Texts
Return to review
| Return to list
Däi armoittomakse brihačču
history
June 07, 2023 in 22:53
Нина Шибанова
- created the text
- created the text translation
- created the text: Däi armoittomakse brihačču. Häi läksi maailmal päädy syöttämäh. Tuloo vanhu starikku vastah. Kyzyy:
– Kunne, poigani, menet?
– A menen, kus pään elättäzin.
Häi sanoo:
– Avaa suu.
Brihačču gu suun avaa, ga starikku suuh i sylgöö. Sylgöö, ga brihačču rubiaa kaiken dyttymät kielet tiedämäh.
Lähtöö ielleh astumah brihaččuine. Hänel tuloo kupsu vastah. Hänel on kolme heboo. Kupsu kyzyy:
– Kunne, poigani, menet?
Häi sanoo:
– Menen päädy elättämäh, kuz vai pää eläz.
Kupsu sanoo:
– Edgo rubia minul heboo ajamah? Minä sinuu syöttäzin dai d’uottazin dai šuorittazin.
Häi rubiaa. Lähtieh matkah. Kupsal on kaksi koiraa. Azetutah syöttämäh heboloi, a koirat laitah pagin: «Pahoi ižändy laadi, gu täh rubei syöttämäh. Täs kohtaa vorat tullah, kai kiškotah, hevot otetah dai iččeedäh tapetah»! Brihaččuine sanoo:
– Emmogo lähte toizeh paikkah syöttämäh heboloi, eigo kuz oliz ugoožoimbi?
Kupsu i soglassihez. Brihaččuine nareko jättää veičen, tahtoo ispi̮ti̮vaija, ongo tozi, gu häi ellendi koirien paginan. Mennäh hyö palazen peräh, lasketetah hevot i däähäh sih yökse. Huondeksel ku brihaččuine nouzoo dai kupsal sanoo:
– Lähten minä tuon veičen, gu veičči unohtui sille kohtale, kuz enzimäi tahtoimmo huogavuo.
Menöö sinne, ga mugai on: sid verdy, da nägyy, što rozboiniekat on hälisty.
Lähtietäh ielleh, ga kodih däi vai palane. Koirat zavodittih keskenäh pagin. Vanhembi koiru sanoo nuorembal koiral: «Mene kodih da ylen äijäl hauku, štobi̮ ei rozboiniekat ruohtizi tulla graabimah»! Meni koirane kodih, ga parahite vorat oldih kois.^ Koirane ku zavodiihäi haukundan, dai vorat ääres pajetah.
Tullah kodih, ga emändy on pahaz mieles, sanoo:
– D’engat vai ehtittih varrastaa, muudu ei ehtitty, gu koirane tuli kodih.
Vanhembi koiru toizel koiral kyzyy:
– Kunnebo hyö d’engat pandih?
A häi sanoo:
– Gu minä dällez ajoin, ga tuol pellol ollah höštetukut, sinne peitettih.
– Kačoidgo tarkah?
– Ga tarkah kačoin, ei muijal ni kunne peitetty, gu vai sinne!
Huondeksel gu nostah, ga ižändy da emändy ollah ylen pahaz mielez. A brihaččuine i sanoo:
– Davaiz opimmo eččiä, emmogo lövvä?
A kupsu sanoo:
– Ga midäi eči, ga onnaako ei saa löydää.
Vanhembi koiru nuorembal sanoo: «Menehäi kačo, kul kohtaa peitettih d’engat»!
Brihačču sanoo:
– Läkkähäi, ižändy, koirien kel koittelemmo eččiä.
Mendih dai löyttih ne d’engat. Kupsale ponraavihes se brihačču. Kupsu kazakan pani yhtenny huondeksen kyndämäh. Se gu kyndämäz gu tuli, ga häkki i maata vieri. A bokki pläššii. Bokki häkil sanoo:
– Oh uraa, uraa, gu robiat päiväkse ĸyndämäh!
Brihaččubo i kuundeli dai ižändälleh sanoo:
– Panez bokki kyndämäh!
Bokil gu kazakku päivän kyndi, ga illal häkki i kyzyy:
– Midäbo sinä et pläši nygöi?
A bokki sanoo:
– Ohoo, opi vai sinä päivy kyndää, ga ei pläšindu mieleh tule!
Sit kiisto loppih.
A kupsu andoi brihačul tyttären mučoikse.