VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Ivanov Andrei . Babarmkeitoz

Ivanov Andrei

Babarmkeitoz

Veps
New written Veps
Emugoine mecan kaičii. Kaiken abuteli živatoile da linduile. Kerdan astui hän tehutme da kacui, miččed čomad pud da änikod kazvaba mecas. Sügüzel mec om ani toine, eskai haju mecas om erinesiš om babukoiden da marjoiden duh. Mecnik lujas navedi ičeze kodidmecad i tahtoi, miše kaikile oliži hüvä eläda siš.
Mecnik pani samvarad i tahtoi vähän lebaitas da joda čajud, äkkid vastha lendab harag da sanui:
Tervhen, Mecnik!

Tervhen, sused! Kut azjad oma?
Hüvin! Nägen, miše samvar sinai om pandud!
Ka, ehtal voib čajud-ki joda. Lenda adivoihe, minai om marjkeitoz.
Mecnik jo om pannu varha tal’veks marjoid da babukoid, sikš tahtoi adivoičetada haragad.
Minä tämbei jo kaik pöudod pühkin, kaik käbud lugin, kaik babuksijad kacuin da babukoid poimin. A midä sinä tegid tämbei?
Avoi, minai eskai päd punotab sinun starinoišpäi. Minä olin adivoiš kondjaižel. Minunke oliba neglik, jäniš da oravaine. No edel üks’ azj ozaižihe meidenke.
Ala pöl’gästoita mindai. Sanu, midä oli?
Hüvä! Starinoičen sinei.
Zavodi harag starinoita. Tämbei homendesel, konz päiväine vaiše nouzi, oti Čuha-neglik bankan babarmkeitost da joksi Toptiga-kondjale adivoihe. Kondjal tämbei om sündundpäiv, sikš neglik tahtoiži lahjoita hänele magukast babarmkeitost. Sil aigal harag lendi vastha.
Neglik, kuna sinä joksed?
Kondjale tahtoin toda marjkeitost lahjaks. Mängam ühtes!
Minä tahtoin, vaiše minai ei ole lahjad. Midä minä voin lahjoita kondjale?
Kacu, mitte sur’ bank minai om. Ühtes lahjoičem sidä.
Vastha sebranikoile hüppib jäniš. Nägišti hän sebranikoid da sanui:
Tervhen, sebranikad.
Kuna lähtet?
Kondjale tahtoim toda marjkeitost lahjaks. Mängam ühtes! sanui neglik.
Ka, minä tahtoin, vaiše minai ei ole lahjad. Midä minä voin lahjoita? sanui jäniš.
Ala varaida, meil om lahj, se om sur’ bank marjkeitosenke. Kaik ühtes voim lahjoita sidä.
Lujas hüvä! sanui jäniš. I sebranikad ühtes läksiba praznikale.
Vastha hüppib orav. Sebranikad kucuiba oravad-ki mända kondjan sündundpäiväle, no oravaine sanui heile:
Minä tahtoižin mända ühtes, vaiše minä olen läžunu i minei pidab tervehtuda.
Khe-khe-khe
Om žal’, oravaine, – sanui jäniš.
Midä voim tehta sinun täht? küzui neglik.
Minä tedan! Oravale abutab babarmkeitoz, – sanui harag.
Varastagat! A midä lahjoičet kondjale? Ved’ sündundpäivän om opal olda ilma lahjata, – sanui orav.
sel’genzoitam kondjale kaiken, – sanui neglik.
Äkkid penzhišpäi astui kondi da sanui sebranikoile:
Ei tariž sel’genzoitta minei.
Oravaižele nece babarmkeitoz om tarbhaine, a ku orav tegese tervheks, se om paremb lahj minei, – sanui kondi.
Spasib, sebranikad! A marjkeitost bankas täudub meile kaikile! sanui orav.
Miččed hüväd sebranikad minai oma! Mitte hüvä sündundpäiv-ki tämbei om! ihastui kondi.
Mugoižen hüvän starinan sanui harag Mecnikale da lendi kodihe. A Mecnik oti ičeze bankan marjkeitost paličalpäi da läksi mugažo ozatelmaha kondjad sündundpäivänke, ved’ mecas kaik oma sebranikad.

Kändi vepsäks Darja Švecova