pruazniekkoigi piimmö. Niken ei paheksinnuh ruado-ololoi, huogavummo dai uvvessah kaikin yhtes rubiemmo ruadamah. Mečänvedomašinat viettih sit kuattuu meččiä jovele uittoruadoloih niškoi. Ylä-Vuaženispäi uitettih meččiä Tukšan da Vuaženin jogiloi myöte Svirissäh. Sit jo parziloi uitettih Leningruadan alovehen ruadajat. OMAN RUAVON MALTAI Enämbän nelliäkymmendy vuottu Galina Kožuh ruadoi lespromhouzas, enimät vuvvet meččymuasterin virras. Häi oli kolmel ruadojoukol piälikönny, joga joukos oli kaheksa ruadajua. Hyviä da oigienmugastu ruadajua kunnivoittih ruadajat dai johtajat. Oman ruavon Galina Kožuh maltoi hyvin. Aijan aloh häi jo hyvin rubei tiedämäh, konzu da kui pidäy istuttua havvupuuloin siemenii, kui kaččuo taimenii, maltoi kypsän mečän eroittua. Ruadoi häi mečänkazvatusruadoloisgi. Häi tunzi mečäs joga puuhuon da kannon. Hänen ruado arvostettih, palkittih kunnivokirjazil, lahjoitettih kallehii lahjoi. Inehmizel tässäh ollah ruokos erähät kunnivokirjazet korgielois suavutuksis, čuasut, serviizu... Tänäpäi naizele net ollah kallehet kui musto mennyös aijas. Aijan myödäh vahnan tehniekan sijah tuldih nygyaigazet mašinat, ruadua mečäs rodih äijiä helpombi. Ei pidänyh suurdu joukkuo ruadajua, lespromhouzoigi ruvettih salbuamah. Nenga rodih Ylä-Vuaženin ruadojoukonkegi. Enzimäi yhtistettih Priäžän da Šuojun-Viidanan lespromhouzat, sit segi yhtistetty salvattih. JOUTE OLENDU EI KIINNOSTA Vuvves 2006 года Galina Kožuh on eläkkehel. Ga et sano, ku sit aijas naine huogavuu: vie tänäpäi 72-vuodine naine ukonke yhtes pietäh lehmiä da lähtemiä, kazvatetah ouveššiloi. – En voi olla ruavottah. Se andau vägie da kirkendäy, ruadajes unohtat voimattomuksis, sellittäy inehimine. Konzu pagin kiändyi pahah mečänkuadamizeh, kudai menöy kyläs ymbäri, naine nägeväh muutui. Meččyvaroin hävittämisty häi sanou huigiettomakse ruavokse. – Meil meččyruadomualoil kai oli kunnos, a nygöi del’ankale tulet – jallat katkuat, sanou häi. Meččy kuattih, dengat suadih. A sen jälles olgah hos midä. Migi on kaimattu jälgimäzien kahtenkolmen vuozikymmenen aigah, toinah rahvahanke pidäy toizin olla: enämbäl arvostua, opastua, ruavos hyvin maksua... Sit kunnon ruavon ruattuu rodieu heil hyviä mieldy dai himuo pajattua pajuo murginan aigah...