Texts
Return to review | Return to list
Ivan Lesnhcei
history
June 20, 2023 in 21:58 Нина Шибанова
- created the text
- created the text translation
- created the text: Oli ennen ukko da akku. Da heille oli poigu. Iče taattoh torguiččoo laukaz, a brihaččuine käveli pihal da kastoi sovat. Sid maamah ylen äijäl čakkai brihaččustu, sanoo: – Gu olis sinuu karut otettu, gu nenga sovat paačkaičit! Kaččoo, ga pihah ajoi gu koriettu. Häi rubie kabrastamah pertii, duumaiččoo: gost’at tuldii. A brihaččuine oli pihal. Vuottaa gostii pertih, ga ni kedä ei tule. Ga nigo gostii ei ole, nigo brihaččustu! Tuloo illal taattah kodih, kyzyy: «Kuzbo on brihačču»? A emändäh sanoo: – En tiija kuz on. Nengai nenga: čakkain dai en tiijä, kunne sai brihačču. Naverno, karut otettih, kerran gu koriettu pihah ajoi, a pertih ni kedä ei tulluh. Hyö otetah tiedoiniekkoin vuoh eččimäh brihaččuu. Ga ni midä ei tullut. Sinnei meni brihačču. On meččyniekku. Häi yölöikse ei ni konzu käynnyh meččäh, a nygöi duumaiččoo: «Pidäz lähtiä yökse, toinah saazin midä tahto elävää mečäs». Rubie häi puun d’uurel illal ildastu keittämäh, ga tedri lendaä puuh. Ambuu kolme kerdaa, dai tedri pakkuu maah. Tedri muutuu mužikakse i sanoo: – Ah velli, Ivan Lesničei, sinä käin satatit, nygöi spraavi! Voija vai oružan maazil käzi minul, dai käzi spraavivuu. Hänel oli keral koiraine. I se briha kyzyy lesničial: – Podari sinä minul neče koiraine. Hänel oliz ylen žiäli sidä koirastu. No vs’otaki andaa koiraizen. Ottaa koiraizen, sidoo vyöh dai lähtöö viettämäh. Palaizen astuu dai punaldah i sanoo: – Ah Ivan Lesničei, požalusta, tule minulloo gostih! Kerran dai toizen, dai kolmanden kerran kuččuu händy gostih. Ivan Lesničei sanoo: – Minä kuundelen, ga kuzbo sinul kodi on? Häi sanoo: – Durakku olen, en sanonuh. Tule vai uudeh linnah, i sie lähtöö dorogaine huraah kädeh. Tulloo suodu, tulloo maadu, kaikis pääliče tule minulloo, dai kodi tuloo iče vastah. Tuloo kodih dai akalleh sanoo Lesničei: – Kuni päiväl kävyin meččäh, välti, a vai yökse lähtin dai koirazen menetin. Eletäh ollah, dai Lesničei sanoo: – Pidäz lähtie gostih, ku kučui kerran. Lähtöö gostih. Menöö uudele linnale. Sie lähtöö uuves linnas huraah kädeh troppaine. Häi astuu, astuu dai tuloo kodi vastah. Häi menöö dai klokuttaa verääh. Sie kyzytäh: – Ken on? – Ivan Lesničei, – vastaa häi. Händy ei ni laskia. Häi mugai lähtöö eerez. Häi istuhes pordahil. Avavuu uksi, avavuu toine – dai häi lähtöö sinne astumah. Menöö verään taakse, kaččoo: gubernator istuu stolan tagan. – Ken sinä olet? – kyzyy gubernator. – A minä olen Ivan Lesničei. Kirgaa gubernator: – Mal’čik, tules, pane samovaaru kiehumah da tuo pogrebas zakuskaa! Brihačču ylen terväh keittää samovaaran dai tuo zakuskat stolal. Pannah starikku d’uomah dai d’uotetah. Lähtöö d’uomaz häi, dai gubernator kyzyy: – Etgo, starikku, tahto huogavua? – Se on hoz’aiskoi miilosti, kui kus pietäh. Ei ni mešaiččiz huogavundu. – Mal’čik, mene tuo tila! – sanoo gubernator. Dai brihačču tuou tilan. Häi gu maata vieröö: ga vai sovad maatah, a iče ei voi maata. Tuloo sie briha koirazen kel, ga kyzyy taatalleh: – Kenbo nečiz magaa? – A siel magaa Ivan Lesničei. – D’ogo händy gostititto? – D’o, – vastaa taattoh. Dai Lesničei havaččuu dai andaa kätty brihačul, gu tuttaval muinai. Gubernator kyzyy: – Etgo, starikku, kylyy tahto? – A se on hoz’aajinan miilosti, ei ni vanhoil luuloile kylygi mešaiččizi. Gubernator kirgaa: – Mal’čik, topi bainu! Dai brihačču ylen terväh lämmittää kylyn dai sanoo: – Kyly valmiz, d’o voi kylyh mennä! Lähtöö starikku kylyh, dai brihačun, mal’čikan, gubernator työndää pezettämäh starikkaa. Starikan kylvettää, pezettää brihačču hyvin. Starikku istuhes senčoih huogavumah. A brihaččuine keräi taazan da vihkozet i kerraz heittihes starikalloo polvilleh. Starikku kyzyy: – Midäbo sinä nengaleite kumardelettos? A brihačču sanoo: – Vot nengaleite da nengaleite, minä olen kupsan poigu. Nygöi gu brihačču, kudai otti sinul koirazen, rubie koirazes d’engoi andamah, ga älä ota. Voinnet sinä nygöi minuu päästää, muut ni ken ei voija. Tullah kylyz ääre. Briha ottaa avaimet i sanoo Lesničeil: – Läkkä, minä annan koirazes d’engat. Lähtöö starikku sinne, ga brihal sanoo: – Äijängo minä voin ottaa, da niin vanhal ei ni piä mikse. Vedää kulduambarih. – Ota täz, min tahtot vai! No Lesničei ei ota ni kuz ni midä. Vie vedää bumaaguambarih, ga ni sie ei ota. Tuloo ääre, taattah kyzyy: – Ottigo? – Ei ottanuh, – vastaa poigah. Taattah kyzyy: – Midäbo sinul pidää? – A minul pidäz neče brihačču, gu vai andazitto. Briha i sanoo: – Aha, äijängii tahtot! A taatto sanoo: – Ole vaikkane. Žäälihäi hänel oli koirazen andajes, yksikai andoi. Taattah pään painaldaa dai duumaiččoo kolme čaassuu. Kirgaa: – Mal’čik, odevais, pane kaikkein parahembat sovat da varustai lähtemäh! Brihačču hyväz mielez hyppäi i šuorii ylen terväzeh. Tuloo gubernatoralloo proššaičemahes, ga gubernator nostaa kuuzisadaa rubl’aa i andaa brihačul. – Täs sinul hyväs sluužbas palkat! Tullah uudeh linnah. I brihaččuine sanoo: – Täz ollah uvvet laukat, täs taatto minun torguiččoo. Nygöi sinä, – sanoo brihaččuine Lesničeil, – rubie sinä tiedoiniekakse. I kyzy taatal, što «häviigo sinul poigas, minä oppizin hänen löydää»! Menöö starikku kupsan laukkah i sanoo: – Sinullez onnakko on poigu häviksis? – On! – Ga minä käännytän. A kupsu sanoo: – Ei raukku saa käännyttää. Ga Lesničei sanoo: – Ga käännytän, vuota näit! Minuu, sinä smietit, što en tiijä. Enhäi minä teile kodih ole käynyh, ga yksikai tiijän kus ken ollah. Muččois sundugu on čardakas, čuppuh lyödy, ga minä yksikai tiijän. Mučoillez on kuuzi kol’čaštu nuorazes...