VepKar :: Texts

Texts

Return to review | Return to list

Endizen elaijän mustelukset

history

June 09, 2023 in 10:32 Нина Шибанова

  • created the text
  • created the text: K onzu myö rubiemmo vanhenemah – sitgi puaksuh tullah mieleh endizet aijat dai elämykset. Vahnat rahvas äijän saneltih endizii aigoi. Net heijän sanomukset enimälleh ei oldu vesselät: mittuine elos oli – moinegi sanomus. Ei heijän keskes olluh sil aigua äijiä bohattua, ga yksikai oldih rahvas toizenmoizet: ainos tuldih abuh joga kylän ruadoh, ei mendy bokkah avvuttamas toine toizele. Kodii uuttu nostettih ainos joukolleh, heiniä niityl niitettih dai kuivattih mugagi yhtes. Kelle oli mitahto hyvä mieli – sit yhtes kaikin pajatettih. Konzu viga oli kel jygei libo tirpamatoi, sit yhtesgi itkiettih kaikin, yhtes joukos. Aigu oli ylen jygei: lapset puaksuh ei oldu tervehen, kuoltih pienenny. Sih niškoi oli oma sananpiä: “Jumal andoi, Jumalgi otti”. Žiivatat kuoltih – se oli paha mieli. Kuibo suau eliä kyläs suurel perehel lehmättäh libo hevottah, lähtemättäh, vazattah, ku se kuadunou. Liäkärii sil aijal eihäi ni tiedänyh niken: kel kui oza vedelöy... Sen periägi pajot endizet oldih enimälleh tuskižat: “Vedelöy elaigaine rounu rambu jalgaine”. Myö meij än aij al emmo tiijä jo niilöi tuskii da taudiloi... Endine aigu eistyy tuaksepäi, menöy pimieh da loittonou meis joga vuottu: vuvves vuodeh. Vähembän mustammo loittozii aigoi, kudamat eistytäh vaikkaine da hil’l’akkazin. Vahnan aijan iänet odva meih jo kuulutah: kui mečäs kuuluu hälätys...Kui kelloine kuuluu kaglas loitton paimendettavil žiivatoil. Vahnoil pogostoil viertih endizet tuskat dai tavvit meil nygöi kuulemattomakse. Abei tulou ryndähäh täs duumas: unohtimmo myö omat juuret, kuspäi tulimmo täh ilmah dai mittumannu matkannu. Vahnat karjalazet rahvas enimälleh jätettih tämän ilman. Myö jäimmö gu kavonnuot ilduhämärih lapset. Iäres mendih pienien da vesselien kyläzien aijat. Hävittih kyläzet, kudamat oldih tävvet rahvastu. Sen rahvas maltettih kui jygieh ruadoh mennä, mugagi vesselih kadrillih. Kadrilli oli hyvä tansi, sidä äij ät suvaittih: neidizet dai brihat. Sidä vuotettih ennepäi: mietittih, ken kenenke kižuamah lähtöy, ken kedä mieles pidi. Mielespiettävänke kižat oldih ennepäi vuotettavat. Kižattih kadrillii suuril selläččylöil, kus oli kylläl välliä. Mustettavu kadrillin pättävy kohtu oli ennevahnazes kyläs Pannilas, kudai oli Vieljärven bokas. Sit kyläs ymbäri oldih suuret čomat selläčyt. Sinne ajeltih kižuamah äijis toizis kylispäi rahvas. Nygözet nuorižot ei malteta olla endizien rahvahien jyttyöh vesselänny: meijän päivät ei kerätä yhteh joukkoh kui oli ennevahnas.