VepKar :: Texts

Texts

Return to review | Return to list

Priäžäläine urhomies. 4

history

January 29, 2024 in 12:38 Нина Шибанова

  • changed the title
    from Priäžäläine urhomies. 3
    to Priäžäläine urhomies. 4

November 15, 2023 in 15:59 Нина Шибанова

  • created the text
  • created the text: Pakkaskuul vuvvennu 2024 rodieu 100 vuottu Nevvostoliiton urhomiehen Marija Melentjevan roindas. Marija Melentjevan lapsusaigu oli kiini omas kodirannas. Vahnois kellistynnyzis listois luvet tuttavii paikannimilöi: Šan’gimo, suvaičuksenmägi, Priäžänjärvi. Ozutahes, buito lapsusaigu voinanaigazil lapsil oli ihan moine kui nygözil. Samat kižat, iloloin piendät da šeikkailut, ihan kui kaikil lapsil lomien aigah. Nenga mustellah Marija Melentjevan ystävät omii huolettomii rauhupäivii: “Mustoh jäi aho, kudai oli kahten kilometrin piäs Priäžäspäi Šan’gimojärvellyö. Sie myö poltimmo robl’oloi, pajatimmo pajoloi da soitimmo gituaral, keitimmö čuajuu, kižaimmo erilazih kižoih. Meil oli hyvä perindö vastata da kaimata keziä täl ahol. Sie myö keräimmö kukkua, luajimmo niilöis venkua. Marija Melentjeva ylen äijäl suvaiččii sinikellozii da päivykukkazii.” (A.D. Cegel’nickaja-Makarova) Tämän on mustanuh Zoja Ustinova: ”Mustan, kui myö kävyimmö marjah, must’oih, kolmen kilometrin piäh kyläspäi järven tuakse. Marijal oli 11 vuottu, a minä vie nuorembi olin. Myö keräimmö nelli-viizi dovariššua da lähtimmö soudamah venehel. ... myö kävelimmö kaiken päivän, ehtypuoleh, konzu jo pidi kiändyö kodih, puutuimmo kalastajien tyhjäh kodah. Huogavuimmo kodvazen da sit Marija sanoi: “Tyttözet, davaikkua, konzutah tulemmo tänne yökse, meččäh. Kuibo täs ollou yöl mečäs?” Yhtet enzimäi ei suostuttu, čakat la ollah, vie tostu, kolmattu pričiniä löyttih – jygeihäi rodieu yöl mečäs. A häi vastaigi: “Sendäh on mielenkiinittäigi, ku on jygei, muite enhäi ni kuččunus. Luajimmo tulen, rubiemmo kalastamah.” Kuilienne yöl sit myö kerävyimmögi yökse meččäh, pienet olimmo. Vahnembile sanoimmo, ku vähäzel hätkestymmö. Myö toizen tytönke piimmö pahua mieldy – meil himoitti muata, a Marija vai juoksi halgoloi tuomah, ongitti, keitti da poččivoičči meidy. Hos olimmogi mečäs yöl, ga jygiedy emmo nähnyh, olimmo vai väzynyh, a häi astui järilleh ylen hyväs mieles. Sanoi vagavah: “Nygöi myö olemmo tovellizet pionierat, voimmo olla mečäs yödygi. ” Ozutahes, buito nämmä ollah kyläläzien lapsien tavallizet ruavot, ga mi on niilöis hengen lujuttu, rohkevuttu da perävymättömytty. Se on ylen tärgei tulieh urhomieheh niškoi! PIONIERAKSE ROITTUU Marija Melentjeva tiijustelijoin školah piästes tuoduloin dokumentoin joukos andoigi oman eloskerran. Se oli pieni tekstaine – hänen elaigu vastehäi oli allus... Sit oldih moizet rivit: “Vuvvennu 1935 minä rodiimmos pionierakse”. Ongo tärgei tulieh tiijustelijah niškoi sanuo, mi oli hänen elaijas, konzu hänel oli kymmene vuottu igiä? Ylen tärgei! Joga nevvostolaine lapsihäi pionierakse roittuu rodih vagavembakse da vastuollizembakse. Muga rodih Marijankegi. Häi oli tovellizennu pionierannu, ielolijannu kluasas, äijien hyvien ruadoloin ruadajannu. Yhtes oman kluasan opastujienke häi otti ozua indoruadoloih, hyö jallai käydih ezittymäh lähikylih. Ylen äijäl autettih pionierat Ruskei Priäžy -kolhozale, kačottih da syötettih vazazii, liikutettih heinii heinarren aigua, kerättih tuhkua peldoloile viettäväkse. Kaikkiel suvaittih sportua: uijeltih, hiihteltih, voimisteltih. Marija Melentjevan enzimäine opastai I. Ritari mustelou, ku lapsienke rinnal ainos oli heijän pioniervožuatoi Rauha Kalske: “Sygyzyl da keviäl pihal školalluo riputtih gimnastiekkurengahat, kus pionierat yhtes Rauha Kalsken kel sportuittih. Lapset ylen äijäl suvaittih händy, sendäh ku häi oli hyvä sportuiččii, iče ozutti lapsile kui da midä pidäy ruadua. Häi ylen hyvin tiezi lapsii, kai väit da kaiken syväimen pani ruadoh heijänke, dai Maikki oli hänen enzimäzenny abuniekannu kaikkih uuzih ruadoloih ottavujes.” Juuri Rauha Emiljevna Kalsken pitkyaigazen da čopakon ruavon hyvyös, kudaman aigah häi oli pannuh tallele tiedoloi da musteluloi Marija Melentjevas, myö voimmo tiijustua, kui mennyön vuozisuan 1930-vuozil Priä žän školan pionierois kazvettih tovellizet urhomiehet, kudamat puolistettih kodimuadu Suuren Ižänmuallizen voinan aigah. SPORTUIČČIJANNU Joga vuottu Priäžän kyläs pietäh hiihtokilboi omistettuloi Nevvostoliiton urhomiehen Marija Melentjevan mustole. Nämmil hiihtokilvoil on jo enämbi 70 vuottu. Marija Melentjeva oli hyvänny hiihtäjänny, otti ozua sportukilboih. Äldähes vai nygözet hiihtäjät sanottas: ”Ehkoi se tulos on, viizi kilometrii hiihtiä 34 minuutas da 10 sekundas...” Ga työ oppikkua prostoloil puuhizil suksil da vie leviet satinštanit piäl, da vie silloi, konzu iče olet omale ičele trenierannu! Nenga mustelou Marija Melentjevua hänen ystävy Zoja Ustinova: “... myö puaksuh kävyimmö hänenke hiihtelemäh Suvaičusmäile. Kus oli jyrkembi kohtu, sinnegi nouzi Marija. Rubieu pakkumah, ga ei lähte, kuni ei hiihtä pakkumattah, kunnolleh. Sie, kus brihačutgi ei hiihtelty, häi hiihteli. Sanou: “Valgosuomelazet maltetah hiihtiä dai myö nygöi maltammo”. Marijan harakteristiekasgi, tiijustelijoin školan kursantannu, oli mainittu, ku häi hyvin hiihtelöy. Kui tämä kai oli pädenyh hänelleh ielleh: sportuindo, perävymättömys, tavoittehenmugažus, kestämine.