VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Lazarev Ivan . Ehkoi neče mečäständy!

Lazarev Ivan

Ehkoi neče mečäständy!

Livvi
New written Livvic
Elokuun lopul algavuu vezilinduloin mečästys. Sit jälles ruaduo valmistuin minä avuamah pyvvändyaigua: keräin orožan, patronsumkan, sorzien kuvat, termosan voileibienke, fufaikan kylmändäs. Ehätyin toizele rannale da livuin pyöräl ajamah, kuni suau ajua pyöräl. Tavallizesti työndyi minule jälles susiedoin lyhytjalgu koiraine Tarzik.
Ajan pyöräl, orožu repunke selläs, tagan istuu koiraine, ymbäri meččyhil’l’ažus, čomus, mečästandän hyvät vuotandumielet.
Ajoimmo kilometrii kaksi, ielleh ei ole putillistu troppastu, yhtelläh jallai tulou mennä, hyvä, gu järvessäh ei ole puoldutostu kilometrii.
Jätin pyörän omah sydämellizeh kohtah, ei loitton troppazes. Koiraine kerras rubei haukkumah kedälienne da lähti jälgie myöte, hyvä, gu järven čurah päi.
Kodvazen peräs kačon, tulou vastah L’oha-Mamai, muga sidä miesty kučuttih pos’olkas, a lapset sanottih Jemel’akse, sentäh gu joga vuottu pruazniekkoin aigah čuraitti lapsii regyöl päčinke. Myö hänenke lähenimmö, häi kyzyi:
Kunnebo?

Mečästämäh sorzii.
O, sie jo on vägitukku mečästäjiä, robl’oloi viritetäh, mečäständysijoi varustetah, erähät jo pajoloi pajatetah, sie jo on vessel. Kuule vai, sanou L’oha. Miksebo sinuu pidäy sorzii! Täs ei loitton ylen suurel kuuzel lomeikon rinnal näin kaksi hanhie. Vo-o-ot nengozet! Yksi istuu alimazel varval, toine kuuzen keskel toizes puolespäi.
Minä vastain:
L’oha, hanhiloil vie on aijoi lendiä suveh, vai syvyskuun lopul, ligakuun allus net lendämäh lähtietäh.
Yödymäh net suoloile azetutah, konzu allot järves ollah suuret. A tavallizesti muiten heitytäh järvele loitton rannas libo suariloile.
Ei, vastuau, – Iivan, en minä kielasta, toven kaksi hanhie näin kuuzel suolluo.
Minä, tiettäväine, en uskonuh, ga ebäilemizet hiivottih, sentäh, gu ylen uskottavasti häi sellitteli, kuvaili. Minä otin orožan, otin patronat sorzih n:o 5, täytin karjembal n:o 1.
Votgi se kohtu, kuduadu sanoi L’oha. Toven rinnal pikkarazien kuuzužienke kazvetah korgiembat ristikanzua. Ga midäbo minä näin: tottu, alahazel varval istuu ylen suuri lindu. Ga tämähäi on mečoi juurdunuh. A kus ollou toine? Minä harpain vähäzel bokkah dai dogadiin toizen mečoin, tottu keskel puudu toizes puolespäi.
Nostaldin minä orožan, ammuinmečoi alahazes varvaspäi pakui, a toine kohunke lendi. Minä ammuin toizes svolaspäi lendäjäh mečoih, ga se lendäy ielleh! Vai onnuako ei viuhkuta siivil, vai liidäy alah, pakkuu vie suuremban kohunke ihan lomeikkoh.
Minä uvvessah täytin orožan da sit vihjain, kui Tarziekku, kudai kuuli ammundat, juoksi kohuh da libui sinne, kunne hävii lomeikkoh mečoi. Lähenin, kačon, ga lomeikos lendäy mukitellen Tarziekku. Vikse mečoi n’okkai libo viškai jalloil. Tuli, gor’a, minulluo abevunnuh, ižändy, silitä la!
Minä sanon:
Tarzik, mibo rodih sinunke?
Kenbo sinuu ruohti nenga kurittua? Nu-ka, ottua händy!
Tarzik rohkevui da hakkai juostozil lomeikkoh. Minä en ehtinyh mennä sih kohtassah, kunne pakui mečoi, kui kuulen siibien kohinehen varboin keskes.
Kui liennen mennyh lähembi, kačon: Tarziekku tabai mečoin niškas da pidäy muga. Midä ruadua? Ambuo? Puutut koirazeh. Jätin orožan da avvutin Tarziekale ottua mečoidu loppussah.
Vot nenga L’oha-Jemel’an avul myö Tarziekanke saimmo lyhyöh aigah kaksi mečoidu. Minä olin ylen hyväs mieles, muga lykystäy ylen harvah. A gu Tarziekku on hyväs mieles: händy pistolietan mugah, minuh armastelehes, mečoidu näpistelöy, sulgii riuhtelou.
Nengoine tapahtui sorzien mečäständy 1980 vuozil L’ohaJemel’an avul.

Kiändi Valentina Libertsova