Texts
                                            
        
            Return to list
            
                    | edit | delete | Create a new
         
            | history
            | Statistics            
            | ? Help            
        
        
        
            Sergei Georgijev.
            Miikkula-kontienpoikani
         
        
        
                
        
        
        
                
                
                
                
                
                
                
                 
            
Source:
 
        Kipinä. № 5, 2023, p. 10-11
        
                
        
               
        
        
    
        
                
        
            
            
            
                    Sergei Georgijev
                
        Miikkula-kontienpoikani
        
        
        Karelian Proper
                
New written karelian
                
      
             LEIKKI
 
 Kontienpoikasetalotettih vesselä leikki. 
 — Mie olen šuuri kontie! šano yksi kontienpoikani. 
 — Mieki olen šuuri kontie! piätti toini kontienpoikani. 
 — A m ieolenenšin jänöni, ilmotti Miikkula. 
 — Та šiitä — orava! 
 — Poikaseni, mintäh šie tahotolla jänösenä? ihmetteli muamo-kontie. — Šie vet olet kontienpoikani! 
 — Kontieh šuan vielä leikkie tarpehekši! Miikkula-kontienpoikanišelitti huolettomašti. 
 
 ROHKIE MIIKKULA
 
 Pikku Miikkula kyšy omua muamuoh, emäkontieta:
 — Armaš muamoni, voitko šie oikein pelottavašti ärähtyä? Nyt äkkie? 
 — Tietyšti voin, poikaseni, vaštasi muamo-kontie. — Ka mitä varoin? Kaikki meččäelukat juoššah kauhuššah pakoh, ken minneki! 
 — Muamoseni! Miikkula-kontienpoikani rupesi šuoššuttelomah emäkontieta. — Ärähä vaikka kerran! Ole hyvä! 
 Muamo-kontie henkähti, kaččoympärillä ta ärähti pienellä, ka tosi pelottavalla iänellä. 
 — Kačo, muamo, kuin rohkie mie olen! ilosešti karju Miikkula. — Mie en juoššun kunnena! Mie yhtänä en varaja! 
 
 TALVI
 
 Tuttu jän is kerto M iikkula-kontienpoikasella, jotta erähyänä päivänä
 meččäh tulou talvi. 
 — Muamo, mitä talvi on? kyšy Miikkula šuurelta emäkontielta. 
 — En tiijä, poikaseni, vaštasi muamo pienellä kontiella. — Myö šiun kera mänemmä makuamah talvipešäh! Ka ne, ket nähtih talvie, kerrotah, jotta kaikki ympärillä muuttuu lum ivalkiekši... 
 — No šilloin on parempi muata! myönti viisaš kontienpoikani. — Još en piäše makuamah, tulouko miušta lumivalkie kontie? 
 
 KEN ON KAIKISTA...? 
 
 Illalla, konša jo oli aika männä muate, Miikkula-kontienpoikani viekkahašti kyšy vanhem m iltah:
 — Tiijättäkö, ken meijän mečäššä on kaikista lempein? 
 Та vaštasi iče:
 — Miun muamoni! 
 — Niin onki, poikaseni, myönti tuatto-kontie. 
 — A kenpä meijän mečäššä on kaikista rohkein? jatko Miikkula. 
 Та tuaš vaštasi iče:
 — Še on miun tuattoni, hiän on meijän mečäššä rohkein! 
 — Niin onki, poikaseni, šuoštu muamo-kontie. 
 — Ka elkyä kyšykkyä , ken meijän mečäššä on kaikista ilosin ta leikkisin! kyšy äkkie pikku Miikkula vanhem pieh. — Šentäh kun ... olen vielä vähän ujo...