VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Lazarev Ivan . Ehtyvagoi

Lazarev Ivan

Ehtyvagoi

Livvi
New written Livvic
Vastain kyläs tuttavii Piiterispäi. Rubeimmo tarattamah eländäh-olendah näh. A paginan lopul hyö tostettihes:
Uskaldettih omahizet vagoidu, ga ei lövvetty.

Muga on, vastain, tänävuon vagoi ei ole ojien reunoil, vaigu sagies syväs mečäs, kus tuuli ei puistanuh kukkazii.
Ga sinä midäbo tiijät, kus vagoigi on? kyzytäh minuu.
Ga tiijän, tänäpäi enne murginua keräin kaksi bitonastu zakuazan mugah.
Kuule, raukku, meil jo huomei huondekses pidäy ajua iäres. Toinah keriät hos bitonazen, lapsile talvekse täydyy.
Ga mittuot probliemat, vastain, – on nellilitrahine bitonaine, keriän jo.
Tulin kodih, tembain syvvä, selgiin, istuimmos pyöräle da meččäh vagoih. Pyöräl pidäy ajua kaksi kilometrii, a sit vie kaksi kilometrii jallai dorogata astuo. Tulin sih kohtah, kus huondeksel keräin, kačon, vagoi karju da kypsi, čomus, terväh keriän. A oli jo elokuu, ei oraskuu, päivy jo lähti hubevumah, aigua minä en kaččonuh, čuassuloi en pie, kai päivästy myö. Kačo vai, ga päiväine jo laskihes, pidäy teriämbi täyttiä bitonaine, vähästy vajai on. A keriän minä kirkieh, bitonaine armeiskoil vyöl, ruan mollembil käzil. Innostuin, tuulemah rubei.
Silkeskie kuulen, ga en yksin vagoidu keriä. Tuulen čuraspäi kuuluu ohkeh, näčkytys, oksien račkeh. Ga kenbo sie nengozes syväs mečäs, loitton dorogas, da vie nenga myöhä vagoidu keriäy? Mielet kiinitti, hyvä ku bitonaine oli jo vähiä vajai täyzi. Nouzin minä sammaloitunnuole vierinkivele, kačon sinnepäi, ga midäbo näin? Naparniekkannu ei ristikanzu ole, ga... kondii. Hyvä, gu tuuli hänen čuraspäi, ei minuu vainunuh, dai minä keräin yhtes kohtas, en liikkunuh, dai vagoižikko oli ylen sagei.
Kačon, ga kondii ku ristikanzu nouzou tagajalloile, kuabailou vagoituhjoloi vuoroh yhtel libo mollembil käbälil, azuu gu vastazen da mielihyväl näčkyttäjen nuolou kielel yhtes puoles, sit toizes, kurizou, urizou. Nägö mielenkiinittäi, ga eliägi himoittau, yhten veičenke midä suau kondienke luadie, agu midä tapahtunnou! Da gu se vie eihäi ole pieni kagrupeldokondii, a tovelline muzavanruskei!
Kui minä heityin kivespäi, kui piäzin suossah, en musta, se tapahtui gu unis. Suol vie oli valgei, sit suon kauti, liij an kilometrin hakkain da puutuin pyöräh. Vai konzu istuimmos pyöräle, tostimmos, kui säristäh polvet, a iče olen märgy hies.
Jälles tädä tapahtumua minä ahkeroičin ei kävvä ehtäl meččäh ni marjah, ni gribah. Dai ongele kačoin parembakse kävellä troppii myöte.