Texts

Return to review | Return to list

Miun kotimuan alku

history

February 29, 2024 in 14:05 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: Tänä vuotena Kalevalan runonlaulajien musejo juhliu kakši merkkipäivyä. Tämä vuosi on merkillini Kalevalan runonlaulajien musejolla. Še juhliu 55-merkkipäivyäh musejon peruštamisešta ta 40-vuotispäivyäh musejoekspositijon avuamisešta starinankertojan Marija Remšun talošša, mi oli tuotu Vuokkiniemen Kaskol’a-ošašta. Enšimmäistä kertua musejo avasi ovet kävijillä talvikuušša 1969. Šillosen kotišeutumusejon peruštamisen alkuhpanijina ta työkaveriloina oltih M. I. Kondratjeva, A. P. Denisova ta M. I. Pirhonen. Jo äijyä myöhemmin, 1984 vuotena še šai Kalevalan runonlaulajien musejon nimen. RUNONLAULAJAN TALO Runonlaulajien musejon virallisena avuamispäivänä on 17. kešäkuuta 1984. Jo šilloin kešäkuun kešellä Kalevalašša vietettih piirin folkloripruasniekka ta musejon avajaiset oli šovittu šiksi päiväkši. Onnakko runonlaulajien talon peruštamistyöt alettih äijyä aikasemmin. Vuuvven 1975 pimiekuušša Kalevalan piirineuvoššon šilloni toimehpanijakomitietta piätti šiirtyä istorijallisen muistomerkin – Marija Andronovna Remšun talon – Vuokkiniemen kyläštä Kalevalan pos’olkah. Neuvoštoliiton kirjailijaliiton jäšen, runonlaulaja, starinankertoja Marija Remšu, kumpasen runoja kuunteli Maksim Gor’kii, eli ta ruato šiinä talošša 1920–1930 vuosina. Marijan talo on tavallini ta pienikokoni, ka še veti puoleh omalla istorijalla, kotišeuvun legendoilla, runouvella ta rahvahan starinoilla. Näijen krite rien mukah talo oli otettu valtijon šuojeluh kulttuuripaččahana. Talo šeiso Vuokkiniemen laijalla, Kaskol’a-paikašša ta oli piätetty šiirtyä še piirikeškukšeh, jotta šäilyttyä “istorijan šuari”. MUSEJON PERUŠTAMINI Muutoman ajan Marija Remšun talo veny purotettuna piirin Kulttuuritalon entisen rakennukšen takapihašša. Piirineuvoššon virkamiehet miteinkänä ei voitu piät tyä, mih paikkah ašettua talo ta mitein šitä käyttyä. Loppujen lopulta paikka löyty ta šynty Kalevalan runonlaulajien musejon peruštamisen ideja. Pitäy mainita, jotta še on enšimmäini ta ainut šemmoni musejo Karjalašša. – Mie muissan, kun Kalevalan rakentajat kerättih Marija Remšun talon, kerto Nina Zubanova, šilloni piirin Kulttuuritalon johtaja. – Ruatajien ieššä nousi šuuri proplema: Remšun talon katto oli kokonah lahon vuosien mittah. Katto oli luajittu pärieštä, a Kalevalašša šemmoista materialie ei ollun. Šilloin apuh tuli Vuokkiniemen kyläneuvoššon entini piämieš Pekka Remšujev. P’otr Stepanovič löysi kyläššä muasterin, kumpani luati päriet ta šiitä rakentajat katettih šillä kattuo. Tulova musejo piti täyventyä eksponattiloilla. Niitä kerättih Kalevalan piirin kaikkissa kylissä. Täššä ruavošša hyvin autto innokaš eläkeläini El’za Kallio. Innokaš naini, ahkerašti ečči ta keräsi erilaisie materialija. El’za Petrovna onnistu yhistyä ympärilläh ihmisie, kumpaset oltih yhtä kiinnoštunuita kotimuan istorijašta. Ta niin vuuvven 1984 kešäkuušša Kalevalan musejo otti vaštah enšimmäisie vierahie. Pitäy šanuo, jotta Karjalan Kanšallisen musejon ruatajat niise autettih ta nytki autetah Runonlaulajien musejuo. MUSEJON ENŠI VUUVVET Enši vuosina Kalevalan runonlaulajien musejo ruato vapuaehtosešti. Musejošša oli peruššettu Neuvošto, kumpasen jäšenet yritettih ratkaissa proplemat, järješšettih eri toimehpitoja ta tapuamisie. Jo enšimmäisenä vuotena musejoh kävi noin 800 ihmistä, rahvahan perintehien harraštajie. “Tuttavuštumini Kalevalan kanšan kuulusan starinankertojan Marija Remšun taloh antau meilä mahollisuon kačahtua kunnivorahvahan istorijah”, kirjutti arvoštelukirjašša Minskin valtijonyliopisson vararektori V. Davidenko. – “Kalevalan runot ollah kuollettomie ta ajankohtasie, ne kučutah ihmisie ottua käsi kätehe ta laulua omie parahie lauluja ruavošta, naisešta, rauhašta”. Runonlaulajien musejoh rikeneh käytih kalevalalaiset koululaiset oman tunnetun opaštajan, kirjailijan Matti Pirhosen kera, šekä šäveltäjä Veikko Pällinen ta hänen laulukollektiivi. UUVVET AKTIVISTIT Vuosien mittah musejon alkuhpanijien tilalla tultih uuvvet tarmokkahat ihmiset. Esimerkiksi, Nina Hudokormova ta Nadežda Matvejeva aina oltih valmehet kertomah innokkahilla musejošta ta šen esinehistä. Kalevalan pos’olkan eläjäštä Roza Tihonovašta pitäy kertuo erikseh. Naisen panoš Runonlaulajien musejon kehittämiseh on verratoin. Vanhojen esinehien ečošša Roza Tihonova kävi Kalevalan piirin joka kyläššä ta piirin ulkopuolellaki. Roza Vasiljevna pakasi ihmisien kera, kirjutti heijän muisselmie. Omista matoista hiän konšana ei tullun tyhjin käsin. Roza Tihonova puhalti uuvven elämän Runonlaulajien musejon toimintah. Myöhemmin Roza Vasiljevnua ruvettih auttamah hänen tytär Viktorija ta Svetlana Staskoit’. Kalevalan runonlaulajien musejo kohta täyttäy 40 vuotta. Musejo aina vierahanvarasešti ottau vaštah kävijie, tuttavuštau heitä Kalevalan šeuvun istorijah ta šen viisahan kanšan kohtaloih. Musejošša šäilytäh ainutluatuset esinehet. Esimerkiksi, vanha käsinluajittu pyyheliina, mi lahjotettih musejolla čikot J. M. Mitrofanova ta T. M. Korpela loittosena 1969 vuotena. Tänäpiänä, kuin ni ennein Marija Remšun musejotaloh tullah ihmiset, šielä kuuluu kantelen šoitto ta karjalaiset laulut, šielä šäilyy Kalevalan runonlaulajien muan istorija.