Texts

Return to review | Return to list

Bohat’t’eri-mučuoi

history

June 07, 2023 in 20:58 Нина Шибанова

• created the text
• created the text translation
• created the text: Oli tuatol dа muamol ainuoi poige, ylen vägöw da strašnuoi bohatte. Tuattah, muamah kuoltah. Rubedaw naimah. I iččeih mielte myöi ni kui ei voi löwtä našte. Val’l’astaw kaks hebod, ottaw kuučarin i lähtöw akkad eččimäh toižeh muah, toižeh carstvah. Ajaw perevozah.^ Pidäiž perevozida. Kaččow, neidine pezöw sobid. I ylen hyvä neidine, vägöw.^ Mieldyi neidižeh. Neidižele sanow: – Eigo voi meile murginuoita i heboid šyöttädä täs sinullo? Sanow: – Minä sobat kerädän i lähten avaidan veräin, voitte ajada saraile. Avaidaw veräin neidine, laskow heid, prikažiw kuučerile hebod laskettada i kagrad andada. Briha mänöw perttih, ylen hyvä briha. Neidine ottaw panow stolale murginan, enzimäi gostittada pidäw briha. Rubetah hyö neidižen ker syömäh kahtei.^ Ištutah vastakkai, kačotah toine toižeh. Ylen hyö oldih, bohat’t’erit, čomad. Briha sanow hänele, ku rubettih suad’bodieloluoid pagižemah: – Edgo tule minule mučuoikse? Neidine sanow hänele: – Pidäw kiere oppida ozad. Rodittih hyö ukko da akke. Enzi huondeksen nowzow miez.^ Panow kušakan vyöle i kirvehen vyön alle i ottaw konatan i lähtöw meččäh. Leikkadaw kymmene syltte halgod i tuow kai kodih takaz i perttih nell-’l’udaw. I mučuoile sanow, iččeh akale, sanow: – Vot miez on, ka vot on miez – kymmene syltte yhtes čuasus leikkaži i kai kieras tuoi! Naine vastaži: – Nengomid miehid on äi, da lewhketä vai ei. Syveldyi häi naižen piäle, ei pakiče ni d’uoda ni syödä. Tošpäin huondeksel nowzow vie aigembe, ni syö ni d’uo ei. Kakskymmen viiž syltte leikkaži kolmes čuasus i kai yhtes takas tuoi. Oččah lykäiži, kai pertti lekahtih. Tuli perttih i naižele sanow: – Vot on mies, ka vot on miez – yhtes takas tuoi vuodeks halgot! Akke vastaži hänele: – On nengomid miehid äi, da lewhketä ei. Syveldyi miez akan piäle ylen äijäl. Ei pakiče ni syödä ni d’uoda. Huondeksel kolmanden päivän nowzow miez aigaizeh. Selgidäw i akale sanow: – Proššai, – sanow, – sinä miud elä tiedä, minä sinudaiž! Akke vastaži hälle: – Mäne terveheks! Lähti miez astumah peldod myöte.^ Kaččow – palteges on kivi ylen suuri, ku päčči. Fattiw kiven kahtel kädel, vierettäw mägele. Ištuiheze kivele i rubeži duumaimah. Kuulow – kyndäw miez kolme sadad virstad meren taga.^ Kuuluw «nu» i «tpru». Häin sanow: «Minä lähten sen miehelloh, ken on šigä kyndäi»? Tulow miehelloh häin. Kyndäw mies kolmel volal i kolmet pečatnuoit syltte vagon ajaw. Kyndäjäl miehel yks käzi, yks silme, yks d’alge. I sanow: – D’umal abuh, diedo! Häin sanow: – Tule, pidäw, poige! Laskettaw starikke hebod murginale i keittäw kalan, i priglassiw syömäh mieste. I kyzyw starikke: – Kenen miez olet, kus tulet? Vot moločče i sanow: – Minä nain perevozas. Enzi päivän tuoin kymmene syltte, perttih tulin, sanuoin: «Vot on moločče, ka vot on moločče – kymmene syltte tuoi takas, leikkaži i kaaduoi», a häin, naine, sanuoi: «On nengomit moločuoid äi, ka ei lewhketä». Tošpäin, – sanow, – leikkažin i tuoin takas kakskymmen viiž syltte halgot, tulin, – sanow, – perttih: «Vot on moločče, ka vot on moločče – vuodeks halgot tuoin». A häin sanow: «On nengomid moločuoid äi, ka lewhketä ei». Kolmanden päin nowzin, sanuoin akale: «Proššai, sinä minud älä tiedä, minä sinud». Häi sanuoi: «Mäne terveheks». Vot i tulin sinulloh. Starikke sanuoi: – D’ogo lopiit paginan? Kuundele, – sanow, – minä rubedan nygy sanomah. Vot, – sanow, – miez, meid oli kakstošt vel’l’este, minä olin nuorin kaikis, kahekstošt puudad viessad oli minus, a toižet oldih d’ugedembad i vägevembäd. Myö, – sanow, – duumaimme: emme rubei ruadamah, a lähtemme kiškomah ristityid. Vot, – sanow, – lähtimme myö toižeh muah kiškomah.^ Kiškuoimme kakstošt takkat kuldad da hobd’ad. Vot tulimme, – sanow, – sinun mučuoilloh perevozah – pidäw toizele puolele piästä. Häin perevozii, – sanow. – I sanomme sinun neidižele: «Perevozi poikki d’oges»! Häin sanow: «Min voin čagaril nostada, se mille andagat viendäs»! Myö soglasiimmohez andai. Ottaw ylen suuren venehen i view meid poikki d’oges toižele čurale. Pani čagarih d’uaščikan ylen suuren i sanow: «Pangad nygyöi d’engad»! Panimme takan, panimme toižen – čagari aino seižow, i panimme kaik kakstošt, i šiid ot’ti čagaril kai kakstošte takkad d’engad i sadii venehen, toižel kädel sadii venehen, toižel kädel sadii venehen! Toižele čurale veneh mäni, a sinun mučuoi diäw meiden ker. Myö sanomme sinun mučuoile: «Kuus takkad ota, a kuuz anda meile». Häi sanow: «Ni kopeikkad en anda, työ kiškuoitte ristityid»! Kakstošt bohatterit sanotah: «Ed anda, ka rikomme sinun»! Meile oli nälge, rodii vie nälgembi nygyöi.^ Sinun mučuoi sanuoi: «Eigo sua teile miwd rikkoda, mängät kus piän tulitte, kuolgad nälgäh». Hänen mučuoile sanotah: «Rikomme, ku ed d’enguoid andane»! Ylen äijäl tuskevui neidine. Stukniw d’algan muah, kovah tandereh, kivičuuruh upponi d’alge polveh suai. Kačomme: rikkow kaikkid vel’l’eksid. Myö pagoh. Häi dälgeh yldyi meile. Kačomme: on rikottu bohat’t’eri peldole, i piäluw on diäny viitte syltte. Myö kakstošt vel’l’et istuimokseh sih piäh. Sinun mučuoi nel’l’udaw meile dälgeh, tulow sih piälloh. Ku potkal heittäw sidä piäd! Ykstošt vel’l’este kuoli, a minä diäin hengih. Siid minul pakui käzi, d’alge, silme. Starikke sanow: – Mäne kodih, i min pidänöw, sen ole; kunne käskenöw, sinne mäne! Mies tuli kodih i sanow: – Akke, minä sinun dielon tiedustin, hot’ talusvedet käske d’uoda, ga d’uon. Rubeži elämäh iččeh mučuoin ker.