Texts

Return to review | Return to list

Vuohtjärvi – liygiläine suarukku Lyydimuan keskes

history

June 19, 2024 in 12:48 Нина Шибанова

created the text
created the text: Täl kerdua tuttavummo lähembi Vuohtjärveh, kudai on Kondupohjan piiris. Se on järvi dai kylä. Vuohtjärveh on kolmekymmen kilometrii kyläkunnan keskukses Mundärvenlahtespäi da vai sada kilometrii Petroskoin linnaspäi. Ga tämä on toven loittoine korbikylä, kus ei ruata matkutelefonat, ei ole ruadopaikkoi, ei ole nuorii da lapsii, heĳän iänet kuulet vaiku kezäl. A igoinah tämä oli umbiliygiläine kylä, kus kaikin paistih livvikse. Nygöi Vuohtjärves kaunistu karjalua nygöi voibi kuulta vai Svetlana Kondratjevas da Sergei Ipatovas. Ammuzet susiedat da dovarišakset, keskenäh hyö ainos paistah karjalakse. Svetlana eläy kyläs keviäs sygyzyssäh, Sergei – ymbäri vuvven. – Vuohtjärves eläy nygöi, talven aigua eläy, naverno, ristikanzua nellitoistu-viizitoistu. No enimyte eletäh ken aĳoi lähti penziel, nuoret pensionierat, kui minä sanon. Minä vie ruan, sanelou Sergei. Mies ruadau N’olgamjärven mečänhoidoalan mečänvardoiččijannu, sendäh ylen hyvin tiedäy oman kylän ymbäristön da kai paikannimet. Sergei rubei keriämäh niidy piädykauti kymmenii vuozii tagaperin. Vuvvennu 2004 Sergei yhtyi paikannimilöin tiedäjien kilbah da hänen kirjutus Vuohtjärven paikannimistös pandih kniigahgi, kudai painettih kilvan jälles. Täh Sydämele armahat nimet -kniigah on pandu Sergei Ipatovan luajitut kartatgi. – A kuilienne joga vuottu vähäizin unohtutah net. Sit duumaičin, oli aigua minul, i niilöi rubein kirjuttamah. Ezmäi kirjutin muga, a sit muiten yksikai vet’ ei toimita, unohtuu vähäizin kai. A rubien panemah bumuagah, nu kartakse sanuo vai kui. Täs vot Vuohtjärves ymbäri nämät kai, mit ollah suaret, lahtet, niemet, kohtat, pellot. Sit oldih minul. Yksi Vuohtjärven kuva oli luajittu 1980 vuvvel, i kui se muutui 2010 vuodeh. Konzu vie vahnua ristikanzua oli, niilöis kyzelin, a ken iče saneli. Kui net kai pellot da niemet da lahtet da kai nimet oldih. Mugai kerävyi vähäizin, sanelou omua paikannimistöruaduo Sergei Ipatov. OL’KOILAS ELI OL’KOI, PIDŽUILAS – PIDŽOI Yhtes Sergei Ipatovanke lähtemmö kaččomah kyliä da enzimäzekse astummo järvirandah. Vuohtjärven rannat ollah ylen koverat, sit on äĳy lahtie da niemie. – Myö olemmo Vuohtjärven järven rannal. Rinnal on meile täs kylä, Vuohtjärvi, enne sidä sanottih Pogostakse. Sit seizoi kirikkö. Ymbäri järvie vie oli kyliä. Ol’koilu, kus nečie nurmet nävytäh, viippuau käil tuaksepäi Sergei da jatkau. – Sit kohtas seizoi Pidžuila, i kohtah Vuohtjärvie seizoi vie Kohtumua. Täs meĳän rinnal on suari Čikkeli. Sie vie näemmö Kočakan, on vie erästy suardu, nimie täs, no täs kohtaspäi ei nävytä net. Kui sidä kiändiä ven’akse, minä kogo en ni tiĳä, ni Čikkelii, ni Kočakkua. Ken niilöi muga pani. On vie tožo nimi Tuturku. Kui sidä kiändiä ven’akse? Kenlienne konzulienne sanoi muga. Ol’koilu da Pidžuilu, sit, naverno ollah nimet ezmäzien, ken niilöil paikoil rubei elämäh. Paikannimistön tutkĳan, filolougientiĳon doktoran Irma Mullozen sanoin mugah, -la-suffiksu toven ozuttau, ku kylät on nimitetty algueläjien mugah: – Yhtes on pravoslavnoi nimi Ol’koi, Aleksei. Toine on vähästy vaigiembi. Mi libo ken tämä Pidžu on voinnuh olla? Yksi sellitys on moine: sen tagan voibi olla liigunimi, kudamal nimitettih sogiedu ristikanzua. Sendäh gu karjalan kieles löydyy mostu pidžata-verbis azuttuu sanua. Konzu on pagin silmis, sanotah: silmät on pidžalleh, se puoliummes, piiruizilleh. Pidžistiä on pil’čistiä, kirčistiä silmii. Täs piäzemmö ihan suorah täh pidžoi-sanah, kudai vihjuau sogieh. Ga tämän ližäkse täl sanal on vie metaforizii merkičyksii, net on kirjutettu mustoh Siämärves. Pidžoi-nimie käytetäh hajamielizes ristikanzas. Toinah se, kudai pahoi nägöy, ongi vähäzel hajamieline, sanou Irma Mullonen. Yhtes Sergeinke tulimmo toizel järven rannal, Semoizen lahteh. Tiäpäi nävytäh vasturannal Kokanniemi da Semoine oigiel käil. Huruas čuras – Kohtumua. Kai nenne ollah endizet kylät. – Semoine se on, naverno, nimi. Kokanniemi. Naverno, tožo, a Kohtumua se on kohtu, kudai on vastaspäi, sellittäy Sergei. – Nämmä kai, tiettäväine, ollah myöhembä roinnuot kylät da nimet. Vahnembis kylis rahvas on siirrytty randoi pitkin. Kohtumuan nimi vihjuau sih, ku kylä on olluh kirikkökylän vastaspäi, järven libo lahten toizel rannal. Kokanniemi on olluh kylän niemel da se niemi on kokan muodoine, ližiäy Irma Mullonen. MINDÄH VUOHTJÄRVI ON VUOHTJÄRVI? Vuohtjärven kylägi on tämän rannan da kogo Karjalan vahnimii hieruloi. Enzimästy kerdua sidä mainittih Lapin pogostoin valvondukirjas vuvvennu 1597. “Voulostis Vuohtjärvel eletäh Savka da Ivanko Timofejevat, kylvetäh ruistu os’minan, heiniä 10 suabrua...” “Lindarven perevuaran kalaviet ollah Lindarvi, Märändyksenjärvi, Vuohtjärvi, Vendyrĳärvi, Säpčarvi, Kučarvi, niis pyvvetäh kalua: haugii, lahnua, ahvendu, särgii, riäpöidy…” – Mindäbo Vuohtjärvi on Vuohtjärvi, kyzyn Sergeil. – A Vuohtjärvi… se on vuahtekse sanotah. Konzu äĳäl tuulou, sit rannois kerävyy vuahtie, dai luodoloil, kivilöil i vuahtekse kerävyy vezi. Toinah, sentäh sanottih sidä Vuohtjärvekse. En tiĳä, ongo se muga, vai ei, arbailou Sergei. Yhtelläh paikannimistöntutkijat ollah tostu mieldy: – Toven iändämyksen mugah tämä nimi mustoittau vuahti-sanua. Vuahti ei ole moine merki, kudai erottas tämän järven toizis järvilöis, sanou Irma Mullonen da tariččou toizen sellityksen: – Midä alguperiä on järven nimi? Onnuako sit ylen vahnu saamelaine sana, kudai merkičči tiedy, kannastu libo pitkin kannastu kulgĳua tiedy, kudaman kauti viettih venehet yhtes vezistöspäi toizeh. Kusbo moine kannas oli voinnuh olla? Yksi mahto on se, ku se kulgi kunnegi suveh täs Vuohtjärves tuone El’mitjärvele päin, sidy gu nämmil rannoil on olemas paikannimi Karjalan matka. Sen olemmo erähiči pannuh tallele meĳän kartotiekkah. Toine mahto on se, ku se on moine aiga kaidu kannas, kudai on Vuohtjärven da Ventyrĳärven välil. Vuohtjärvespäi viet virratah suveh, Siämärven kauti tuone Šuojuh, a Ventyrĳärvespäi net päinvastah virratah pohjazeh Suununjogeh. Täs vois olla moine pitky matku Šuojuspäi Suunuh. Da se toinah on kulgenuh juuri tämän Vuohtjärven da Ventyrĳärven kauti. Tämä olis yksi sellitys. Da sit tämä vihjuau sit, ku täl čupul rahvas jo aiga äĳän kulgiettih jo tuhat vuottu tagaperin. KIRIKKÖMÄGI Enne Vuohtjärven kyläl oli toine nimi – Pogostu. Nimi kerdou sit, ku kyläs oli kirikkö da pogostu, kalmužin sit ymbäri. Pyhän Vuasil’l’an kirikkö oli keskel kyliä. Keskel kyliä on korgieččaine mägyččy – Kirikkömägi. Nouzemmo mäile yhtes Svetlana Kondratjevan da Sergei Ipatovan kel da puutummo ihan sih kohtah, kus oli Pyhän Vuasil’l’an kirikkö. – Tiä, nämil paikoil seizoi kirikkö, ozuttau Sergei. – No agjattu se oli 1880-vuozil. Konzu sidä rakendettih. A jälgeh sidä se paloi onnuako 1930-vuozil. Paloi petties, huolettah. Sit oli stolouvoi vai milienne i konzu keitettih, nägemätä jäi. I sil aigua paloi. Täs ei olluh puudu ni ihan ainavuo. Oli vai kolme vahnua pedäjiä. Sie kaksi seizoi i hurual bokal vie yksi pedäi. A muiten oli se lagei kai. A sit konzu, nygöi ni žiivattua, niken eigo niitetä, eigo žiivattua ole, sentäh häi hil’l’azin vai kazvoitui. Naverno, nämil vuozil, nämil pedäjil on vuottu 20-25. Rinnal kirikkyö sih oli pandu muah erähät ristikanzat. Kalmat oldas naverno järveh päi tuane. MATKU PIITERISPÄI SUOMEH Enzikačahtuksel Vuohtjärves rounu gu ei ole nimidä erinomastu ennevahnallistu mustomerkii. Ga vai enzikačahtuksel. Heitymmö Kirikkömäilpäi da azetummo tiešuaral, kuspäi dorogat lähtietäh kolmeh čurah – Semoizen lahtehpäi, Petroskoile da ielleh, kylän toizeh agjah. – Dorogu meile on tämä, älgiä kaččokkua, što ei ole asfal’tiiruittu, muhahtah Sergei Ipatov. – Se on ammuine matku Piiterispäi Suomeh. Täs siiriči Vuohtjärvie matkai traktu. Täl paikal seizoi Seppy, Sepän kodi. Sit naverno juamakse sanottih, vaihtettih erähii heboloi, sentäh vois vediä poštua. Sentäh i sanotah poštudorogu, sil aigoispäi vie. Poštua viettih Piiterispäi Petroskoin kauti Suomeh. Nygöi kezän aigua voibi ajua Suojärvessäh, a Suojärvel, sit voit puuttuo i Kuudamale, voi puuttuo Naistenjärveh. No se voi vai kezän aigua, lumen aigua talvel ei sua, ei. Sidä ei suomita lumes. LIYGILÄINE KYLÄ LYYDILÄZIEN KESKES Vuohtjärvi on pohjazimii liygiläzii kylii. Vuohtjärven ymbäristös, Petrovskois kyläkunnas, vähilleh kai kylät ollah lyydiläzet. Miksebo sit Vuohtjärvi on liygiläine da samanimizen järven rannoil olluot kylät oldih sežo liygiläzet? Kyzymykseh vastuau Irma Mullonen: – Ajattelen, ku tämä liittyy juuri sih vezitieh, kudamas meil oli paginua. Vuohtjärvespäi pitkin jogie voibi piästä Siämärven pohjazele rannale. Siämärven liygiläzet vähitellen siirryttih sinne pohazeh päi, otettih käyttöh net rannat, net järvet da sinne alustettih omat kylät. Da se lyydiläine vaikutus, kudai tunduu niilöis murdehis, se siirdyi sinne vähitellen päivännouzupuolespäi. Lyydiläzet 1700-1800-vuozil on oldu ylen aktiivizet rahvas. Hyö siirryttih Suununjogie da sen ližäjogiloi pitkin ylähpäi. Bubrih kai mainiččou erähäs tiĳollizes kirjutukses, ku viijeskymmenes vuvves lyydiläzet kylät siirryttih aiga selvästi päivänlaskuh päi. Varoin kodi, Varoin Fed’an lapset Hos Vuohtjärven kylä on aiga vahnu, ennevahnallistu karjalastu kodii on jiännyh tänne onnuako puolikymmen. Yksi niis on Svetlana Kondratjevan kodi Semoizen lahten rannal. – Tämä on meijän kodi, tatan rakendettu oma kodi. Kodi oli tuodu El’mitjärvespäi, 16 kilometrii. Silloi tata vedi parret hevol. I tämä kodi on nostettu vuvvennu 1960. Minul oli viizi vuottu, konzu myö tulimmo täh kodih elämäh. Tata mamanke nostettih da vahnembien vellilöinke. I sit algaimmo täs eliä i nygöi ei nikedä jiännyh eloh, joga keziä minä olen täs, omas kyläs, sanelou Svetlana F’oudorovna. – Kodi, tiettäväine, on suuri meile, ku oli kuuzi lastu, sit tata nosti suuren koin. Oligi liävy da kai, nygöi ei ole. I sit konzu koin tämän panimmo, pidi midätahto istuttua. Sit Gena toi tämän koivuzen, toi vai yhten koivuzen, a kačo, kazvoi, min meidy lastu oli, mugai koivuu kuuzi palua kazvoi. Ainos sanotah: nu pilua nygöi hallokse. Kuibo piluat hallokse? Sit häi toi ruskiedu čihoidu, täs istutimmo, panimmo, no koivut nämä jiädih mustoh, kui velli istutti. Koin emändän sugunimi on Kondratjeva, yhtelläh kodii kyläs ei sanota Kondratjevan koikse. Sil on ihan toine nimi. – Svetan kodi, se on Varoispäi tuodu, mugai sanotah – Varoin kodi, yhtyy paginah Sergei Ipatov. – Sanotah Varoin Fed’an. En tiijä, ven’akse on Andrejev F’odor F’odorovič. No ainos kyläs sanottih: Varoin Fed’an lapset. No en tiijä, El’mitjärvesgo händy nenga sanottih? kyzyy Svetlana Kondratjeva. El’mitjärven kyliä jo ei ole olemas, vahnu polvi, kudai toinah vois midägi sanella endizis nimilöis, on lähtenyh toizele ilmale. Kyzymmö abuu tämän arbaituksen arvates paikannimistöntutkijal Irma Mullozel da saimmo nengozen vastavuksen: – El’mitjärven kyläs oli kolme ozua. Yksi niilöis oli Varoin kylä. Sie eli Varoin pereh. Tiettäväine, täs tämä nimi on lähtenyh. Tämä Varoi ven’akse olis Voronin libo Voronov. Meijän kartotiekas on Varoi-nimilöi, niidy on löytty monis kohtis. Net ollah vahnat perindöllizet suvun nimet. Kolatselläl on Varoin pereh. Sit Siämärves, Pyhärves. Tulemajärven eläjii sanotah Tulemajärven varoloikse. Se on riäzittelendynimi. Heidy sanotah muga sikse, ku hyö bruaketah, paistah, paistah rumahkol iänel da toiči korotah. Tämän vahnan riäzittelendynimen pohjannu vois olla tämä azii, kudai liittyy paginan tabah. Tiettäväine, voibi olla muudugi, sendäh gu karjalan kieles on mostu verdavus-sanondua: laihu kui varoi. Libo ahnas kui varoi. Voibi vallita se, mi miellyttäy.