Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Aprahami
Source:
Piiplijan kertomukšie [Библейские рассказы на карельском (севернокарельском) языке], 2018, p. 20-21
1. MOISSEIN KIRJA 12:1-7; 13:14-16; 15:1-6; 17:15-16
Aprahami
Karelian Proper
New written karelian
Noijan pojilla šynty äijän lapšie, kumpasista läksi monie kanšoja muan piällä. Yksi Noijan jälkiläisistä oli Apram. Apram oli yksi Vanhan Šanan šuurie miehie. Myöhemmin Jumala muutti hänen nimen Aprahamiksi, mi merkiččöy "monien kanšojen tuatto". Aprahami piti Jumalašta, oli hänellä uškollini ta tottelija. Jumala iče šano Aprahamie omakši yštäväkšeh.
Kerran Hospoti šano Aprahamilla: "Lähe muaštaš, elošijoiltaš ta tuattoš koista šiih muah, min mie šiula juohatan. Mie ruan niin, jotta šiušta tulou šuuren kanšan kantatuatto ta plahoslovin šilma. Šuuri on šiitä šiun nimeš ta šen kautti tullah plahoslovituiksi monet. Mie plahoslovin niitä, ket plahoslovitah šilma, ta kiruon ne, ket kirotah šiut, ta šiun šuama plahosloven’n’a tulou plahosloven’n’akši kaikilla muajilman kanšoilla".
Aprahami ruato, niin kuin Hospoti oli käšken. Hiän otti matkahaš oman naiseh Saran, vellenpojan Lotin, šamoin kaikki heijän hyvyöt ta paššarit. Hyö lähettih Harranista Hananin muata kohti, šinne, minne Jumala oli heitä juohattan. Matalla hyö tultih paikkah, mitä šanottih Moren šuurekši tammiksi. Šielä Hospoti jiäviyty Aprahamilla ta šano: "Šiun jälkiläisilläš mie annan tämän muan".
Jumala šano Aprahamilla: "Kačo täštä kohašta, luo šilmäš pohjoseh, eteläh, itäh ta länteh. Kaiken šen muan, min šie niät, mie annan šiula ta šiun jälkiläisilläš ilmasekši ijäkši. Mie luajin šiula jälkiläisie niin äijän, kuin äijän on hiekan murusie muan piällä".
Kotvasen ajan piäštä Jumala tuaš jiäviyty Aprahamilla ta šano: "Elä varaja, Aprahami. Mie olen šiun šuojana, ta šie šuat hyvin šuuren palkan". Ka Aprahami, pahoillah šiitä, kun hiän oli jo vanha eikä hänellä vieläkänä ollun lašta, šano Jumalalla: "Hospoti, Jumalaiseni, mitä šie miula antasit? Mie jiän lapšettomakši… Šie et antan miula jälkiläistä, ta šentäh miun käškyläini periy kaiken". Täh Hospoti vaštasi hänellä: "Ei hiän peri šiun hyvysie, vain kaiken perijäkši tulou šiun oma poikaš". Šiitä hiän vei Aprahamin pihalla ta šano hänellä: "Kačo taivahah ta luve tähet, kun jakšanet ne lukie. Yhtä äijän tulou šiulaki jälkiläisie".
Vielä Jumala šano Aprahamilla: "Naistaš Sarua elä enämpi kuču Sarakši, vain olkah hänen nimi Sarra. Mie plahoslovin häntä ta annan hänen šuaha šiula pojan. Ta pojanki mie plahoslovin: monet rahvahat šuahah häneštä alkuh, ta hänen jälkiläisistä noušou kanšojen kuninkahie".
Aprahami uško Jumalan lupaukšeh ta šentäh hiän oli Jumalalla kelposa.
Vuuvven piäštä šen jälkeh, kun Jumala jiäviyty Aprahamilla, Sarralla šynty poika. Aprahami anto pojallah nimen Issakka.