VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Ol’ga Žukova. Koir da minun alaine

Ol’ga Žukova

Koir da minun alaine

Veps
New written Veps
Minä läksin irdale, varastan, konz mamoi sobitab noremban sizaren. Tatoi jo sai irdale meiden rusttad reguded. Seištes pordhidenno nägištin tutaban koiran. Nece om Tarzoisur’ hüvä koir, se navedib lapsid i andab ičtaze silitada.
Tarzoi, Tarzoi, – heikan minä ihastusiš.
Koir kulišti i tuli minunnoks. Minä heitin alaižen ühtes kädespäi, ladin kosketada koirad, silitada pädme, no äkkid koir tabazi necen alaižen toižes kädespäi i pageni joksti.
Tarzoi, midäk sinä, anda alaine!
No koir ei kundle mindai, jokseb i jokseb. Ninga pageni-ki.
Minei mugoine abid tegihe, eskai kündal’kur kurkhu libui, i sil’mäd kündlestihe.
Midä tegihe? küzub lähtnu irdale mamoi.
Ka, Tarzoi oti minun alaižen. Minä pidin händast hüväks koiraks i sebranikaks, a hän muga tegi.
Ala väriže, – sanub mamoi, – ved’ koir vaiše vändi sinunke. Hän ei tahtoind abidoitta. A otta midä-ni koiran suspäi ei tarbiž, ved’ koir om koired teda, mi om sen meles, haukaidab da völ pöl’gästoitab.
Joksnu koiran jäl’ghe tatoi toi minun alaižen i andoi minei. Mamoi veb meid päivkodihe. Noremb sizar ajab reguziš, a minä astun sireti i meletan koiras.