Texts
Return to review | Return to list
Paasonvuaru – Spuasanvuaru
history
June 14, 2024 in 12:13 Нина Шибанова
- created the text
- created the text: Paikannimilöin tutkimus meijän muas on algavunnuh vuvvennu 1961. Karjalas tämä kielitiijon ala rubei kehittymäh 1970vuozil. Paikannimistöntutkimus ainos eistyy edehpäi da erähät endizet kohtien nimien sellitykset jo ei pätä, jo ei olla oigiet. Sikse täl kerdua tahtommo uvvessah ottua sellitettäväkse Paasonvuaran nimen. Paaso, Helylän rinnal olii aiga korgei mägi on tulluh kuulužakse turistukohtakse. Sen nimi toven on aiga vaigei arbaitus. Petroskoilpäi Sordavalah mennes ei sua ajua Paasonvuaras siiriči. Se on hurual käil Helylän jälles. Korgevuttu Paasos on piäl 70 metrii merentazospäi. Mäilpäi hyvin näet Helylän, Sordavalan dai kaiken ymbäristön. Ennevahnas tiä oli karjalaine linnu, krieposti, kus alalleh elettihda vardoittih omua muadu karjalazet 1300vuozissah. Paaso tuli tundietukse arheolougizien kaivauksien jälles. Niilöi pidi petroskoilaine arheolougu Svetlana Kočkurkina. Arheolougat löyttih ennevahnallizen linnan seinät da aluskivet, äijän ennevahnallistu keskiaijan sodavehkehty, naizien čomendustu, astettu. Paaso on äijäl muuttunuh jälgivuozin. Nygöi vuarale jo et nouze ilmai, pidäy ostua lippu, ga matku yläh ei ole endizen jyttyine. Nosta ylämägeh dai heittyö alah on ylen hyvä puuhuzii pordahii myö. Välis voibi azettuo da huogavuo. Pordahat ollah leviet, lujat da ylen čomat, semmite pimies, konzu sytytäh palamah tulet. Sendäh Paason mäile voi kävvä päiväl dai yöl. Ylähän, keskiaigazen karjalazen linnan kohtal, himoittau olla hätken, ei himoita lähtie iäre, moine kaunis ymbäristö tiä on. – Vahnois 1500luvun dokumentois tämä kohtu tietäh nimel Ligujev gorodok, Liigoin linnu. Gorodok ongi linnoitus, krieposti. Sit pohjannu on vahnu karjalaine ristikanzan nimi Liigoi. Olen oppinuh eččie sen alguperiä. Salmin murdehes lövvin sanan liigoi. Liigoi on muijalpäi tulluh ristikanzu, vieras, liigu mies. Voimmo ajatella, ku tämän vahnan linnan perustai oli kentahto muijalpäi tulluh mies, sanou paikannimistön tutkii, filolougientiijon doktoru Irma Mullonen. Kerran tiä oli karjalaine linnu, mindähbo sit sil on suomelaine nimi Paaso? – Enne paikannimistöntutkijat oldih sidä mieldy, ku nimi muutui konzulienne suomelazeh libo ruoččilazeh aigah, voibi olla, 1700vuozil. Nimekse tuli Paaso. Enne tädä nimie sellitettih muga, ku sen pohjannu olis voinnuh olla sana paasi, kudai merkiččöy kallivuo, kivimöhkärehty, tazastu, tazapindastu kivie. Paasonvuaran piä, lagi, on toven silei kivi, sellittäy Irma Mullonen. Sordavalan linnu perustettih Ruočin vallan aigua, 1630-vuozil. Silloi tänne, Läppäjärven rannoil, ruvettih siirdämäh elämäh elokkahii muanruadajii da kaupiččijoi. Ga Liigoin linnu ei hävinnyh. Tänne azetuttih elämäh sodavardoiččijat da Sordavalan pogostan ruoččilaine piälikkö. Paasonvuaran istourieh voibi tuttavuo vuarale kävves. Matkan varrel dai ylähän on tiijoituslaudua, kus suau lugie da grkoudan avul kuunnella, mi kohtii tämä on. Täs suau lugie, mindäh Paasonvuaru on suannuh moizen nimen, ga vai tuaste on kirjutettu endine, vahnu sellitys, hos paikannimistöntutkijat jo löyttih uvven, oigien. Jatkau Irma Mullonen: – Sen mugah kui löydyi uuttu, oigieh sanuo, vahnua lähtehty, mostu, kudamat ei oldu spetsialistoin käytös, sit selgeni, ku sellitys on toizenmoine. Hyvä lähteh on “Sortavalan kaupungin historia”, kudai kirjutettih vie enne tostu muailmanvoinua. Sie onmainittu yksi dokumentu vuvvelpäi 1697, kus mainitah kohtu nimel “Spasova mäckj ” Helylän rinnal. Täs on tämä Spuassu, kudai nähtävästi vihjuau časounah, Pyhän Spuasan časounah. Semmite ku ottanemmo huomavoh, ku 1700 luvun allus sama kniigu mainiččou vahnan kartan, kus on merkitty täl vuaral časounu. Sit tämä vuaru on suannuh oman nimen časounan mugah. Pyhän Spuasan časounu se oli. Tämä toinah vihjuau sih, ku tämä nimi on roinnuhes enne 1600luvun alguu, enne ku nämmä muat siirryttih Ruočin vallan uale. Voimmo sanuo, tämä nimi Paaso on vahnu merkilline istourielline mustomerki. Paasonvuaran nimi ei ni ole suomelaine, vai karjalaine, karjalazien annettu. Ylen hyvin se oli voinnuh roita äijiä aijomba vuottu 1617, konzu Stolbovan rauhan jälles nämmii mualoi rubei ižändöimäh Ruočči. Karjalaziihäi ristittih pravoslavnoih uskoh jo vuvvennu 1227. Kerran Paasopaikannimi on moine vahnu, arvokas istourielline mustomerki, pidäy gu rahvas tiettäs, kui se on roinnuhes. Toinah näemmö Paason nimen uvven sellityksen Paasonvuarale kävves. Paasohäi on kohtu, kunne pidäy vältämätä kävvä jogahizel karjalazel.