Texts
Return to review | Return to list
Värtinän suuruine tytär
history
December 25, 2024 in 18:14 Нина Шибанова
- created the text
- created the text: Elettih ukko da akku, oli heile tytär – värtinän suuruine tyttöine. Kerran tuli heijällyö pahanluadii akku-tiedoiniekku dai sanou: – Teile tytär on värtinän suuruine, dai minun poigu on moine. Andakkua teijän tytär minun poijal miehele! A gu etto andane, rikon teijän eloksen: savutruvan salbuan, uksi ulgonpäi pöngäh panen! Pöllästyttih ukko da akku. Sanotah tiedoiniekal: – Ga et mil auta, ota meijän tyttöine. Dai tiedoiniekku vedi tyttözen omah kodih. Ga poigua hänel ei ni olluh! Muite vai tahtoi surmata tyttözen. Toi hänen omah kodih dai sanou: – Menes keriče minun lambahat. Minul villua pidäy. Lähti värtinän suuruine tyttöine lambahii keriččemäh, dai matkal čökäldih käymäh tuttavan buaballuo. – Kunnebo olet menemäs, kyzyi buabo. – Menen tiedoiniekan lambahii keriččemäh. – Se tiedoiniekku tahtou sinun surmata! Hänen lambahat ollah hukat! Ga älä varua, minä nevvon sinuu, kui pidäy olla. Ku menet meččäh, nouze puuh da kirru: – Lambahazet minun, kerävykkiä yhteh, toine tostu kerikkiä, minul villat jätäkkiä! Tyttöine mugai luadi. Meččäh mendyy nouzi korgieh kuuzeh da kirgai: – Lambahazet minun, kerävykkiä yhteh, toine tostu kerikkiä, minul villat jätäkkiä! Kerävyttih hukat puun juurel, ruvettih toine tostu kynzil riibomah. Äijän villua kerättih, dai toranke iäres juostih. Otti tyttöine villat dai meni tiedoiniekalluo. Tiedoiniekku ihastui: – Kummua sanot! Ei ni syödy sinuu minun lambahat! Sit nygöi mene minun lehmiellyö da lypsä net, minul maiduo himoittau! Lähti värtinän suuruine tyttöine lehmii lypsämäh, dai matkal čökäldih tuttavan buaballuo. – Kunnebo olet menemäs, kyzyi buabo. – Menen tiedoiniekan lehmii lypsämäh. – Ga etgo tiijä, tiedoiniekan lehmäthäi ollah emäkondiet! Ku menet meččäh, nouze puuh da kirru: – Lehmäzet minun, kerävykkiä yhteh, toine tostu lypsäkkiä, minul maijot jätäkkiä! Neidine mugai luadi. Meččäh mendyy nouzi korgieh kuuzeh da rubei kondieloi kuččumah. Tuldih kondiet, iče maijot lypsettih tuohipuzuloih dai tyttözel jätettih. Toi värtinän suuruine tyttöine maijot tiedoiniekal. Se ni uskuo ei ruohti: – Eigo ni minun lehmäzet sinuu syödy? Nygöi sinul roih mennä minun vahnemban sizärellyö! Mene da kyzy minuh näh tuohirobehut. A iče tiedoiniekku duumaiččou: “En iče voinnuh surmata, ga vahnembi sizär on minuu vägevembi! Lähti tyttöine. Dai matkal čökäldih buaballuo. Se varoitti tyttösty da andoi keral voidu, suurimua, puuhizen sugazen, tahkon da viršizen pihkanke da sanoi: – Vanhembi sizär on suurembi tiedoiniekku. Ku sinne mendyy nähnet min varavon, sit juokse iäres. Uksi voija voil, se kerras avavuu. Tiedoiniekan varoit ruvetanneh sinuu n’okkimah, lykkiä niilöil suurimua. A ku tiedoiniekku peräh juossou, lykkiä sil vastah sugaine, sit tahko, sit virši pihkanke. Tuli tyttöine tiedoiniekan sizärellyö. Se kyzyi, mikse tulit, sit lähti aittah buitegu tuohirobehuttu tuomah. A iče meni da rubei sie omii hambahii teroittamah. Tyttöine sen kuultuu lähti pagoh. Uksi ei tahtonuh avavuo, ga tyttöine voidi sen voil. Juoksou, mustat varoit peräh, sidäi kačo silmät piäs iäres n’okitah. Sil aigua tiedoiniekku loppi hambahien teroitandan. Tuli pertih – ei ole tyttösty. Hyppäi peräh, čakkai uksen, čakkai mustat varoit, iče istaldih puččih da nouzi lendoh. Lendäy tyttözel peräh, jo on tabuamas. A tyttöine lykkäi tiedoiniekal vastah sugazen, sen periä heijän välih nouzi suuri pimei meččy. Yöksyi tiedoiniekku, kiändyi tuaksepäi kirvesty ottamah. Kirvehel karzi puut, luadi kujon, lendäy peräh, jo on tabuamas. A tyttöine lykkäi tiedoiniekal vastah tahkon, dai heijän välih nouzi suuri kivine mägi. Uvvessah rodih tiedoiniekal kiändyö kirvesty ottamah. Murendi tiedoiniekku mäin, lendäy peräh, jo on tabuamas. A tyttöine lykkäi tiedoiniekal vastah viršizen pihkanke. Ga unohti, mit sanat oli sanottavat, dai hyö mollei tiedoiniekanke ugodittih pihkahizeh jogeh. Sil aigua lendi se samaine varoi, kuduan tyttöine suurimal syötti. – Varoi-varoihut, lennä minun kodih abuu kyzymäh, sano tuatal – tytär hänen on suures hiäs, anna tulou tulenke abuh! Tuldih muamo da tuatto abuh, tuatto piästi tyttären pihkuvirraspäi dai pani pihkoih tulen, sinnei tiedoiniekku kadoi. Tuldih kaikin kodih dai ruvettih elämäh kolmei kesken parembi endisty.