Texts
Return to review | Return to list
Mustomerki voinal kuadunuzile omamualazile uvvistettih Kinelahtel
history
October 25, 2023 in 10:40 Нина Шибанова
- created the text
- created the text: Mustil kivil on läs kuuttukymmendy voinal kuadunuon miehen nimie. Heidy otettih Suurele Ižänmuallizele voinale Kinelahtel da lähikylispäi eigo miehet kiänytty siepäi järilleh tuatan tapoksele. Rinnal, valgiel mramoral on mustuvalgei enämbi 40 vuottu tagaperin otettu fotokuva, kus ollah voinalpäi kodih tulluot kinelahtelazet. Nygöi hyö kaikin ollah yhtes. Tämän kuvan luajitutti Vieljärven kyläkunnan haldivo Voitonpäiväkse. Täs ei ole kalmua, ga on kohtu, kus voibi mustella omii. – Minul omua on täs tata, Sergejev Andrei Iljič. Häi kuoli Kiirovah, gospitalih. Raanat oldih suuret, sanou kinelahtelaine Nina Tereščenko. Uvvistettu mustomerki pandih endizen tilah, kudai avattih vuvvennu 1988, konzu hengis oldih vie äijät voinal olluot kinelahtelazet. Sillozii avuajazii mustelou Ivan Fomin: – 35 vuottu jo tagaperin oli se dielo. Sit ižändänny oli pos’olkal Gennadi Vasiljevič Jefremov, moločču mies, häi äijän hälizi, no luajitti. No rahvastu sih aigah, konešno, oli ylen äijy. Täs mustan dorogal sijua ei olluh kunne istavuo, istuo ei olluh kus, a seizuo ei olluh. No a nygöi rahvas puolettih, konešno. Mil oli lastu, mi oli ruavastu, ga onnuako ni puolii, yksi kolmas vaigu ollou kaikkiedah rahvastu nygöi pos’olkal. Vuozien mendyy betonahizet pliitat ruvettih muriemah dai rahvas ruvettih pagizemah, eigo suas kohendua mustomerkii. Kirjutettih sih näh Kinelahten joukos VK-sivul. Nuoret kinelahtelazet miehet piätettih luadie uuzi. Sanottu – luajittu. Ei mennyh ni kahtu kuudu aigua luvan suaduu, ku uuzi mustomerki oli valmis. Kai ruavot ruattih omah dengah. – Minun ruavoandajan Aleksei Viktorovič Arefjevan hyvyös ostimmo kivet, minä net poliruičin, leikkain. Häi autoi kaiverdua nimet da azettua valmehet pliitat paikoilleh. Äijät kyläläzet käydih, autettih. Hyö ollah Mihail Koppalev, Oleg Smirnov, Aleksei Veikkolainen. Pavlovan Igor andoi traktoran vediä murdoloi. Miehet ylen äijäl autettih murendua vahnua mustomerkii. Uvven azetandah meni puoli päiviä, – sanelou mustomerkin azunnuh Art’om Ivanov. Mies on roinnuhes da kazvanuh Kinelahtel, tiä ollah hänen omat, tänne häi kävyy ainos. Art’oman mieles nygözel aigua on tärgei uvvistua da kohendua moizii kohtii. Parahite nygöi pidäy ruadua tädä ruaduo da kaita mustuo. – Nygöi miehet hälistih täs. Osobenno tahtozin sanuo Art’om Ivanov, vot häi. Häi Priäžäs luadi kai nenne dielot, mustopaččahan, kai nimet pandih, i auttajua oli täs, subbotniekku piädykauti luajittih, kaikin hälistih, ken min voi, sil autettih. I myö vie jälles kerryimmö täs sežo, kruasiimmo ymbäri kai, kabrastimmo. Moločat, moločat, kaikile passibot suuret, ližiäy Ivan Fomin da jatkau: – Minun tatal oli nelli vellie, voinal oldih. Kahtei tuldih, yksi tuli invaliidu jallattah. Täs eli rinnal, Lamminniemes, sit tänne tuli. Yksi Koivuselläs eli, a kahtei sinne jiädih virumah. Kus viruttih, emmo ni tiijä. Voinan moine dielo. Viluh, vihmažah da tuulizeh siäh kaččomattah uvven mustomerkin avuajazih kerdyi onnuako kai kylä. Vähilleh joga taloishäi voinal on kentahto olluh – died’oi, tuatto libo diädäh. Konzu kivet oldih jo valmehet, löyttih vie voinal kuadunuzien kinelahtelazien nimie. Kinelahten aktivistat huavatah iellehgi jatkua ečindyruaduo. Ku löydynöy vie nimie, da sit täh mustomerkih ližätäh uvvet kivet nimilöinke. Sendäh gu, kui sanoi Ivan Fomin: – Mustua pidäy, sie virutah, ku myö eläzimmö tänäpäi, meijän lapset. Vot moine dielo. Mustua pidäy kai igä nygöi dai meijän bunukoil pidäy mustua, dai lapsil meijän. Ei pie unohtua.