Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Remšu Juho . Kouluh lähtö. 3

Remšu Juho

Kouluh lähtö. 3

Karelian Proper
New written karelian

HENKILÖT

:
Petrouna, 50-vuotini talon

Emäntä

On’ussa, hänen

16-vuotini tytär

Huoti, hänen

10-vuotini poika

Puavila, hänen

8-vuotini poika

Puapo, 60-vuotini nuapuriemäntä
Hoto, 70-vuotini nuapuriemäntä
Kauriilouna, 50-vuotini "noita-akka"
Kauro, 20-vuotini šulhaismieš

Riiko, 50-vuotini pat’vaška
Jelena, hänen

40-vuotini naini

Kauriilouna: (tulou

hyvin

kiihtynyönä kiäššäh tuohivakka, missä

on

"noijan

" välinehie, näkyvissä on

lepän

okšista

luajittu

vašta

) Kah! Ei

ketänä koissa

! Šinnekö hiiteh on

männyn

Emäntä

? (Tahtou

lähtie

pois

, vain

kuultuo aškelie

piettyy

).
Emäntä

: (tulou

) Kah! Joko šie

jouvuit

. Täššä

olen

kuin

tulilla

vuottan

.
Kauriilouna: (kiihtynyönä) Jo

mie

jouvuin

, jo

. Missäpä še

On’ussa? Šen

pitäis

olla

kynšissäni tällä

šiämen

noušennalla.
Emäntä

: Eikö

hiän

ole

kamarissa

. Kylyššä

ei

ollun

, kun

mie

juštih

tulin

. (Mänöy

kamarih

). No

ei

tiälä

nävy

, tai

palttuo

ei

ole

. Kyläh

kai

še

on

tempautun nečistoi...
Kauriilouna: Voi

imjä oččah

, voi

imjä oččah

... Kun

vain

še

piessa ei

pakenis

ennein

kun

tieto

šuahah

. Eikö

hiän

ennein

lemmen

noššantua pitäis

ruveta

piettämäh

tyttyö

kotitantereilla.
Emäntä

: Kun

šie

, Kauriilounaseni, luatisit

šen

topran, jo

mie

šiula

makšasin

: antasin

emuššan

tai

räččinän

, tai

villua

näppisen löytäsin

, kukki

Kauriilouna.
Kauriilouna: Elä

jo

šie

, Petrounaseni, tolkuiče makšamisešta. Šua

vain

tušnikka plahosloven’n’an kera

ta

tuo

kolme

osran jyvyä, ta

kolme

jyvyä elohopieta

. (Hiän

tutkiu

vehkehieh, ottau

tinanvalantakauhan, panou

šiih

šuolua

).
Emäntä

: Kačo

šie

tuošta

suleikašta, pitäis

šen

pohjalla

olla

hopieta

.
Kauriilouna: (kuatau

, šiitä

mänöy

kiukuan

eteh

, yhtäkkie muistau

mitä

lienöy

) A

voi

- voi

, olin

unohtua

, vielä

pitäy

kakši

tai

kolme

emon karvua

.
Emäntä

: Voi

riähkähini, onnakko keriččimet

sarajalla jiätih

. Vuota

, raukkan, lähen

hoš

šielä

leikkuan

.

Kauriilouna pitäy

kauhua

kiäššäh, mitä

šopottanou šemmoista

, mistä

ei

šua

šelvyä, ta

välillä

puhaltau

kauhah

.

Emäntä

: (tulou

juokšujalkua

keriččimet

kiäššä

) Täššä

on

! (Mitä

antanou

Kauriilounalla). Kauriilouna: (ottau

ta

pistäy

kauhah

, šiitä

kyšyy

veistä

, millä

alkau

hämmentyä

kauhašša

olijua ševošta)
Piätä

luoja

, šuo

jumala

,
pyhä

Muarie liitättele
oman

pellon

pientareilla,
oman

kartanon n’avalla

,
ympäri

emon eluo

,
oman

tuaton

kartanuo,
iltapäivien

ilokši

,
huomenešpäivien

armahakši

,
Kauro-pojan moršiemekši

...
(Lukou

loičun kolme

kertua

ta

jokahisen

lukomisen jälkeh

šylköy

kolme

kertua

kauhah

). Nyt

on

varma! Šalpua

vain

tušnikka plahosloven’n’an kera

. Kyllä

še

pisyy

eikä

kovin

poti, eikä

kouluh

meinua

... pisyy

!
Emäntä

: Passipo

, Kauriilounaseni, passipo

! (Kävelöy

pitin

huonehta

). Vuota

šie

, mie

kačon

: oli

šiinä

kolme

metrie

siiččua

ošuškaupašta oššettuo. (Löytäy

). Pane

šie

vakkah

, lisyä

löyvän

... Nyt

kun

vielä

lemmen

noštasit

, ni

šilloinhan še

olis

hyvä

.
Kauriilouna: Kun

kerran

on

tyttö

pietetty

, ni

lempi noušou

, jotta

pärähtäy. Läkkä vain

kylyh

, šielä

še

lämpimäššä

paremmin

noušou

.
Emäntä

: Kyllä

šie

olet

muasteri! En

tiijä

millä

mie

šiut

hyvittäisin

moisešta ruavošta

. (Männäh

).
Pojat

: (tullah

peräkkäh ta

lauletah

šotilahie matkien)
Eihän še

kuulu

kankahalta
itkua eikä

naurua juu.
Hei, hei, hekkakaa,
itkua eikä

naurua juu.
Vain

šieltä

kuuluu

torvien

šoitto
ta

jääkäripoikien laulu

juu.
Hei, hei, hekkakaa,
ta

jääkäripoikien laulu

juu!
On’ussa: Smirno! (Hiän

tulou

pieni

matkalaukku kiäššä

ta

paltto

piällä

. Pojat

kävelläh

peräššä

ta

piettyön

otetah

ašennon). Huoti, tulepaš kamarih

! (Pojat

ollah

ašennošša). No

mipäše teilä

tuli

? Huoti, jouvu

rutompah.
Puavila: Šotilahat ei

hajouvu ilman

komentuo.
On’ussa: No

hajoutukkua nyt

. Vain

kuulkua

, nyt

mie

lähen

kouluh

. Työ

että

šua

šanuo

kellänä, jotta

mie

läksin

. Koittakkuat käyvä

kouluo

ta

oppaštukkua hyvin

. Ruatakkua

ahkerašti

pioneriošaššošša. Milma

meinatah

antua

väkisin miehellä

Hotattaisen Riijolla. Mie

en

mäne

yhteh

mokoman tyhmyrin keralla

. Mie

tahon

käyvä

kouluo

. Hyväšti

, hyväšti

! (Kättelöy kiäštä

pityän. Mänöy

).
Pojat

: Elä

šie

vielä

lähe

!.. (Männäh

hänen

peräh

).

Kauriilouna tulou

"noitavehkehineh".

Puavo: (tulou

) No

, joko on

kaikki

šelvyä?
Kauriilouna: (entiselläh

) Kaikki

on

šelvä, nyt

ei

piäše

puuhu eikä

toiseh

. Kunhan še

Kauro vain

tulis

.
Emäntä

: (uhkuavašti pojilla

) Šanokkua

ruttoseh, missä

on

On’ussa.
Pojat

: Emmä

myö

tiijä

.
Emäntä

: Tiijättä

. Šanokkuat, puarut. Kun

vain

että

šanone

, ni

Koivuniemen stuarosta heiluu

.
Huoti: Jo

mäni

. Tai

ei

käšken

šanuo

teilä

.
Kaikki

naiset

: (kiihtynyinä) Oho

hapatuš

.
Puapo: Šitähän mieki ajattelin

, kun

huomasin

Lammašniemen nenäššä

šamannäkösen imehnisen kuin

On’ussa tai

On’ussa.
Emäntä

: (hyvin

kiihtynyt

koko

ajan

; kun

šuau

šelvän tapahtunuošta, pakajau

yhtä

mittua

) Oho

puaru, mäni

ruato

. Talo

olis

ollun

hyvä

, još

šulhani

olis

ollun

parempi, ni

hyvin

olis

välttän

. Talošša

eletäh

eikä

mieron

leipyä

šyyvvä

. Mimmoni

töriläš ni

olis

ollun

, še

olis

ni

välttän

.
Puapo: (on

kovin

hermoštun

, pakajau

hyvin

vähän

, valittelou) Oi-voi, lapširukkua, oh

! Mitein

piti

tapahtuo

. Auttaisko Jumala

Kauriilounua, jotta

šai

pahan

paikoillah. Oi-voi. Pahani

päivä

. Pahuš

poika

. (Mänöy

uloš).
Kauriilouna: Myöštyy

še

. Še

myöštyy

. (Kävelöy

hyvin

kiihtynyöšti ta

halteissah

ympäri

huonehta

. Ottau

kiukuašta

tuhkua

, panou

šitä

koprihis, šylköy

, mänöy

kamarih

, kolistelou šielä

ta

šanou

epäšelvie šanoja

. Tulou

šieltä

). Še

tulou

.
Emäntä

: Piessa šiula

myöštyy

hulvattu

, petkuttaja. (Ivallisešti). Myöštyy

! Myöštyy

!

Kauriilouna hiipien lähtöy

huonehešta

. Kauro, Riiko ta

Jelena tullah

.

Riiko: Terveh

taloh

. Šuapiko käyvä

istumah

? (Männäh

istumah

).
Emäntä

: (vaipunehešti) Puitto ei

. On

häneššä

enneinki rahvaš

istun

.
Riiko: (kačellen

ympäri

huonehta

) Šuapiko teilä

paissa

? Šuurie

pakinoja

.
Emäntä

: On

häneššä

ennein

paistu

, tai

šilma

ei

kielletty

. Totta

nuo

šeinät

vielä

keštänöy

.
Jelena: Meilä

on

poika

, šyntyjäh Kauro, nimeltäh Krikoorovič. Teilä

pitäis

olla

tyttö

miän

tietojeh mukah

, On’ussa Mokkejevna. Niin

emmäkö myö

rupieis

kahta

nuorta

yhteh

kryyččimäh?
Emäntä

: Asieššaš ei

olis

äijyä pakajamista, talo

teilä

kuin

meren

emä

, vain

kun

meilä

šattu

vahinko.
Jelena: (ihmeissäh) Mityš

?
Emäntä

: Kun

tytön

puaru pakeni

.
Jelena: (nouššen

penkiltä

halteissah

, šamoin

nouštih

Riiko ta

Kauro) Oho

vetluukat, min

ruatoja

. Šuattoja

ilmasih

häpeih koko

joukon

ta

pojan

. Tähä pitäy

šuaha

tunnušmerkki. Kisomma

lehmänä

liäväštä

. Šen

pitäy

tapahtuo

, iče

čiilinä

ryömit

lattiella

.
Emäntä

: (raivoissah) Hävekkyät. Ei

olei miun

koirat

koissa

muattu

, pennut

pehkuilla levätty

. Tunnušmerkki tuuleh

. (Mänöy

ta

työntäy

Jelenan uloš, mänöy

iče

peräššä

, vain

myöštyy

heti

).
Riiko t a

Jelena: Tuletta

muistamah

. (Männäh

uloš jo

emännän

puhenvuoron aikana

, paičči Jelenua, kumpani šeisou

ovella

šylkien

šiämeh

).
Emäntä

: (šiämeššä

) Tunnušmerkit tuuleh

, pahat

mielet

pahnoih

! Konštit kotieh kohti

! Kun

vain

emmä

šuanun

vävyö

Hotattaisešta, ni

eläš pakaja

. Kyllä

miun

tytöllä

löytyy

mieštä

joka

šormella

, kun

vain

männöy

ta

ollou

mänömäššä

. Kyllä

ottajua, kun

vain

mänijyä. Vaikka

mie

männen

toisella

miehellä

. (Nakrau

viimesen

virkkehen aikana

).

VERHO

Julkaistu yhteiskokomukšešša "Illan

kulukši

tukkikämpäššä", kuštannušliikeh Kirja

, 1930