Texts
Return to review | Return to list
Elettih ennen mužikku da kondii
history
June 27, 2023 in 22:08 Нина Шибанова
- created the text
- created the text translation
- created the text: Elettih ennen mužikku da kondii. Mužikku lähti kaskee ajamah. Kondii sie satui hänel vastah, puutui: – Midä sinä root? – A kaskee ajan. – Otas minuu dovariššakse, eiga minä sinul en anna ajaa. – Nukka. Nukka yhtes! Hyö kaski ajettih.^ Hyö kaski ajettih, palo poltettih, kai. Davai hyö kyndämäh, kylvämäh. Hyö enzimäzekse kylvettih nagristu. Heil kazvoi nagriz ylen hyvä. A mužikku vi̮dumaiččoo, kui nečiz nygöi sooha, kondies moonittoo nagrehet. Kondiel sanoo: – Kudamadbo čurat sinä otat? A häi, kačo, ainos kagroi riiboo da rugehii. Häi sanoo: – Ja ... verhuški beru! Duumaiččoo mužikku: «Hyvin i rood, ota, ota»! – Vuota vai minä peestän, – sanoo, – sinul verhuškat. Mužikku nagrehen nyhti, nagristu rodih kaksi kuoppoo, ylen hyvee. Nagrehen nyhti, no: – Nygöi ota verhuškat sinä, n’ootit uberi. Rubei niidy syömäh: – Oh kehveli, moonitti! Ewle hyvä tämä. Tossu vuon sih nagrizmooh mužikku kylvi nižun. Nižu rodih ylen hyvä, ylen hyvä, kazvoi vyössäh. Toos kyzyy, (sen kondien kel rootah, yhtes račketah) dai toos kyzyy: – Kudoodbo nygöi, d’eed’oi, otat? – A nygöi otan, – sanoo, – nene sängičuran. Duumaiččoo, «Vot hyvin roovoit, ota vai». – Toos vuota nygöi, – sanoo, – sid minä uberin. Mužikku nižuzet leikkai, uberi da kodih vedi eeres. Da vie staraiččih: kai sängyön lyčykkäzen, lyčykkäzen kičusti. Rubeibos niidy kičustamah: – Oh minuu, minuu, nygöihäi moonivuin. Nygöi, kačo, täz ni midä et soo. Sih sudra meni. No olgah. Sen dielon hylgäi. Mužikku sygyzyl rubie vemmeldy loodimah. – Midäbo nygöi root sinä? – Nygöi, – sanoo, – minä vemmeldy lain. Tuondu keree da painoo, sid vemmeldy myöbi mužikku. – Dai minä rubien! – Nukka! Leikkoou sangien sie tuomahazen, nyhtee. Rubiebo murraldamah vastakkah, se katkie. Toizen d’ernii pahas tavas. Se katkie. Erähän d’ernii pahas tavas – sе katkie. A mužikku vai hil’l’akkazeh painoo. Joga vewbelyt hyvä roih. Mužikku vai loodii, mužikku vai loodii mättee. Häi suutui, lykkäi: – Enämbi en minä rubie, – sanoo, – sinun kel družimah! – Et rubie, ga ei ni pie, dovariššu, – sanoo, – mene, velli, kuz olit, sie i druži. Sid mužikku peezi hänes, dovariššas eere hyväz mielez. Loppih se zookkun.