Texts
Return to review | Return to list
Oza, Mieli, Bohatus
history
September 17, 2024 in 12:39 Нина Шибанова
- created the text
- created the text: Kerran kiistettih keskenäh Oza, Mieli da Bohatus. – Minä olen kaikis tärgiembi,rehendelih Bohatus. – Ozattah Bohatus nimidä ei maksa, vastai Oza. Hätken sporittih hyö keskenäh, jälles piätettih tarkastua: ken heis on oigei? Lähtiettih hyö kulgemah muailmua myöte. Järgieh heile vastah tuli köyhy muanruadajan, kudai kylvi pienel omal peldožel hernehty. – Anna köyhän peldo katah kuldukivyžil! käski Bohatus. Järgieh peldo peityi kuldukivyžil. Ga Mieli tovestua oman mahtoväin, lähti iäres, jätti köyhän. Jäi köyhy mieletä. Kačoi köyhy kuldukivyžii da piätti: onnuako nämmä kai ollah prostoit kivet. – Hädä tuli minule. Minun pellole tuli kivipuadari! lähti köyhy voivotuksenke juoksemah kyliä myöte. – Midäliennou tuskevunnuh minun susiedu? Lähtengo minä da kačon, midä sie on tapahtunuh?” duumaičči bohattu mies da järgieh lähti köyhän pellole. Tuli pellole da nägi kuldukivet. Ga bohattu ei andanuh omua mieldy ilmi. Kučui pellon ižändän da sanoi: – Muadu minul on äijy. Minä voin piästiä sinuu hiäs. Sinä ota minul paras peldo, a minä otan sinun kivipellon. Ilostui köyhy, gu sai vaihtua pienen peldopalažen hyväh peldoh. Bohattu keräi kai kuldukivet da vedi net d’elegäl ruokkoh, a köyhy rubei kyndämäh uuttu pelduo. Sit Oza, gu ozuttua omua valdua, kačahtih köyhäh da sanoi: – Ole ozavannu! Kuspäilienne köyhän edeh dorogale tuli joukko saldattua. – Myö jo ammussah ečimmö ičele piälikkyö, sanottih saldatat. – Pakičemmo sinuu olla meijän piälikönny. Köyhy mielettömytty ei tiedänyh, midä vastata, häi mutkahutti piäl. Sit saldatat sellitettih händy hobjažeh kol’čupaidah, kiinitettih vyöle kallehii toravehkehii, ištutettih vorončale selgäh da viettih händy iččeh kel. Moižennu moločannu nygöi ozuttih köyhy, ga tundie händy ei suannuh. Azetui saldattujoukko yökse bohatalluo, kudai vaihtoi oman pellon köyhän peldopalažeh. A bohatal oli ylen čoma tytär, čomin kaikis čomis. – Davais naitammo meijän piälikön bohatan tyttäres – piätettih saldatat da työttih bohatalluo svuatut. Bohattu myöndyi da köyhy rodih ženihäkse hänen tyttärele. Kučuttih kogo hieru rahvastu svuad’bah iluo pidämäh da ženihiä kaččomah. Köyhy ni suudu ei avua da kummakkahasti kaččeleh ymbäri. Svuat’at opitah pagižuttua ženihiä, ga se ei vastua ni sanua vastah. – Midäbo ženihy on ainos vaikkani, buitogu viel suun on täyttänyh, šupetettih bohatan svuat’at. Toinah häi ni paišta ei malta. Nenga ištui päivän, sit toižen. Kolmandennupiän jo iče bohattu suutui. Nähtäh Oza da Bohatus, što dielot ei mennä hyvin, ruvettih kehoittamah Mieldy: – Kiännänytä mieli köyhäle! Kuundeli Mieli, andoi järilleh köyhäle hajun. Parahite täh aigah tuli bohattu da tahtoi paišta ženihänke. – Sano, sinä, ženihy, pakičči bohattu, midä sinä olet ainos vaikkani? Da järgieh kaikkien diivakse ženihy rubei pagižemah. – Konzu minä olin lapsennu, hyökättih meijän hieruh vihaniekat. Kai rahvas nostih puolištamah hieruu, miehet dai naižet. Kaikis rohkiembi torai nuori mies – häi enimyölleh yksin voitti vihaniekat. Konzu vasturindu loppih, ozuttih, što senny urhakkomiehenny oligi nuori tyttö, kudai oli sellinnyh saldatan sobih. Vot minä olin vaikkani kaksi päiviä, yhty sidä duumaičin: voibigo nengoman urhotyön tyttyö pidiä miehen rinnale? Vesseldyi bohattu, gu kuuli, što hänen tulii vävvy nenga sulavasti da viizahasti pagižou. Ilonke piettih vessel svuad’bu. Naibi köyhy nuores čomas andilahas da toi hänen omah kodih. Terväh uvvessah tavattih toine toštu Oza, Mieli da Bohatus, piätettih hyö yhtes, što kaikis pättävin ristikanzal on mieli. Agu ristikanzal ei ole mieldy: ni bohatus, ni oza hänele ei maksa nimidä.