Texts
Return to review | Return to list
Pyhälasku – kuolematoi, kui iče luondo. 1
history
March 06, 2024 in 13:48 Нина Шибанова
- created the text
- created the text: Pyhälaskun nedäli on talven da keviän väline aigu. Tämän aijan tarkoitus on valmistua oma elos, rungu dai hengi tulijah pyhittämizeh. Kogo mua elavuu dai luondo työndyy uudeh elokseh, sendähgi ristikanzal pidäy uskuo, ku uuzi kruugu uvvistau eloksen da kai riähkät da pahus jiäjäh jällelpäi. Karjalazet ainos elettih sovus luonnonke, tiettih dai kunnivoittih sidä, se ainavo autoi dai piästi joga kohtas. Ga luonduo jumalannu pidänyön rahvahan uskondot jo sadoi vuozii tagaperin jovvuttih kirikön kieldoloin alle. Ven’an mual 1930-luvul Pyhälaskun pidämine oli kielletty, sendäh gu uuzi valdu sanoi sidä kiriköllizekse pruazniekakse, hos se oli ihan toizin. Kai rahvahan tavat oldih olemas jo ammui enne sidä, konzu Karjalan mua rodih pravoslavnoi. Puaksuh niilöil ollah ihan “paganallizet” vai vaiku talovehellizet juuret. Kirikkö ei ole luadinuh Pyhälaskuu omakse pruazniekakse, se on vai ruvennuh pidämäh tädä aigua pyhän ielembäzenny aijannu. Juuri Hristosanuskon vaikutukses tämä aigu rodih Pyhälaskukse, mittumannu rahvas tietäh sen jo mondu sadua vuottu. Niidy karjalazii, ket tarkah tiettih da maltettih kai rahvahan Pyhälaskun da pyhän tavat, jo ammui ei ole elos. Kolmekymmen vuottu ei kuulunuh Pyhälaskuu, se oli vai sana vanhoin ristikanzoin mustos. Ga rahvahan musto on kuolematoi, äijy tieduo yksikai on jiännyh tallel. Tämä rahvahan pruazniekku Ven’al rodih Masl’enitsa, se hävitti endizen valehjumalahuskondon merki čyksen da muutui muite vai ilon pidämizen da huogavusnedälikse. Nevvostovallan aigua eri kohtis eri aijal talven da keviän välil ruvettih pidämäh uuttu pruazniekkua. Pyhälaskun nimi muutettih “Talven suattamizekse”. Se rodih onnuako kaikis iloizin sen aijan pruazniekku. Nygöi jo vanhatgi rahvas mustetah vai sidä nevvostovallan “talven suattamizen da keviän vastuamizen” pruazniekkua. Karjalan kylis, kus oldih bohatembat laitokset da souhozat, tuhukuun lopus vai kevätkuun allus piettih suurii priazniekkoi, kus rahvahah näh oldih pitkät stolat dai kallehet lahjat kaikenmoizien kilvoin voittajile. Puaksuh pyhänpiän huondeksel kylis piettih hiihtäjien kilvat, olihäi karjalazii hiihtäjii joga linnas dai kyläs. Mustan, kui pystyy azetettih kuorittu jämei da libei parzi, sen piäs ylen korgiel oldih kengät, sit brihat da miehet vuorotellen opittih nosta sen piäh da suaha lahju. Joga laitoksel oli oma sportujoukko, sit net kaikelleh miärättih omua vägie. Palettih tulet, pastuttih čupukat, höyryttih samvuarat da emändät seizottih da valeltih kaikil čuajuu... Pyhälaskun jälles algoi suuri pyhä, sen aigua oldih ylen kovat kiellot, kudamien rikkomine oli riähky, midä kai rahvahat ennevanhas ylen varattih. Net ei oldu vai argisyömizien kiellot. Pyhän aigua seiččie nedälii ei suannuh čurata eigo liedžua, eigo sulhastua eigo neijistiä, sih näh oli Pyhälasku. Pidi syvvä dai nagrua täyzi vačču, gu täydys tirpandua eliä ilmai riähkiä Äijypäivässäh. Minägi 1970-luvul kazvajes vie kuulin sanan Pyhälasku, se sana oli moine čoma, ga mi se on, lapsennu en tiedänyh. Vie enämbäl kiinnitti mieldy puaksuh kuultu sana Pyhäkeski, sendäh ku tunzin mollembien sanoin lähevyön. Kyzelin, ga vanhembat sanottih – se on se, midä sinul ei pie tiediä. Ga yksikai vanhembien paginois puaksuh kuului “kuoppah salbuan” da “karzinah panen”. Heijän mustoh nägyy oli jiädy heijän lapsusaijan sanondat, konzu ihan toven karzinah salvattih niidy bihoi, ket lienne Suuren Pyhän aigua mendih “brihastamah”...