Texts

Return to review | Return to list

Petrin pakina

history

June 28, 2023 in 14:56 Нина Шибанова

• changed the text
  ¹⁴Šiitä Petri aštu eteh ta toiset yksitoista apostolie hänen kera.^ Petri alko paissa lujah: «Jevreit ta kaikki Jerusalimin eläjät, kuulkua, mitä mie nyt šanon! ¹⁵Ei nämä miehet olla humalašša, niin kuin työ smietittä – nythän on vielä huomeneš, päivän kolmaš tunti . ¹⁶Tämä on šitä, min Jumala pakasi oman viessin tuojanviessintuojan Joilin šuičči: ¹⁷– Viimesinä päivinä käyt niin, šanou Jumala, jotta Mie valutan oman Henkeni kaikkih ihmisih. Tiän pojat ta tyttäret tuuvvah viestijä Jumalalta, nuoret miehet nähäh jiävintöjä ta vanhat ukot einuššušunie. ¹⁸Šamoin omih käškyläisih, miehih ta naisih, Mie valutan Henkeni niinä päivinä, ta hyö tuuvvah viestijä Jumalalta. ¹⁹ Mie näytän kummie ylähyänä taivahašša, ta merkkijä alahuana muan piällä: vertä, tulta ta šakieta šavuo. ²⁰ Päiväni pimenöy, a kuutoma muuttuu veren värisekši, ennein kuin koittau Hospotin päivä, šuuri ta loistosa. ²¹Vain jokahini, ken kuččuu avukšeh Hospotin nimie, pelaštuu. ²² Israelin miehet, kuulkua mitä mie teilä šanon! Iisussa Nasa rettilainiNasarettilaini oli Mieš, kumpasen Jumala valičči teitä varoin.^ Oman valinnan Jumala vahvisti niillä šuurilla ruatoloilla, kummilla ta merkkilöillä, kuita Hiän Iisussan kautti luati tiän kešeššä.^ Niistä työ iče tiijättä. ²³ Tämän Iisussan työ tappoja.^ Kun Hänet annet tihannettih teilä käsih, työ panija jumalattomat miehet nuakliččomah Hänet ristih.^ Näin oli Jumala meinannun ta jo ieltäpäin nähnyn. ²⁴Vain Jumala noššatti Hänet, piäšti kuoloman šuušta.^ Ta eihän še kuoloma ois voinunki pityä Iisussua vankinah,| ²⁵šentäh kun Tuavitta šanou Häneštä näin: – Mie aina niän ieššäni Hospotin, Hiän on miun oikiella puolella, jotta mie en häilähtäis. ²⁶ Šentäh miun šytän on iloni, miun kieli hyvilläh kiittäy Šilma, ta miun ruumis šuau levähtyä toivošša! ²⁷ Šentäh kun Šie et jätä miun henkie tuonelah etkä anna Šiun pyhän käškyläisen runkon muuttuo muakši. ²⁸ Šie näytit miula elämän tien.^ Šie täytät miut mielihyvällä šilmieš ieššä. ²⁹Vellet!^ Čuari Tuavitašta, miän kantatuatošta, voit varmašti šanuo, jotta hiän kuoli ta hänet hauvattih.^ Hänen hauta on miän tiijošša tänäpiänäki. ³⁰Tuavitta oli Jumalan viessintuoja.^ Jumala oli antan Tuavitalla šanan, jotta noštau hänen čuarinistumella hänen oman jälkiläisen, Hristossan. Tuavitta tiesi šen ³¹ta näki ieltäpäin Hristossan kuollehista noušomisen.^ Šitä Tuavitta tar kottitarkotti šanuos's'ah, jotta Hristossan henkie ei jätetä tuonelah eikä Hänen ruumis muutu muakši. ³²Tämän Iisussan Jumala noššatti kuollehista, myö kaikin voimma tovistua šen. ³³Jumala ylenti Hänet istumah Iččeh oikiella puolella.^ Hiän šai Tuattoh luvatun Pyhän Henken ta valutti šen Henken meih, min työ nyt niättä ta kuuletta. ³⁴Tuavitta ei nouššun taivahih.^ Hiänhän iče šanou näin: – Taivahaini Hospoti šano miun Hospotilla: Issu Miun oikiella puolella, ³⁵ kuni Mie panen Šiun viholliset Šiun jalkoješ alla. ³⁶ Niin jotta koko Israelin rahvaš voit olla varmana täštä: Jumala ašetti Iisussan Hospotiksi ta Hristossakši – tämän Iisussan, kumpasen työ nuakliččija ristih». ³⁷ Tämän kuullešša hyö ei tiijetty, mitä ruatua.^ Hyö šanottih Petrillä ta toisilla apostoliloilla: «Vellet, mitä miän pitäis rua tuaruatua»? ³⁸Petri šano heilä: «Jättäkkyä riähäššä elämini ta jokahini teistä antakkah kaštua iččeh Iisussan Hristossan nimeh, jotta tiän riähät prostittais.^ Šiitä työ šuatta lahjakši Pyhän Henken. ³⁹ Tämä lupauš on teilä, tiän lapšilla ta kaikilla loittosilla, ketä šuinki Hospoti, miän Jumala, kuččuu». ⁴⁰ Petri jatko vielä pakinua.^ Hiän pyritti heitä: «Antakkua pelaštua iččenä, jotta että katois tämän riähkähisen ihmispolven kera». ⁴¹Ne, ket ušottih Petrin šanoih, otettih kaššanta.^ Ta šinä päivänä uškojien joukkoh liitty kolmisentuhatta henkie.

June 23, 2023 in 16:13 Нина Шибанова

• changed the text
  ¹⁴Šiitä Petri aštu eteh ta toiset yksitoista apostolie hänen kera.^ Petri alko paissa lujah: «Jevreit ta kaikki Jerusalimin eläjät, kuulkua, mitä mie nyt šanon! ¹⁵Ei nämä miehet olla humalašša, niin kuin työ smietittä – nythän on vielä huomeneš, päivän kolmaš tunti . ¹⁶Tämä on šitä, min Jumala pakasi oman viessin tuojan Joilin šuičči: ¹⁷– Viimesinä päivinä käyt niin, šanou Jumala, jotta Mie valutan oman Henkeni kaikkih ihmisih. Tiän pojat ta tyttäret tuuvvah viestijä Jumalalta, nuoret miehet nähäh jiävintöjä ta vanhat ukot einuššušunie. ¹⁸Šamoin omih käškyläisih, miehih ta naisih, Mie valutan Henkeni niinä päivinä, ta hyö tuuvvah viestijä Jumalalta. ¹⁹ Mie näytän kummie ylähyänä taivahašša, ta merkkijä alahuana muan piällä: vertä, tulta ta šakieta šavuo. ²⁰ Päiväni pimenöy, a kuutoma muuttuu veren värisekši, ennein kuin koittau Hospotin päivä, šuuri ta loistosa. ²¹Vain jokahini, ken kuččuu avukšeh Hospotin nimie, pelaštuu. ²² Israelin miehet, kuulkua mitä mie teilä šanon! Iisussa Nasa rettilaini oli Mieš, kumpasen Jumala valičči teitä varoin.^ Oman valinnan Jumala vahvisti niillä šuurilla ruatoloilla, kummilla ta merkkilöillä, kuita Hiän Iisussan kautti luati tiän kešeššä.^ Niistä työ iče tiijättä. ²³ Tämän Iisussan työ tappoja.^ Kun Hänet annet tih teilä käsih, työ panija jumalattomat miehet nuakliččomah Hänet ristih.^ Näin oli Jumala meinannun ta jo ieltäpäin nähnyn. ²⁴Vain Jumala noššatti Hänet, piäšti kuoloman šuušta.^ Ta eihän še kuoloma ois voinunki pityä Iisussua vankinah,| ²⁵šentäh kun Tuavitta šanou Häneštä näin: – Mie aina niän ieššäni Hospotin, Hiän on miun oikiella puolella, jotta mie en häilähtäis. ²⁶ Šentäh miun šytän on iloni, miun kieli hyvilläh kiittäy Šilma, ta miun ruumis šuau levähtyä toivošša! ²⁷ Šentäh kun Šie et jätä miun henkie tuonelah etkä anna Šiun pyhän käškyläisen runkon muuttuo muakši. ²⁸ Šie näytit miula elämän tien.^ Šie täytät miut mielihyvällä šilmieš ieššä. ²⁹Vellet!^ Čuari Tuavitašta, miän kantatuatošta, voit varmašti šanuo, jotta hiän kuoli ta hänet hauvattih.^ Hänen hauta on miän tiijošša tänäpiänäki. ³⁰Tuavitta oli Jumalan viessintuoja.^ Jumala oli antan Tuavitalla šanan, jotta noštau hänen čuarinistumella hänen oman jälkiläisen, Hristossan. Tuavitta tiesi šen ³¹ta näki ieltäpäin Hristossan kuollehista noušomisen.^ Šitä Tuavitta tar kotti šanuos's'ah, jotta Hristossan henkie ei jätetä tuonelah eikä Hänen ruumis muutu muakši. ³²Tämän Iisussan Jumala noššatti kuollehista, myö kaikin voimma tovistua šen. ³³Jumala ylenti Hänet istumah Iččeh oikiella puolella.^ Hiän šai Tuattoh luvatun Pyhän Henken ta valutti šen Henken meih, min työ nyt niättä ta kuuletta. ³⁴Tuavitta ei nouššun taivahih.^ Hiänhän iče šanou näin: – Taivahaini Hospoti šano miun Hospotilla: Issu Miun oikiella puolella, ³⁵ kuni Mie panen Šiun viholliset Šiun jalkoješ alla. ³⁶ Niin jotta koko Israelin rahvaš voit olla varmana täštä: Jumala ašetti Iisussan Hospotiksi ta Hristossakši – tämän Iisussan, kumpasen työ nuakliččija ristih». ³⁷ Tämän kuullešša hyö ei tiijetty, mitä ruatua.^ Hyö šanottih Petrillä ta toisilla apostoliloilla: «Vellet, mitä miän pitäis rua tua»? ³⁸Petri šano heilä: «Jättäkkyä riähäššä elämini ta jokahini teistä antakkah kaštua iččeh Iisussan Hristossan nimeh, jotta tiän riähät prostittais.^ Šiitä työ šuatta lahjakši Pyhän Henken. ³⁹ Tämä lupauš on teilä, tiän lapšilla ta kaikilla loittosilla, ketä šuinki Hospoti, miän Jumala, kuččuu». ⁴⁰ Petri jatko vielä pakinua.^ Hiän pyritti heitä: «Antakkua pelaštua iččenä, jotta että katois tämän riähkähisen ihmispolven kera». ⁴¹Ne, ket ušottih Petrin šanoih, otettih kaššanta.^ Ta šinä päivänä uškojien joukkoh liitty kolmisentuhatta henkie.

June 23, 2023 in 15:16 Нина Шибанова

• changed the text
  ¹⁴Šiitä Petri aštu eteh ta toiset yksitoista apostolie hänen kera.^ Petri alko paissa lujah: «Jevreit ta kaikki Jerusalimin eläjät, kuulkua, mitä mie nyt šanon! ¹⁵Ei nämä miehet olla humalašša, niin kuin työ smietittä – nythän on vielä huomeneš, päivän kolmaš tunti . ¹⁶Tämä on šitä, min Jumala pakasi oman viessin tuojan Joilin šuičči: ¹⁷– Viimesinä päivinä käyt niin, šanou Jumala, jotta Mie valutan oman Henkeni kaikkih ihmisih. Tiän pojat ta tyttäret tuuvvah viestijä Jumalalta, nuoret miehet nähäh jiävintöjä ta vanhat ukot einuššušunie. ¹⁸Šamoin omih käškyläisih, miehih ta naisih, Mie valutan Henkeni niinä päivinä, ta hyö tuuvvah viestijä Jumalalta. ¹⁹ Mie näytän kummie ylähyänä taivahašša, ta merkkijä alahuana muan piällä: vertä, tulta ta šakieta šavuo. ²⁰ Päiväni pimenöy, a kuutoma muuttuu veren värisekši, ennein kuin koittau Hospotin päivä, šuuri ta loistosa. ²¹Vain jokahini, ken kuččuu avukšeh Hospotin nimie, pelaštuu. ²² Israelin miehet, kuulkua mitä mie teilä šanon! Iisussa Nasa rettilaini oli Mieš, kumpasen Jumala valičči teitä varoin.^ Oman valinnan Jumala vahvisti niillä šuurilla ruatoloilla, kummilla ta merkkilöillä, kuita Hiän Iisussan kautti luati tiän kešeššä.^ Niistä työ iče tiijättä. ²³ Tämän Iisussan työ tappoja.^ Kun Hänet annet tih teilä käsih, työ panija jumalattomat miehet nuakliččomah Hänet ristih.^ Näin oli Jumala meinannun ta jo ieltäpäin nähnyn. ²⁴Vain Jumala noššatti Hänet, piäšti kuoloman šuušta.^ Ta eihän še kuoloma ois voinunki pityä Iisussua vankinah,| ²⁵šentäh kun Tuavitta šanou Häneštä näin: – Mie aina niän ieššäni Hospotin, Hiän on miun oikiella puolella, jotta mie en häilähtäis. ²⁶ Šentäh miun šytän on iloni, miun kieli hyvilläh kiittäy Šilma, ta miun ruumis šuau levähtyä toivošša! ²⁷ Šentäh kun Šie et jätä miun henkie tuonelah etkä anna Šiun pyhän käškyläisen runkon muuttuo muakši. ²⁸ Šie näytit miula elämän tien.^ Šie täytät miut mielihyvällä šilmieš ieššä. ²⁹Vellet!^ Čuari Tuavitašta, miän kantatuatošta, voit varmašti šanuo, jotta hiän kuoli ta hänet hauvattih.^ Hänen hauta on miän tiijošša tänäpiänäki. ³⁰Tuavitta oli Jumalan viessintuoja.^ Jumala oli antan Tuavitalla šanan, jotta noštau hänen čuarinistumella hänen oman jälkiläisen, Hristossan. Tuavitta tiesi šen ³¹ta näki ieltäpäin Hristossan kuollehista noušomisen.^ Šitä Tuavitta tar kotti šanuos's'ah, jotta Hristossan henkie ei jätetä tuonelah eikä Hänen ruumis muutu muakši. ³²Tämän Iisussan Jumala noššatti kuollehista, myö kaikin voimma tovistua šen. ³³Jumala ylenti Hänet istumah Iččeh oikiella puolella. Hiän šai Tuattoh luvatun Pyhän Henken ta valutti šen Henken meih, min työ nyt niättä ta kuuletta. ³⁴Tuavitta ei nouššun taivahih.^ Hiänhän iče šanou näin: – Taivahaini Hospoti šano miun Hospotilla: Issu Miun oikiella puolella, ³⁵ kuni Mie panen Šiun viholliset Šiun jalkoješ alla. ³⁶ Niin jotta koko Israelin rahvaš voit olla varmana täštä: Jumala ašetti Iisussan Hospotiksi ta Hristossakši – tämän Iisussan, kumpasen työ nuakliččija ristih». ³⁷ Tämän kuullešša hyö ei tiijetty, mitä ruatua.^ Hyö šanottih Petrillä ta toisilla apostoliloilla: «Vellet, mitä miän pitäis rua tua»? ³⁸Petri šano heilä: «Jättäkkyä riähäššä elämini ta jokahini teistä antakkah kaštua iččeh Iisussan Hristossan nimeh, jotta tiän riähät prostittais.^ Šiitä työ šuatta lahjakši Pyhän Henken. ³⁹ Tämä lupauš on teilä, tiän lapšilla ta kaikilla loittosilla, ketä šuinki Hospoti, miän Jumala, kuččuu». ⁴⁰ Petri jatko vielä pakinua.^ Hiän pyritti heitä: «Antakkua pelaštua iččenä, jotta että katois tämän riähkähisen ihmispolven kera». ⁴¹Ne, ket ušottih Petrin šanoih, otettih kaššanta.^ Ta šinä päivänä uškojien joukkoh liitty kolmisentuhatta henkie.

June 23, 2023 in 15:06 Нина Шибанова

• created the text
• created the text translation
• created the text: ¹⁴Šiitä Petri aštu eteh ta toiset yksitoista apostolie hänen kera.^ Petri alko paissa lujah: «Jevreit ta kaikki Jerusalimin eläjät, kuulkua, mitä mie nyt šanon! ¹⁵Ei nämä miehet olla humalašša, niin kuin työ smietittä – nythän on vielä huomeneš, päivän kolmaš tunti . ¹⁶Tämä on šitä, min Jumala pakasi oman viessin tuojan Joilin šuičči: ¹⁷– Viimesinä päivinä käyt niin, šanou Jumala, jotta Mie valutan oman Henkeni kaikkih ihmisih. Tiän pojat ta tyttäret tuuvvah viestijä Jumalalta, nuoret miehet nähäh jiävintöjä ta vanhat ukot einuššušunie. ¹⁸Šamoin omih käškyläisih, miehih ta naisih, Mie valutan Henkeni niinä päivinä, ta hyö tuuvvah viestijä Jumalalta. ¹⁹ Mie näytän kummie ylähyänä taivahašša, ta merkkijä alahuana muan piällä: vertä, tulta ta šakieta šavuo. ²⁰ Päiväni pimenöy, a kuutoma muuttuu veren värisekši, ennein kuin koittau Hospotin päivä, šuuri ta loistosa. ²¹Vain jokahini, ken kuččuu avukšeh Hospotin nimie, pelaštuu. ²² Israelin miehet, kuulkua mitä mie teilä šanon! Iisussa Nasa rettilaini oli Mieš, kumpasen Jumala valičči teitä varoin.^ Oman valinnan Jumala vahvisti niillä šuurilla ruatoloilla, kummilla ta merkkilöillä, kuita Hiän Iisussan kautti luati tiän kešeššä.^ Niistä työ iče tiijättä. ²³ Tämän Iisussan työ tappoja.^ Kun Hänet annet tih teilä käsih, työ panija jumalattomat miehet nuakliččomah Hänet ristih.^ Näin oli Jumala meinannun ta jo ieltäpäin nähnyn. ²⁴Vain Jumala noššatti Hänet, piäšti kuoloman šuušta.^ Ta eihän še kuoloma ois voinunki pityä Iisussua vankinah,| ²⁵šentäh kun Tuavitta šanou Häneštä näin: – Mie aina niän ieššäni Hospotin, Hiän on miun oikiella puolella, jotta mie en häilähtäis. ²⁶ Šentäh miun šytän on iloni, miun kieli hyvilläh kiittäy Šilma, ta miun ruumis šuau levähtyä toivošša! ²⁷ Šentäh kun Šie et jätä miun henkie tuonelah etkä anna Šiun pyhän käškyläisen runkon muuttuo muakši. ²⁸ Šie näytit miula elämän tien.^ Šie täytät miut mielihyvällä šilmieš ieššä. ²⁹Vellet!^ Čuari Tuavitašta, miän kantatuatošta, voit varmašti šanuo, jotta hiän kuoli ta hänet hauvattih.^ Hänen hauta on miän tiijošša tänäpiänäki. ³⁰Tuavitta oli Jumalan viessintuoja. Jumala oli antan Tuavitalla šanan, jotta noštau hänen čuarinistumella hänen oman jälkiläisen, Hristossan. Tuavitta tiesi šen ³¹ta näki ieltäpäin Hristossan kuollehista noušomisen.^ Šitä Tuavitta tar kotti šanuos's'ah, jotta Hristossan henkie ei jätetä tuonelah eikä Hänen ruumis muutu muakši. ³²Tämän Iisussan Jumala noššatti kuollehista, myö kaikin voimma tovistua šen. ³³Jumala ylenti Hänet istumah Iččeh oikiella puolella. Hiän šai Tuattoh luvatun Pyhän Henken ta valutti šen Henken meih, min työ nyt niättä ta kuuletta. ³⁴Tuavitta ei nouššun taivahih.^ Hiänhän iče šanou näin: – Taivahaini Hospoti šano miun Hospotilla: Issu Miun oikiella puolella, ³⁵ kuni Mie panen Šiun viholliset Šiun jalkoješ alla. ³⁶ Niin jotta koko Israelin rahvaš voit olla varmana täštä: Jumala ašetti Iisussan Hospotiksi ta Hristossakši – tämän Iisussan, kumpasen työ nuakliččija ristih». ³⁷ Tämän kuullešša hyö ei tiijetty, mitä ruatua.^ Hyö šanottih Petrillä ta toisilla apostoliloilla: «Vellet, mitä miän pitäis rua tua»? ³⁸Petri šano heilä: «Jättäkkyä riähäššä elämini ta jokahini teistä antakkah kaštua iččeh Iisussan Hristossan nimeh, jotta tiän riähät prostittais.^ Šiitä työ šuatta lahjakši Pyhän Henken. ³⁹ Tämä lupauš on teilä, tiän lapšilla ta kaikilla loittosilla, ketä šuinki Hospoti, miän Jumala, kuččuu». ⁴⁰ Petri jatko vielä pakinua.^ Hiän pyritti heitä: «Antakkua pelaštua iččenä, jotta että katois tämän riähkähisen ihmispolven kera». ⁴¹Ne, ket ušottih Petrin šanoih, otettih kaššanta.^ Ta šinä päivänä uškojien joukkoh liitty kolmisentuhatta henkie.