Texts

Return to review | Return to list

Leivän jatkona petäjyä šyötih

history

August 24, 2023 in 14:59 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: Nälkävuosie oli moneh-monituiseh kertah. Meilä kun oli šuuri joukko eläjyä eikä ne muatilkut šuuret oltu, ni vuuvventulokšet ei riitetty. Miun lapšena ollešša muita tuloja ei ollun eikä tienestipaikkoja. Tietyšti vähäkši ne kävi šiitä šyömiset tai olomiset. Kolmeh kertah ainaki vain nellähkö mie ihan petäjyä šain šyyvvä. Olikohan tuo 1918 vain 1919 vuosi, kun šilloin oli niin nälkä, jotta petäjyä šyötih ihan. Ta vieläi viimesen šovan jälkeh šyötih monešša kohtua. Petäjyä ta olkie ta ken mitäi. Leivän jatkuo piti panna. Kun oli ruisjauhuo, ni šitä lisättih, eihän še ois pal’l’aš petäjä pisyn kovošša. Vieläi luajittih röppyö petäjäštä, šitä ei ni keittyä pitän. Petäjyä kuorenalaiseh maitoh hämmennettih, šemmoni niin kun notkieni huttu luajittih, šitä šärvettih ta maituo piällä ryypittih. Tai ihan niinki uutena petäjyä maijon keralla šyötih. Männyštä še petäjä otettih. Kevyällä, konša petäjä on nilallah, kuattih šemmosie šiloja puita, vielä ei kovuan pakšuja, hienokettusie, 15–20 šenttie läpimitalta. Puuta ei tyvälletty, muuta kun leikattih yheltä puolelta, jotta še jäi šiih šakaroillah, latvapuoli kuatu muaha. Väki ylähyätä jätettih še kanto, jotta ois kohollah, ni šiinä oli hyvä nilottua. Šiitä petäjälevyt luajittih: veičellä piirrettih pitin päin puu, noin 40–50 šenttie pität. Ne levymitat vielä ympäri puušta piirrettih. Puušta luajittih kača, niin kun kapustan mallini, pikkaraini. Vielä valittih tervani puu, tahi kanto, jotta tulis luja. Šillä lykättih puun pintua myöten, nilotettih. Ta petäjyä otettih joka kevät ta piti šuaha monta takkua. Ne mäni oikein tarpeheh. Kun petäjälevy šuatih, pintakuori šilvotettih, mitä hilvehtä jäi piälyšpuoleh, ne kavissettih veičellä pois. Šiitä levyt kuivamah pantih. Kyyröläššä oli šuuri saraja, tai šamoin Tolloššaki, ni täyši sarajan late levitettih. Šielä ne hyväkše kuivi. Vašta kun konša tarvis tuli, niitä pirttih tuotih. Enšin petäjälevyt kiukuašša puahettih. Niijen piällä kapoja kiukuašša kuivatettih. No kalan jättehie ta totkuja kun kuivatettih, niijen alla kelpasi puahtamatoin, ruumenen eli lehen keralla petäjälevyllä pantih. Kiukuah tropnittih ta šielä ne kypšyttih. Ne petäjineh päivineh šurvottihki, ta elukoilla juomiseh lisättih. Šitä šamua vielä apposekšiki piti olla. Appoista kun lehmillä annettih, ni ne hyvin tultih mečäštä kotih. Kešäleirilöillä oltih aštiet, mihi pantih ne apposet. Šiitä jo puahettuo petäjyä huuhmarešša šurvottih. Hyvin pakšušta puušta še luajittih. Vielä oli niin kun pikarin mallini alapuoli, še kanta leviempäini. Šiitä ylähyätä päin luajittih niin kun aštien mallini, millä keinoin lienöy, poltettihko ta veššettih. Vielä oli šemmoni petel, millä šurvuo. Še oli melko pakšu, a keškikohalla oli käsitila, jotta še hyvin paššasi käteh. Yheššä piäššä, juštih millä šurvottih, oli vaškini renkaš ympärihis. Olen mie šurvon petäjyä tai ruokua šiitä laittan. Mavun olen šuanun tietyä. Ei še ole makie. Ta vielä kun lienöy lapšilla ollun lihauhuntahista, ni niihi pantih hienuo petäjä-jauhuo. Šamoin šitä pantih kun varpahien välit lihauhuttih. Šiitä kun lienöy vasikat ripulilla mänty, ni niillä niise kavissettih petäjyä juomiseh, ihan pienillä.