Texts

Return to review | Return to list

Šn’augunuottu opasti elämäh

history

August 30, 2024 in 15:22 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: Rahvas paistah eliä pidäy muga, ku olis midä jällespäi mustella, ga huigei olis sih näh keltahto taratella, sanella. Yksikai himoittau mustella, olgah huigei libo muigei, kerdu aigua on mennyh sit tapahtumas jo piäl 70 vuvven daigi elos ei ole nikedä niilöis, ken tiezi sen tapahtuman. Kyläs kazvanuot brihaččuzet jo pienyös pahuos kezäl vietimmö äijän aigua vezirannois ongiruagat käis. Maltoimmo pyydiä kalua ankurdajen, iškuongil, laskuongil, maltoimmo temmata viespäi havviččuzii petlazel, a sygyzyl enzijiäl kävvä matikkua iškemäh, toiči sih luaduh kalastamizeh pidi juosta peitoči vahnembis, kerdu jiä oli vie ylen pettäi. Sen kalastamizen periä voidih vahnembat oččutukis puistaldua libo niškutalkunat andua, ga eihäi vahnembil olluh aigua meidy ainos “kytkyös vietellä”. Olimmo toiči vähäzel vällillizet, ga yksikai kazvoimmo ristikanzoikse. Minun tata maltoi luadie kaikenmoizet pyvvykset: kudoi verkon, rakendi sen, luadi nuotan, tagoi iškuongen, punaldi merran, merežin, vaiku ei pidänyh pyvvyksenny ongie. Mustan tata kaikkiedah yhten kerran ongel käi, istui kaksi-kolme čuassuu huondeksel venehes järvirannas, kodih tuli tavassah kalattah. Ongel kalastamistu, ongittamistu häi nimitti šn’augunuotal pyydämizekse. Kačo, ku ruttozeh ongiruagal viuhkuat, sit siimu se ku rouno viheldäy – šn’avvahtah. Tata burbetti, moitti šn’augunuotal kalastajii: “Se on aijan sudre menettämisty, hukkuzien lapsien da pattieloin hommu.” Meil, lapsil, se oli hyvä aijanvietto, mielužu hommu. Aigazes keviäs vuotimmo, konzu huavan lehti roihes hiirenkorvan suurevus, sit jo kala rubieu ottamah ongeh. Tiezimmö parahat ongituskohtat. Parahite särgi puutui kuvun aigua alapuoles Lomun melliččiä pyördiel Kollahan jovel. Salatti hyvin otti ongeh Juakoin suaren n’okas Tuulemanjälvel. Kiirehtiä pidi nämmih kohtih lyhyön kuvun aigua. Eihäi rahvas sudre sanottu, ku ahven ahaval kudou, särgi – siäl lämbimäl. Vie sanottih vaiku pattii ei kergie tedrin kiimah da ahvenen kuduh: tedri hätken kukerdau, ahven hätken kudou. Minä Vit’a-vellen kel vuotin lahnan kuduu. Sil lyhyöl aigua siä on ylen lämmin, ku riesku maido – sanotah rahvahas. Päiväine pastau-čirittäy, tyynet lyhyöt yöt, tuomi on tävves kukas. Moizes kukas, ga “humalduo voi tuomen duuhuh” Vladimir Brendojevan runosanoin mugah. Ildupuolel kaivoimmo čyötöt, pidi varustua uvvet siimat. Tässäh meil oldih ombeluslangas kerratut sangiet siimat, net loitos nävyttih vies, pölläteltih kaloi. Käimmö died’oil pakiččemah hevon hännäs otettuu jouhtu. Hyväl mielel juoksimmo kodih luadimah jouhisiimoi. Olimmo valmehet lykykkähäh kalastukseh. Toizen piän puolenpäivän aigua vardoičimmo kus on Il’l’an Mat’oi, hänel oli “paha silmy”, tullou ku vastah kalah mennes – kalaniekku roih ozatoi, kodih tulou tyhjin käzin. Piäzimmö Mat’ois peitoči rannal, teriämbä lautal da soudamah Pažalah päi, kus Naravozen jogi jyrkäh kiändyy huruah kädeh kuožalikandah. Oigieh kädeh jiähäh Pöllän guba, Lötöiluhtu da Kohloin nurmi, a hurual puolel on Mat’oi-niemi, keskijovel – Kellerin suarukkane. Keviäl se on vien ual, ylen hyvä lahnan kudukohtu, a kezäl sie kazvau tuuhei heiny, sendäh sidä kiistah niitetäh ken konzu ennittäy. Sillos niitettih, nygöi ku kylis ei ole žiivattua, ga se suarukkaine jo monen monii vuozii on niittämättäh, ga ei ni lahnu nouze sinne kudomah. Tulimmo ku Kellirin randah – meil suut avvoi jiädih: pitkin randua oli verko täyzi lahnua. Yhtet vie telmettih, vaste satuttu verkoh, toizet jo väzynyöt ei ni liikahtettu, vuotettih omua ozua. Nenga verduo kalua myö vellekset vie nikonzu emmo nähnyh. Kodvan kaččelimmo nengomua kalaniekan sualistu, a sit julgenimmo soudamah lähembäkse verkuo. Yksi suuri lahnu virui yläselgozen luo, vaiku suudu availi, kiini oli yhtes niittizes. Käit säristen otimmo sen verkospäi, čökkäimmö säkkizeh da ongittamah toizeh kohtah. Hyvin otti ahven, vägi tukun saimmo kalua, kodih tulimmo ylbiet kalaniekat, semmiten ku saimmo suuren lahnan. – Ongehgo saitto? kyzyi tata. – Ongeh, ongeh! vastaimmo. – Saitto ku ongel, ga sit kalan huules pidäs olla loukkoine, jatkoi tata. – Täl kalal niškas on niitin jälgi. Sanokkuas, kui saitto kalan? Pidi sanuo pravvan, hos tatal silmih kaččuo emmo tarrennuh. – Verko on Varoin Vas’an, sanoi tata. – Syögiäs ildupalaine da astukkuas kylän suvenagjal viemäh viestii Varoin Vas’a-diädäl kaloih näh Kellerin suarukan rannas. Yhtel tiedy viegiä tämä lahnu hänel. Pidi lähtie astuo taputtamah kolme kilometrii vuorokkah kannettavu lahnu ribusäkkizes. Tulimmo Varoin kodih, luajimmo tervehyön, kerdu suuri pereh istui syömäs ildastu, toivotimmo heile leibiä-suolua. Potakoittih meidygi stolah, no passiboičimmokseh, kieldävyimmö. Pidi Vas’a-diädälgi sanuo, kui lahnu virui välläl yläselgozen piäl, myö otimmo sen kodih, tata työndi meijät sinul viestii viemäh. – Oligo tatas kalas tänäpäi? kyzyi Vas’a-diädö. – Ei olluh, häi vaste tuli ruavospäi, oli kyndämäs suurii Plotinan peldoloi, vastaimmo myö. – Ongo teil kois veresty kalua? – On vaiku tämänpäiväzet ongikalat. Taloin ižändy punaldih aittah, toi siepäi kolme lahnua, pani net meijän ribusäkkizeh da nevvoi kandua kodih. – Sanokkua tatalles passibot viestis, huondeksel kävyn verkol, pagizi Vas’a-diädö, – dai teil, Pešan poijat, passibot. Oligo meil Vit’a-vellen kel huigei vai ei olluh kai tämä kuulla, semmiten hänen perehes oli kaksi kuigi myö 9–10-vuodistu brihaččuu, kudamienke opastuimmo yksis kluasois. Kodih tulimmo nenät muas, varaimmo – meidy huomei školas ruvetah riäzittelemäh, nimittelemäh vargahikse. Kai jäi endizelleh, ei niken nimidä täh näh paissuh. Meni vähäine aigua i sattumal saimmo kuulla paginan tatan da maman välil: – Tänäpäi puutui vastah Varoin Vas’a, sanoi tata. – Moločču, Peša, kiitti häi minuu. Maltoit putilleh kurittua poijat. – Et ni sinä, Vas’a, velgah jiännyh, sanoin hänele. – Maltoit sinägi andua putin urokan brihaččuloil, varrastetun kalan tilah kolme kalua kodih kannettavakse. Se kalastuskerdu ijäkse jäi mustoh: oččutukis ei puistaldettu, eigo niškutalkunoi annettu, no šn’augunuotal kalastamine opasti putilleh: omua kačo da vardoiče, a vierahah kätty älä pane.