Texts

Return to review | Return to list

Tutkimušmatka Tunkuon karjalaisien kylih. 2

history

January 15, 2025 in 14:59 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: TUNKUON MURREH Kešämatan aikana tutkijat onnissuttih keškuštelomah vain šeiččemen ihmisen kera, kumpaset aika hyvin tai vapuašti paissah Tunkuon murtehella, hyöki ollah jo ruavašta rahvašta. Kielitiijollisešta näkökulmašta jokahisen spontanisen pakinan iänityš on hyvin tärkie, šentäh kun še kuvuau etnolokalisen ryhmän kieliopillisie ta šanallisie ominaispiirtehie. Tunkuon karjalaisien kieltä ennen 1930-lukuo pantih talteh šurullisen vähän, tai neki kirjutukšet ta merkinnät ei oltu tarkkoja iäniopilliselta kannalta (tällä šeuvulla tallennettih tietoja kynällä paperilla aina vuosih 1970–1980 šuaten). Tunkuon karjalaisien pakinua šai kuulla Kodirandaine-ratijo-ohjelmista kevättämärveläisen Leena Karpovan šuušta. Karjalaiset toisista paikkakunnista huomatah, jotta tunkuolaini pakinatapa on pohjoiskarjalaista pehmiempi, šiinä on šoinnullisie b-, g-, d-, z-, ž -iäntehie, varšinaiskarjalan alovehella levitetyn j-iäntehen tilalla šanan alušša tiälä esiintyy d’-iänneh (d’ärvi, d’ogi, D’umala). KUOLLEHIEN MUAILMA Tutkimušmatan aikana eläjien muailman rinnalla oli tiijuššeltu šamoin kuollehien muailma. Oli tutkittu nellä hautaušmuata (Tunkuol’l’a, Mujehjärven Troičanšuarella, Šuigärven Kodišuarella, Leholla). Sergei Minvalejevin havaintojen mukah, Tunguon kalmismualla on ominaista kakši hauvan piällä olijua lautua, kumpasie oli käytetty ruumisarkun poikkipuina. Kalmismuan puihi on riputettu pienie kauhoja – ičeluajittuja kattiloja, kumpasie käytetäh kuajinnašša hautajaisissa. Muisto starovierojen männeisyöštä tunkuonkarjalaisien alovehella on šäilyn hyvin šekä kertomukšissa jotta kylien ta hautaušrakennukšien maisemissa. Esimerkiksi, Tunguol’l’a on šäilyn kel’l’uška-nimisie taloja – pienie lämmitettyjä kämppie, kumpasie oli rakennettu erityisešti vanhemman šukupolven vanhauškosie varoin. Muinasie hautarakennukšie ollah (hauta)paččahat. Ne ollah melko šamanlaisie koko Belomorskin piirissä šekä karjalaisien jotta pomorien kešeššä. Šuigärven Kodišuaren kalmismualla tutkijat nähtih karšikkopuita, starovierojen skiitan jiännökšie ta kakši vanhua kropniččua hautapaččahineh vuosilta 1904 ta 1908. Paikallisien eläjien kertomukšien mukah, näissä hauvoissa muatah viimeset Kodišuaren vanhauškoset. Heijän nimien etukirjaimet – И. М. А. ta П. Т. А. – on kaiverrettu pylvähih. TROIČANŠUAREN LEGENDOJA Sergei Minvalejevilla ta Maria Kundozerovalla erityisen mielehpainujana oli matka Mujehjärven Troičanšuarella, kumpasella jo 1500-luvulla oli miehien manasteri ta Pyhän Miikkulan kirikkö. Ušotah, jotta še oli yksi enšimmäisie ortodoksisie kirikköjä Pohjois-Karjalašša. Legendan mukah, manasterin peruštajana oli Kassian-manahha, kumpani purjehti kivipliitalla šuareh. Še legendarini pliitta löytyy šuarelta kolmen šylillisen pakšun jättiläiskuušen tyveštä. Nykyjäh šuarella on kunnoššettavana Pyhän Miikkulan kirikkö (Karjalan kulttuuriperinnön objekti), vanha kalmismua ta kakši časoun’ua. Yheššä niistä on Pyhän Kassianin kropu. Troičanšuari on paikallisien karjalaisien ta virallisen kirikön etuštajien pyhihvaellušpaikka ta šiih liittyy äijän taikauškosie kertomukšie ta legendoja, kumpasie vielä nytki onnistuu keryämäh, vaikka jo hyvin harvah. Jokahisen matan šuurin vaikutelma on tietenki ihmiset, kumpasih šaima tutuštuo. Lämpimäšti passipoičemma jokahista, ken autto meitä ta šuoštu pakajamah! Erikoiset passipot Čuburovien perehellä ta Leonid Vadimovič Troitskilla – kaikenpuolisešta avušta ta kannatukšešta. Vierahanvaraset ta hyväšiämiset tunkuonkarjalaiset, olkua ošakkahat ta tervehet!