Texts
Return to review | Return to list
Kukkiine da kivi
history
June 15, 2023 in 21:42 Нина Шибанова
- created the text
- created the text translation
- created the text: Oli staruwha da starikku, а heil oli poigu da tytär. Mužikku da akku kuoltih, lapsile däi vähäine leibiä. Hyö, kuni [kesti], syädih, da leivät loppih. Sid brihačču lähti meččäh. Kävelöw siä, ga löwdäw pertižen, а sе pertiine pyäriw. – Azetu, azetu, pertiine, – sanow, – matkumiäheh ezin! Dai pertiine azettuw. Menöw, ga siä päčči lämbiäw. Luandalas jawhow Syvätteriän akku.^ Kuaššupadaine päčin iäz. Häi ottaw da kuašat syäw dai iäre lähtöwgi. Tulow kodih, sizäreh sanow: – Ei ole, veikoini, syvvä! Veikoi sanow: – Minul, čıdžoini, väččaine täwzi. – Ottažid, veikoini, minuw! A toine sanow: – Ga läkkä, ga ei piä vai nagrua. Myäs astutah, pertiine pyäriw. Brihačču sanow: – Azetu, azetu, pertiine, päiväžeh päi sellin, matkumiäheh pai ezin! Dai pertiine i azettuw. Mennäh pertižeh, ga päčči lämbiäw, kuaššupadaine päčin iäz, a akku jawhow luandalas. Ruvetah syämäh, ga neižlapsi i trihkahtah nagrua dai Syvätteriän akkugii luandalas kuwlow. Tulow Syvätteriän akku i sanow: – Ahah, i puwtuitto! Ottaw labjan da panow päčin edeh i käsköw lapsil ištuakseh. Hyä sе poikkižin, sе pitkižin ištutahes, a akku sanow: – Ei nenga, ei nenga! A lapset sanotah: – Ozuta sinä meile, kui pidäw. Syvätteriän akku gu rubiaw ozuttamah, lapset händy paččih i čummutetah dai päččilawdu edeh. Se sinne i palaw. Hyä piästäh elämäh. Kiviä luandalas ku punaldat – häi vai blinua da piiruadu. Kukkiine päččižen piäl i pletti vuaras. Hyä eletäh, i ajaw bajari. Tulow dai ottaw pletin vuaras, kiven luandalas dai lähtöw. Tullah hyä mečäs, ga eigo ole plettii, eigo kiviä. A kukkiine sanow: – Bajari otti, tyändyät minuw eččimäh! Lähtöw kukki eččimäh. Astuw, astuw – tulow meri vastah. Meri sanow: – Upotan minä sinuw, kukki! – Älä upota, meri, mene perziäh! Astuw iälleh, tulow kondii vastah. Kondii sanow: – Syän minä sinuw! A kukki sanow: – Älä, velli, syä, mene, velli, perziäh! Dai kondii kukil perziäh. Myäs lähti – astuw, ga tulow hukku vastah. Hukku sanow: – Syän minä! A kukki sanow: – Älä syä, mene perziäh! Dai hukku kukil perziäh. Viä astuw pereliaskan i tulow hawkku vastah. Hawkku sanow: – Syän minä sinuw! A kukki sanow: – Älä, velli, syä, mene, velli, perziäh! Dai hawkku perziäh. Sid astuw, astuw dai menöw bajarin hiaruh, lendäw bajarin levol i lawlaw: – Bajarin akku, šittun’uakku, šittuhattu bajari, anduad armoittomian lapsian kivi da pletti! Bajari sanow: – Mengiä, kuharkad, ottuad neče da pangua toraččuloin kukkiloin keskeh! Tavatah kukki kuharkad dai pannah kukkiloin keskeh. Sid häi sanow: – Lähte, hawkku, perziäs! Dai hawkku lähtöw dai syöw kai kukit. – Mengiä kaččuad, – bajari sanow toššupiän, – d’ogo tapettih? Mennäh, ga vai ištuw. Dai doložitah bajarile. Sid bajari käsköw panna potkiččuloin ubehian keskeh. Dai sinne viättih kukki. – Lähte, hukku, perziäs iäre! – sanow kukki. Hukku i lähtöw dai kai ubehet trepaiččow, dai yksin jiäw ištumah kukki. Erähän piän bajari käsköw händy panna puskiččuloin häkkilöin keskeh. Dai pannah sinne. Dai kukki käsköw kondian perziäs päi iäre, dai kondii lähtöw. Piäksäw pahakse kai häkit. Kačotah – ga kukki hengis. Sid bajari käsköw kuharkoil lämmittiä kylyn ylen räkekse. Dai kukki lykätäh sinne, duwmaijah: anna palaw. Kukki i sanow: – Lähte, meri, perziäs! Dai meri lähtöw. Mennäh toššupiän kaččomah – ga kukki hengis. Azuw bajari bualun da käsköw kukil piän leikata da žuaria. Dai kukin piän bajari syäw bualus. Lähtöw bajari ubornoih, menöw, ga kukki gi piän čökkiäw perziäs päi i sanow: – Šittuhattu bajari, šittunenä bajarin akku, anduad armoittomian lapsian kivi da pletti iäres! Bajari sanow: – Lähte, kehno, perziäs, annan pletin dai kiven! Dai kukki perziäs lähtöw da ottaw kiven da pletin. Da nygöigi eletäh lapset hyvin. Annettih minul viinua r’umkaine, ga sengi kuavoin ryndähile, a blinažen heitiin paččahan piäh, da sen söi Lahnan Miša.