Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Vejennoušu loppuu
Source:
Piiplijan kertomukšie [Библейские рассказы на карельском (севернокарельском) языке], 2018, p. 16
1. MOISSEIN KIRJA 8:13-17
Vejennoušu loppuu
Karelian Proper
New written karelian
Šuanviijenkymmenen päivän piäštä lujien vihmojen ta tulvan alkamisešta vejenpinta oli laškeutun niin, jotta Noijan laiva pietty Araratin vuoreh. Noija vuotti vielä muutoman kuukauven, avasi šiitä laivan ikkunan ta piäšti korpin lentoh, jotta šuaha tietä oliko vesi vähennyn. Korppi lenteli ieštuaš, kuni vesi oli kuivan muan piältä.
Šiitä Noija piäšti kyyhkysen uloš lentämäh, vain kyyhkyni ei löytän paikkua, missä ois voinun levähtyä, kun mua oli vielä vejen peitošša, ta niin še myöšty jälelläh laivah. Šeiččemen päivän piäštä Noija tuaš piäšti kyyhkysen uloš laivašta. Illalla še myöšty vereš voipuun lehti n’okašša. Šiitä Noija ymmärti, jotta vesi oli vähennyn muan piältä.
Tuaš kulu šeiččemen päivyä, ta uuvveštah Noija piäšti kyyhkysen lentoh. Tällä kertua še ei myöštyn enämpi laivah. Šilloin Noija avasi laivan katon ta näki, jotta muan pinta oli kuivan. Jumala šano Noijalla: "Lähe pois laivašta ta ota matkahaš naiseš, poikaš ta poikieš naiset. Vie mataššaš laivašta kaikki eläimet, mit ollah luonaš, kaikki elävät olennot, linnut, karjaeläimet ta muan piällä liikkujat pikkueläimet. Anna levitäh ne ympäri muata, ta olkah ne tuottosat ta šikeytykkäh muan piällä".