Texts

Return to review | Return to list

Bubrihin luvennot: perintehet ta uuvvissukšet

history

October 30, 2024 in 12:52 Нина Шибанова

created the text
created the text: ŠAJEKUUN 22.–25. PÄIVINÄ PETROSKOISSA VIETETTIH XX BUBRIHIN LUVENNOT -TIETOKONFERENŠŠI. ŠEN AIHIENA OLI PERINTEHET TA UUVVISSUKŠET ŠUOMELAIS-UGRILAISIEN KULTTUURIEN TUTKIMISEŠŠA. Tilaisuš yhisti opaštajie, aspiranttĳa ta ylioppilahie Venäjän eri alovehilta. Kaikkieh konferenšših ošallistu 92 henkie. – Enši kertua konferenšših tuli enemmän ošallistujie Karjalan ulkopuolelta kuin paikallisie ošallistujie. On iloista, jotta konferenšši šiirty Karjalan tietokeškukšešta Petroskoin valtĳonyliopistoh, missä še šynty vuotena 2000. Dmitrii Vladimirovič Bubrih oli šekä Kielen, kirjallisuon ta istorĳan instituutin, jotta Petroskoin valtĳonyliopisson šuomen kielen ta kirjallisuon laitokšen alkuhpanĳa. Tämä konferenšši on merkittävä tapahtuma. Šiinä käsittelemmä, mi on luajittu fennougristiikan alalla nellännešvuosišuan aikana, miäryämmä uušie tarkotukšie ta šuuntie, šano Kielen, kirjallisuon ta istorĳan instituutin johtaja Irina Novak. – Konferenššin istorĳa keštäy melkein 25 vuotta. Še merkittävä aika yllyttäy meitä ymmärtämäh, mitein konferenšši vaikutti tieto-, opaššuš- ta projektivälien kehitykšeh, eri tietoaiheĳen tutkimiseh ta nuorison ošallistumiseh tietotutkimukših, korošti Petroskoin valtĳonyliopisson filologĳan instituutin johtaja Oksana Abramova. Plenarikokoukšešša esiinty nel’l’a šeloštajua. Kolmen päivän aikana ošallistujat käsiteltih fennougristiikkah šivottuja eri kyšymykšie, vajehettih kokemušta ta näkökulmie. “Bubrihin luventojen” ohjelmašša oli viisi sektĳuo, pyörie stola -issunto ta nuorisokoulu. KIELIEN TUTKIMUŠISTORIJA HENKILÖISSÄ “Bubrihin luventojen” enšimmäisenä päivänä konferenššin ošanottajat ruattih kahešša sektĳošša. Yksi niistä, “Šuomelais-ugrilaisien kielien tutkimukšen istorĳa henkilöissä” oli omissettu ihmisillä, kumpaset tuotih merkittävä panoš fennougristiikkah. Sektĳon ohjelmašša oli esitetty šeiččemen šeloššušta, kumpasissa šai tietyä missionerista Pavel Glezdenevistä, kielentutkĳista Nikolai Bogdanovista ta Aleksandra Punžinašta, etnologista Kosmenko Annašta, etnomusiikintutkĳašta Terttu Koskista, folkloristiloista Nina Oneginašta ta Eino Kiurušta šekä mainittujen tietomiehien toiminnašta šuomelais-ugrilaisien kielien alalla. Joškar-Olan Marin kielen, kirjallisuon ta istorĳan tietoinstituutin vanhempi tietomieš Oleg Petrov kerto Pavel Glezdenevista – enšimmäisien marin- ta udmurtinkielisien lehtien alkuhpanĳašta. – Pappi ta missioneri Pavel Glezdenev šynty nykyseššä Baškortostanin tašavallašša 1867 vuotena. Hiän oli yksi enšimmäisistä marilaisista kielentutkĳista. Mieš kiänti marin kielellä eri kirjoja, valmisti muamonkielen oppikirjoja, a šiitä alko julkaissa enšimmäistä marinkielistä aikakaušlehtie “Марла календарь”. Vuotena 1915 Pavel Petrovič perušti Šovan šanomat -lehen, kummaista piätettih julkaissa kolmella kielellä: “Война увэр” oli marin kielellä, “Войнаысь ивор” – udmurtin kielellä ta “Сугыш хабарляре” julkaistih tatarin kielellä. Glezdenev oli lehtien julkaisĳana ta toimittajana, šentäh kun hyvin tiesi kaikki ne kielet. Vallankumoukšen jälkeh Glezdenev toimitti marilaista Марий илыш -lehtie. Pavel Petrovičin kirjat, kiännökšet šekä Šovan šanomat -lehti merkittäväšti vaikutettih marin ta udmurtin kirjakielen ta kulttuurin kehittämiseh, šaneli Oleg Mihailovič. Karjalan tietokeškukšen Kielen, kirjallisuon ta istorĳan instituutin folkloristi L’udmila Ivanova tuttavušti keräytynyitä etnomusiikintutkijan Terttu Koskin tutkimušruatoh. Terttu Arvovna toi šuuren panokšen Karjalan kanšojen folklorin tutkimiseh. Hiän keräsi rahvahan runoutta, venäjänti tekstit, nuotitti laulut. – Etnomusiikintutkĳan avulla on valmissettu muutoma kokomuš, missä on esitetty monen kanšan erilajini musiikkifolklori. Hiän nuotitti pomorien lauluja ta hiäitkuja. Enšimmäistä kertua oli julkaistu inkeroisien ta inkeriläisien laulufolklori nuottiliittehen kera ta nuotittu vaikiet karjalaiset itut. Šen lisäkši Terttu Koski valmisti ainuon karjalaisien častuškojen kokomukšen, kerto L’udmila Ivanovna. Joka šeloššukšen jälkeh oli aktiivisie keškušteluja, mi tovisti ihmisien kiinnoššušta aihieh. KIELINIMITYKŠEN PROPLEMAT Konferenššin toisena päivänä vietettih kakši sektĳuo. Kielinimitykšen proplemat -sektijošša ošallistujat esitettih 13 šeloššušta. Kielen, kirjallisuon ta istorĳan instituutin ruatajat Jekaterina Zaharova ta Sveltana Nagurnaja käsiteltih Karjalan nimityšpraktiikkua ta šen vikoja. Šamoin tutkĳat esitettih Karjalan nimitykšeh šivotun kyšelyn tulokšie. Kyšely piettih vuuvven 2024 oraškuušša. – Kyšelyh ošallistu 225 henkie Karjalašta, Piiteristä, Moskovašta, Leningradin alovehelta, Murmanskin alovehelta ta Šuomešta. Melkein 80% vaštuajista tykkyäy karjalankielisie šanoja Karjalan nimitykšissä. Yli 90% on šitä mieltä, jotta on pakko eistyä karjalankielisie tuotehmerkkĳä. Vaštuajien mieleštä visualini karjalaisuš on tärkie tašavallan eläjillä ta vierahilla. Yli 3% ei voinun vaššata, halutahko hyö nähä karjalankielisie kirjutukšie tašavallan kaupunkiloissa. Yli 5% uškou, jotta objektĳa ei pie nimittyä karjalakši. 70% korošti oikeinkirjutukšen tärkevyttä, a 67% tietäy, mih voipi kyšyö apuo, šelitti Jekaterina Zaharova. Tutkĳat koroššettih, jotta toičči kaupalliset nimitykšet ei vaššata lingvistisie normĳa, šentäh on tärkie ottua huomĳoh eksperttien näkökulmua. Šaman instituutin ruataja Anton Sobolev kerto Korel’skii (Karel’skii) -šukunimen alkuperäštä. – Korel’skii, Karel’skii -šukunimi on šivottu Korelan ujestista šiirtynyĳen ihmisien jälkiläisih. Šukunimi ilmešty Arhankelin gubernĳan eri paikoissa 1500-luvulta alkuan. Ušeimmat šukunimen kantajat elettih Vienanjoven ala-alovehella, missä oli elinkeinojen ta manasterien šeutuja. Šiirtolaiset tiĳettih karjalan kielen varšinaismurrehta, mih viitatah karjalaiset paikannimet, šelitti Anton Igorevič. Šamoin sektijošša käsiteltih marilaisien ta udmurttilaisien kielikulttuurie, šananmuovoštamista viron kieleššä, karjalan kielen kuvontašanaštuo, laiskurin nimitykšie itämerenšuomelaisissa kielissä ta toisie mukavie teemoja. KULTTUURI TA ISTORIJA Toisen päivän Šuomelais-ugrilaisien kanšojen kulttuuri ta istorija: tutkimuš, šäilyttämini ta esityš -ošaššošša oli šeloššukšie eri kanšojen elämän perintehistä. Esitettyjen tutkimukšien teemat ollah aivan erilaisie: tihvinin karjalaisien jiäkšintähisistä (Jumalalla annetuista lupaukšista), udmurttilaisien kanšanšoittimista ta nykyaikasešta hiäritualista, karjalaisien matkavuatteista, karjalaisien laukunkantajien toiminnašta ta toisista. Šuurta huomĳuo ta lisyä pakinoja šynnytettih šeloššukšet Šuomen istorijankirjutukšešta, Paleošuaren manasterin arhiivan vuuvven 1375 asiekirjašta ta laukunkantajien perintehistä. Joka esitykšeššä oli mukavua tietuo kuin toisilla tietomiehillä, niin ni istorĳašta ta kulttuurista kiinnoštunuilla ihmisillä. Galina Rivkinan (Petroskoi) esitykšeštä oli mukava šuaha tietyä, mimmosie perintehie piteliyvyttih karjalaiset matkah šuoriutuas’s’a. – Matkah šuoriuvuttih tarkašti ta vuattiet enšišĳasešti piti ottua lämpimät. Šamoin eryähillä vuatehošilla oli šuojarooli. Ei šuanun ottua pois ristie ta vyötä, kintahat piti olla kiäššä ta piälyšvuatteĳen oikie pola piti olla vašemman piällä, šentäh kun mečänisäntä ta toiset pahat henket piettih omua vuatetta päinvaštoin vašen pola oikien piällä. Myöhemmin rupesi tuntumah kaupunkin vaikutuš ta välttämättömistä perintehistä rupesi katuomah esimerkiksi perinneh pityä vyö šuojaesinehenä, kerto šeloššukšeššah Galina Viktorovna. Tatjana Korobova (Iževsk) tutkiu udmurttilaista hiäritualie ta oli mukava šuaha tietyä, jotta Udmurtĳan tašavallašša häĳen virallini seremonĳa voĳah pityä udmurtin kielellä ta joka pari voipi viettyä omat hiät perintehellisešti. Šemmosie palveluja on olomašša. Hiäritualin lisäkši eryähillä perehillä on tärkie viettyä kos’s’uantarituali, šitä varoin ommellah pukuja ta äšen luajitah korjaušta koissa. Sektĳon kuuntelĳat tiĳuššettih mukavie faktoja Irina Nesterovan (Petroskoi) esitykšeštä laukunkantajien toiminnašta. Kaikki, mitä hyö vietih Šuomeh ta kaikki, mitä tuotih jälelläh oli peittotavarana, ka harva ken šai šiitä šakkoja, šentäh kun tarkistajie oli vähän, a još laukunkantaja ois puuttun tarkistajalla, ni hiän antais tällä lahjan omista tavaroista ta šais prošken’n’an. Niise oli mukava, jotta joka kylän laukunkantajilla oltih “omat alovehet” nuapurimuašša, missä hyö myötih tavaruah, jottei häirittyä toisien kylien myöjie. Julĳa Litvin (Petroskoi) omua šeloššušta varoin tutki 1920–1930 vuosien šanomalehtĳä ta šitä, mitä niissä kirjutettih naisista. – 1920-vuosien alušša lehtilöissä ušeičči kirjutettih naisien kehittämättömyöštä, pimevyöštä, ka vuuvvešta 1927 alkuan ne maininnat kavotah ta huomĳuo kiinitetäh jo naisien mäneššykših. Eryähät naiset, erityisešti Vienan Karjalašta iče voitih kirjuttua lehtĳuttu šuomenkielisih lehtilöih, kun murrehta oli helppo ymmärtyä. Vielä on mukava tieto šiitä, jotta kirjutukšissa naisista kanšallisušteemoja ei mainittu, šelitti šeloššukšen piätökšissä Julĳa Valerjevna. KIELET MONIKIELISEŠŠÄ TILAŠŠA Konferenššin viimesenä päivänä vietettih pyörie stola -issunto “Kielet monikieliseššä tilašša: praktiikat, strategĳat, piätökšet”. Ošallistujat paistih šuomelais-ugrilaisien kielien nykytilantehešta, niĳen šälyttämiseštä, digitaliteknologĳien ta tekoälyn käytöštä. Tietoteknologijien spesialisti Nikolai Aprosimov Krasnojarskista kerto evenkin ta venäjän kielen Ajana-šähkökiäntäjäštä. – Valmistima šovellukšen vuotena 2020, a kahen vuuvven piäštä ilmešty šen offline-versĳo, vet ušiet evenkit eletäh paikoissa, missä ei ole yhteyttä. Šovellukšen pohjana on tekoäly. Evenkin kielen opaštajat autettih milma lisätä šanaparĳa neiroverkkoh. Enšimmäiseššä šanajoukošša oli 3600 šanaparie. Ajana-iänikiäntäjä on lisätty Alisa- ta Marus’a -palveluih. Vuuvven 2024 tuiskukuušša esittimä nel’l’a šovellušta dolganin, nganasanin, enetsin ta nenetsin kieltä varoin, šelitti Nikolai Andrejevič. Kaikkieh issunnošša esiinty 15 šeloštajua eri alovehilta. Hyö kerrottih nykyteknologĳien käytöštä ta šiitä, mitein heĳän kokemuš voipi auttua toisie šuomelais-ugrilaisie kielie. KONFERENŠŠIN LOPPUKOKOUŠ Bubrihin luvennot 2024 -konferenššin loppukokoukšešša oli esitetty vuosina 2022–2024 Petroskoin yliopisson Itämerenšuomelaisen filologĳan laitokšen šekä Karjalan tietokeškukšen Kielen, kirjallisuon ta istorĳan instituutin kirjapainokšet. Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin johtaja Irina Novak kerto instituutin šähköresurssiloista. – Viime vuuvven aikana VepKar-korpussilla oli 7000 käyttäjyä. Miušta še on hyvä miärä. Kahešša vuuvvešša korpussissa lisäyty mukavie palveluja, esimerkiksi, tuli enemmän audiokappalehie ta niijen tekstitykšie šekä ilmešty tekstin oikeuškirjutukšen tarkistaja. Še hyvin toimiu livviksi, šentäh kun korpussissa on äĳän livviläisie šanoja, šelitti Irina Petrovna. Yleistulokšissa oli šanottu, jotta joka ošašto ruato omat tehtävät hyvin. Enšimmäistä kertua oli pietty Bubrihin nuorisokoulu, missä oli esitetty Petroskoin, Moskovan ta Iževskin aspiranttien tutkimukšie. – Oli kymmenen esityštä ta ne näytettih, jotta nuorisolla on mukava tutkie šuomelais-ugrilaisien kanšojen kielen, kirjallisuon, istorĳan ta kulttuurin eri teemoja. Nuoret tutkĳat kerrottih raja-alovehella muovoštunuošta etnisyöštä, kulttuuri- ta kieli-identiteetin proplemoista, uušien šanojen ilmeštymiseštä šuomelais-ugrilaisissa kielissä, kirjallisuš- ta folkloriyhtevykšistä ta toisista kyšymykšistä, šelitti ošaššon kurattori, Itämerenšuomelaisen filologĳan laitokšen vanhempi opaštaja Marĳa Kazakova. – Konferenššissa oli kakši uutta ošaštuo: Šuomelais-ugrilaisien kielien tutkimukšen istorĳa henkilöissä -ošašto ta Bubrihin nuorisokoulu. Molommat ois hyvä luatie vakituisiksi. Vielä kahen vuuvven piäštä ajattelemma, mitein pityä keškušteluja, kun eryähät tutkimukšet kiinitettih äĳän huomijuo ta aikua käsittelyh oli vähän, korošti filologĳan tietojen tohtori, professori Irma Mullonen.