Texts
Return to review | Return to list
Vuonu avuau kuuzi pečattii
history
January 22, 2025 in 12:12 Нина Шибанова
- changed the text
1 Minä näin, kui Vuonu avai enzimäzen seiččemes pečatis, i kuulin, kui yksi n՚elläs eläväs sanoi iänel, kudai oli gu jyry: «Tule»! 2 Minä kačahtimmos: sie oli valgei hebo.^ Hevon selläs istujal oli jouhiorožu.^ Hänele annettih venku, i voittajannu häi lähti kohti uuzii voittoloi. 3 Konzu Vuonu avai toizen pečatin, minä kuulin, kui toine elävy sanoi: «Tule»! 4 Tuli toine hebo – tuliruskei.^ Sen selläs istujale oli annettu valdu ottua rauhus mual, anna rahvas tapettas toine tostu.^ Hänele annettih suuri miekku. 5 Konzu Vuonu avai kolmanden pečatin, minä kuulin, kui kolmas elävy sanoi: «Tule»! Kačahtimmos: sie oli mustu hebo.^ Sen selläs istujal käis oldih viesat. 6 Minä kuulin iänen, kudai lähti buitegu niilöin n՚ellän elävän keskes: «Dinuaral koiniks-miäry nižuu libo kolme koiniks-miäriä ozrua.^ No älä koske pyhävoiloi da viinoi». 7 Konzu Vuonu avai n՚elländen pečatin, minä kuulin, kui n՚elläs elävy sanoi: «Tule»! 8 Kačahtimmos: sie oli hallanharmai hebo.^ Sen selläs istujan nimi oli Surmu, sille peräh tuli Tuonilmaine. Heile oli annettu valdu muan n՚elländesvuitin piäl – tappua miekal, n՚älläl, Jumalan ruvel, jättiä meččyzvierilöin kynzih. 9 Konzu Vuonu avai viijenden pečatin, minä näin altarin al niilöin henget, kudamii tapettih Jumalan sanan täh da heijän tovestuksen täh. 10 Hyö kirruttih korgiel iänel: «Pyhä da tozi Haldivoiččii!^ Hätkigo vie vuottua Sinun suuduo da sidä, gu Sinä tazuat mual niilöile, kudamat meidy tapettih»? 11 Sit jogahizele heis annettih valgei soba da käskiettih vuottua vie kodvaine, kuni ei täyty Jumalan palvojien, heijän uskovellien, lugu, niilöin, kudamii tapetah heijän jytyi. 12 Minä näin, kui Vuonu avai kuvvenden pečatin, i rodih suuri muansärizendy; päiväine rodih mustu gu tuskusoba, da kai kuudamaine rodih ruskei gu veri. 13 Tiähtet pakuttih taivahaspäi muale, kui pakutah puus ruohkat smokvat, konzu suuri tuuli puistattau puuloi. 14 Taivas hävii, kiäriihes kui torvikniigu, i kai mäit da suaret liikuttih sijois. 15 Muan suarit, ylimistö da torapiälliköt, bohatat da vägevät miehet da kaikin muut, orjat dai vällät, peityttih kallivokololoih da orgoloih mägilöin keskel, 16 i siepäi kirruttih mägilöile da kallivoloile: «Kuavukkua meile piäle, peitäkkiä meidy prestolal istujan silmis da Vuonan vihas! 17 Heijän vihan suuri päivy on tulluh.^ Ken voibi kestiä sen»?
January 22, 2025 in 11:46 Нина Шибанова
- created the text
- created the text translation
- created the text: 1 Minä näin, kui Vuonu avai enzimäzen seiččemes pečatis, i kuulin, kui yksi n՚elläs eläväs sanoi iänel, kudai oli gu jyry: «Tule»! 2 Minä kačahtimmos: sie oli valgei hebo. Hevon selläs istujal oli jouhiorožu.^ Hänele annettih venku, i voittajannu häi lähti kohti uuzii voittoloi. 3 Konzu Vuonu avai toizen pečatin, minä kuulin, kui toine elävy sanoi: «Tule»! 4 Tuli toine hebo – tuliruskei.^ Sen selläs istujale oli annettu valdu ottua rauhus mual, anna rahvas tapettas toine tostu.^ Hänele annettih suuri miekku. 5 Konzu Vuonu avai kolmanden pečatin, minä kuulin, kui kolmas elävy sanoi: «Tule»! Kačahtimmos: sie oli mustu hebo.^ Sen selläs istujal käis oldih viesat. 6 Minä kuulin iänen, kudai lähti buitegu niilöin n՚ellän elävän keskes: «Dinuaral koiniks-miäry nižuu libo kolme koiniks-miäriä ozrua.^ No älä koske pyhävoiloi da viinoi». 7 Konzu Vuonu avai n՚elländen pečatin, minä kuulin, kui n՚elläs elävy sanoi: «Tule»! 8 Kačahtimmos: sie oli hallanharmai hebo.^ Sen selläs istujan nimi oli Surmu, sille peräh tuli Tuonilmaine. Heile oli annettu valdu muan n՚elländesvuitin piäl – tappua miekal, n՚älläl, Jumalan ruvel, jättiä meččyzvierilöin kynzih. 9 Konzu Vuonu avai viijenden pečatin, minä näin altarin al niilöin henget, kudamii tapettih Jumalan sanan täh da heijän tovestuksen täh. 10 Hyö kirruttih korgiel iänel: «Pyhä da tozi Haldivoiččii!^ Hätkigo vie vuottua Sinun suuduo da sidä, gu Sinä tazuat mual niilöile, kudamat meidy tapettih»? 11 Sit jogahizele heis annettih valgei soba da käskiettih vuottua vie kodvaine, kuni ei täyty Jumalan palvojien, heijän uskovellien, lugu, niilöin, kudamii tapetah heijän jytyi. 12 Minä näin, kui Vuonu avai kuvvenden pečatin, i rodih suuri muansärizendy; päiväine rodih mustu gu tuskusoba, da kai kuudamaine rodih ruskei gu veri. 13 Tiähtet pakuttih taivahaspäi muale, kui pakutah puus ruohkat smokvat, konzu suuri tuuli puistattau puuloi. 14 Taivas hävii, kiäriihes kui torvikniigu, i kai mäit da suaret liikuttih sijois. 15 Muan suarit, ylimistö da torapiälliköt, bohatat da vägevät miehet da kaikin muut, orjat dai vällät, peityttih kallivokololoih da orgoloih mägilöin keskel, 16 i siepäi kirruttih mägilöile da kallivoloile: «Kuavukkua meile piäle, peitäkkiä meidy prestolal istujan silmis da Vuonan vihas! 17 Heijän vihan suuri päivy on tulluh.^ Ken voibi kestiä sen»?