VepKar :: Texts

Texts

Return to review | Return to list

Zookkun papis

history

August 08, 2023 in 23:10 Нина Шибанова

  • created the text
  • created the text translation
  • created the text: Оli sie ennei keyhy mužikku. Pereh suuri. Oli vai yksi lehmy, muudu ni midä. Ennen käydih kirikköh molimah. Akku ei peessyh lapsiz, a mužikku kävyi. Sie pappi kirikös sanoo: «Kel yksi on, sil pidee ainovu andaa, sil jumal andaa kymmene mostu». A iče koojii da börböttää. Sid häi, mužikku, kodih tuli i sanoo akalleh: – Hoi akku, andakka midä tahto papil, sid meil jumal andaa kymmene mostu. Andakka lehmy. – Ole pon’az, midäbo ičel jeebi? A muinoi sie Pedrun päivän aigah kävyi pappi taloloi myö, voidu keräzi. Tuli mužikan taloih pappi, a naine sanoo, što «meil ei ole ni midä andaa». A mužikku sanoo, što annammo lehmän, a akku sydii «älä ehki viimesty lehmee anna». A mužikku sanoo papil, što «ei ole muudu ni midä andaa, ota aino lehmy. Otatgo»? – Otan, poigani, ku andanet. Andakkah jumal sinul kymmene mostu. Dai otti pappi. (Vot oli žaadnoi, viimezen lehmän otti, papid, kačo, moized oldih). Akku-rukku pahas mieles istuu, itköö: ei ole lapsil ni midä syöttöö. A mužikku sanoo: – Älä ehki zaboti, jumal andaa kymmene tilah. Papin kuharku lehmäzed huondeksel lypsee, työndee meččäh, a illal ei ni tulla lehmäd. Lehmil räkki nouzi, poormad syödih, hyö juoksemah. A mužikan lehmy kodih dai ne kai hänel peräh. Mužikku ikkunas kaččoo, sanoo: – Hoi akku, huolita avata tanhudveräi, kačo jumal nygöi kymmene lehmee meil andoi. – Ole tolkuz, nene papin lehmädhäi tullah! – Olgah kenen tahto! Iče pappi häi sanoi, što jumal andaa kymmene tilah. Nygöi jongoi tullah, enhäi iče aja, jumal ajoo. Akku lehmäd laski, lehmäd lypsi. Papin ečittih lehmii, ei löytä. Tullah mužikan luoh. Mužikku sanoo: – Tee ollah, ga nene minul jumal andoi, ičehäi sanoid, što jumal andaa, minä ni midä en tiijä. No olgah. Ennen sie suudoo ei olluh, a iče reedittihez. Pappi sanoo: – Kumbane ennepäi hyvee huomendu kirrannoo, se i lehmäd soobi. Mužikal on hörö peez. Häi jo illas papin koilluo menöö, kävelöö ymbäri pertis, kuikisteloo, konzu pappi liikkuu, štobi̮ sanoo. Kaččoo pappi, jo kuharku nouzi, päččih tuldu panoo. Kuharku nuori, čoma, räččin lyhyd, seered nägyy. Tuli pappi, kačoi kuharkoo, alloi sebäilehtee, kupperehtoo – dai dielot piettih. Mužikku kaččoo: peezi pappi, lähti pertiz, a mužikku jo vastah: – Hyvee huomendu, boot’ušku! Pappi sanoo, što «minä olizin sanonnuh hedi, et sinä ehtin enzimäzekse». – Ga minä, kačo, jo silloz olin ikkunan ale, konzu sinä kuharkanke Jerusaliimah ajoid. Pappi hädävyi, sanoo: – Ota lehmäd, mene kodihez, da ni käy älä tännepäi!