Texts
Return to review
| Return to list
Akku lapsen söi
history
June 07, 2023 in 22:14
Нина Шибанова
- changed the text
On akku da ukko, heile on kazakku.^ Mučoi on kohtuine. Mužikku lähtöy, kunne lähtenöö ajoloih i kazakal käsköö: «Gu ugodii saaha, älä pahoi jovvuta emändää». A kazakku uniz nägöö: lapsi roih ylen ozavu.^ Midä vai häi tahtonnoo, sidäi roih. Mučoi lapsen saa, häi lapsen saaduu sih unohtaa, ei tiijä ni iččeedä, a kazakku lapsen ottaa da sen viebi leskeh akkah, a mučoil hieroo vereh igenet. Mučoi tostah: – Kuzbo ıninun lapsi on? Häi sanoo: – Ga said dai söid lapsen! Mučoi itköö: – Gu minä lapsen olen syönyh! – moliihez. Häi kirikköh rubiaa käymäh joga molen’jal. A brihaččuine kazvaa vägi brihaččuizekse. Kazakku lähtöö taloiz äärez i ottaa sen lapsen leskez akaz. Astutah hyö sie korvez ylen suurez. Mužikku sanoo: – Pädiz meile elää, gu oliz meile täz kodi! – A rubiazimogo myö täz elämäh? – Ga rubiaazimmo! Brihaččuine i sanoo: – Minun suus, spaasan korvah, štobi̮ gu oliz meile täs kodi! Dai heile roih kodi ylen suuri da hyvä. I hyö eletä-hollah, ga mužikku sanoo: – Gu oliz minul akku, sinul maamo, pädiz i elää! Brihaččuine i sanoo: – Minun suus, spaasan korvah, štobi̮ gu oliz minule maamo, taatal akku! Joučendu parvi nouzoo i heitäh alaz, i yksi muuttuu ristikanzakse, i ottaa mužikku mučoikse hänen. Hyö eletäh da ollah, ga ei oman maaman dytyi ole. Ruvetah hyö maata. Brihaččuine menöö kravatin alle. Mučoi kyzyy: – Kuibo työ koin azuitto? Mittuine korbi oli täs! – Vod myö laimo koin, ga brihačču on ylen ozavu, häi midä tahtoo, sidäi roih. Mučoi kyzyy mužikal: – Kuzbo sinä otit brihačun? – Minä otin taloiz, olin kazakannu, mučoi oli kohtuine, gu sai lapsen, ga minä igenet hieroin vereh, a lapsen otin. Leskez akaz minä händy kazvatin. A brihaččuine nene paginat kuundeli. Huonduksel nostah magaamaz ääre, brihaččuine sanoo: – Minun suus, spaasan korvah, kui maamo jouččenennu tuli, mugai mengähes! Mučoi jouččenekse muutaldah dai ääres lendää. – Minun suus, spaasan korvah, mittuine korbi täz oli, moine i roikkah! Kodi korvekse muutaldah, a sinä joukse igä kai koirannu. Häi koirakse muuttuu. – Žučka-sobačka, pokaži mne dorošku! I lähtöö koiru ielepäi juoksemaho brihaččuine juoksemah ääreh. Tuloo hieruh. Pyrrih taloih yökse. – Laskemmo jo, magaa. Ildastu syömäh ruvetah, ga koiru uksen tagaa haukahteleh. – Anna, poigaini, koirale illaspalaine. – En, – sanoo, – koiral nygöi anna, a huondeksel annan päčin lämmites tulihiildy. – Kus, poigaine, koiru tulihiildy syö? – Olettego työ kuullut, kuz oma maamo lapsen söi? – On, – sanoo, – kaksi päivää vai astut, dai piäzet hieruh. Lähtöö huondeksel matkah i koiru viettämäh. Tuloo toizeh hieruh. Yökse puuttuu.^ Pyrrih yökse. – Magaa jo, laskemmo. Illal ruvetah illastu syömäh, ga koiru haukahteleh. – Anna, poigaine, koiral illaspalaine. – En anna nygöi, huondeksel annan tulihiildy. – Kuzbo koiru tulihiildy syö? – A kuzbo oma maamo omaa lastu syö? – Päivän astut, sit sihi hieruh pääzet. Kolmanden päivän nouzoo i lähtöö astumah ielleh i pääzöö sih hieruh, kuz on lapsen syöjy mučoi. Pyrrihez yökse. Ruvetah illastu syömäh, ga koiru haukahtelou. – Anna, poigaine, koiral illaspalaine. – Annan koiral huondeksel tulihiildy. – Eihäi, gor’a, tulihiildy koiru syö. – Eihäi oma maamo lastu syö. – On, sе meijän kyläz on. – A kuibo minä händy nähtä saan? – Nähtä saat: mene vai kirikköh, huraal käil ainoz molih mustissah. Häi menöö kirikköh – molii naine itkun ker polvilleh mustis sovis. – Mindähbo sinä, t’outoi, molittoz nengalei itkun ker? – Ole poigu-rukku vaikkaine, minul on suuri räähky. – A mibo moine on? – Lapsen minä sain da söin. – Et, maamo, sinä syönyt lastu, sinun lapsi – täz olen!^ Heitä molinduhez dai itkendy! Olihäi teil ennen kazakku. Sinä gu lapsen sait, häi minun otti, igenet hieroi vereh dai minun otti. Mennäh leskiakkah: – Oligo nenga i nenga kazvatettavu? – Oli. Lapsen maamah kodih ottaa, pääzöö molimassah ääre, a kazakan blahoslovii koirakse kogo ijäkse.
June 07, 2023 in 21:45
Нина Шибанова
- created the text
- created the text translation
- created the text: On akku da ukko, heile on kazakku.^ Mučoi on kohtuine. Mužikku lähtöy, kunne lähtenöö ajoloih i kazakal käsköö: «Gu ugodii saaha, älä pahoi jovvuta emändää». A kazakku uniz nägöö: lapsi roih ylen ozavu.^ Midä vai häi tahtonnoo, sidäi roih. Mučoi lapsen saa, häi lapsen saaduu sih unohtaa, ei tiijä ni iččeedä, a kazakku lapsen ottaa da sen viebi leskeh akkah, a mučoil hieroo vereh igenet. Mučoi tostah:
– Kuzbo ıninun lapsi on?
Häi sanoo:
– Ga said dai söid lapsen!
Mučoi itköö:
– Gu minä lapsen olen syönyh! – moliihez.
Häi kirikköh rubiaa käymäh joga molen’jal. A brihaččuine kazvaa vägi brihaččuizekse. Kazakku lähtöö taloiz äärez i ottaa sen lapsen leskez akaz.
Astutah hyö sie korvez ylen suurez. Mužikku sanoo:
– Pädiz meile elää, gu oliz meile täz kodi!
– A rubiazimogo myö täz elämäh?
– Ga rubiaazimmo!
Brihaččuine i sanoo:
– Minun suus, spaasan korvah, štobi̮ gu oliz meile täs kodi!
Dai heile roih kodi ylen suuri da hyvä. I hyö eletä-hollah, ga mužikku sanoo:
– Gu oliz minul akku, sinul maamo, pädiz i elää!
Brihaččuine i sanoo:
– Minun suus, spaasan korvah, štobi̮ gu oliz minule maamo, taatal akku!
Joučendu parvi nouzoo i heitäh alaz, i yksi muuttuu ristikanzakse, i ottaa mužikku mučoikse hänen.
Hyö eletäh da ollah, ga ei oman maaman dytyi ole. Ruvetah hyö maata. Brihaččuine menöö kravatin alle. Mučoi kyzyy:
– Kuibo työ koin azuitto? Mittuine korbi oli täs!
– Vod myö laimo koin, ga brihačču on ylen ozavu, häi midä tahtoo, sidäi roih.
Mučoi kyzyy mužikal:
– Kuzbo sinä otit brihačun?
– Minä otin taloiz, olin kazakannu, mučoi oli kohtuine, gu sai lapsen, ga minä igenet hieroin vereh, a lapsen otin. Leskez akaz minä händy kazvatin.
A brihaččuine nene paginat kuundeli. Huonduksel nostah magaamaz ääre, brihaččuine sanoo:
– Minun suus, spaasan korvah, kui maamo jouččenennu tuli, mugai mengähes!
Mučoi jouččenekse muutaldah dai ääres lendää.
– Minun suus, spaasan korvah, mittuine korbi täz oli, moine i roikkah! Kodi korvekse muutaldah, a sinä joukse igä kai koirannu.
Häi koirakse muuttuu.
– Žučka-sobačka, pokaži mne dorošku!
I lähtöö koiru ielepäi juoksemaho brihaččuine juoksemah ääreh. Tuloo hieruh. Pyrrih taloih yökse.
– Laskemmo jo, magaa.
Ildastu syömäh ruvetah, ga koiru uksen tagaa haukahteleh.
– Anna, poigaini, koirale illaspalaine.
– En, – sanoo, – koiral nygöi anna, a huondeksel annan päčin lämmites tulihiildy.
– Kus, poigaine, koiru tulihiildy syö?
– Olettego työ kuullut, kuz oma maamo lapsen söi?
– On, – sanoo, – kaksi päivää vai astut, dai piäzet hieruh.
Lähtöö huondeksel matkah i koiru viettämäh. Tuloo toizeh hieruh. Yökse puuttuu. Pyrrih yökse.
– Magaa jo, laskemmo.
Illal ruvetah illastu syömäh, ga koiru haukahteleh.
– Anna, poigaine, koiral illaspalaine.
– En anna nygöi, huondeksel annan tulihiildy.
– Kuzbo koiru tulihiildy syö?
– A kuzbo oma maamo omaa lastu syö?
– Päivän astut, sit sihi hieruh pääzet.
Kolmanden päivän nouzoo i lähtöö astumah ielleh i pääzöö sih hieruh, kuz on lapsen syöjy mučoi. Pyrrihez yökse. Ruvetah illastu syömäh, ga koiru haukahtelou.
– Anna, poigaine, koiral illaspalaine.
– Annan koiral huondeksel tulihiildy.
– Eihäi, gor’a, tulihiildy koiru syö.
– Eihäi oma maamo lastu syö.
– On, sе meijän kyläz on.
– A kuibo minä händy nähtä saan?
– Nähtä saat: mene vai kirikköh, huraal käil ainoz molih mustissah.
Häi menöö kirikköh – molii naine itkun ker polvilleh mustis sovis.
– Mindähbo sinä, t’outoi, molittoz nengalei itkun ker?
– Ole poigu-rukku vaikkaine, minul on suuri räähky.
– A mibo moine on?
– Lapsen minä sain da söin.
– Et, maamo, sinä syönyt lastu, sinun lapsi – täz olen!^ Heitä molinduhez dai itkendy! Olihäi teil ennen kazakku. Sinä gu lapsen sait, häi minun otti, igenet hieroi vereh dai minun otti.
Mennäh leskiakkah:
– Oligo nenga i nenga kazvatettavu?
– Oli.
Lapsen maamah kodih ottaa, pääzöö molimassah ääre, a kazakan blahoslovii koirakse kogo ijäkse.