VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Joosefi, Juakon lempilapši

Joosefi, Juakon lempilapši

Karelian Proper
New written karelian
Omana aikanah Issakalla šynty poika, še šai nimen Juakko. Myöhemmin Jumala anto hänellä nimen Israel.
Juakolla oli kolmetoista lašta, kakšitoista poikua: Ruvim, Simeon, Leevi, Juuta, Dan, Neffalimi, Gad, Asiri, Issahar, Savulon, Joosefi ta kuopuš Veniamin ta vieläi yksi tytär, Dina. Juakko tykkäsi Joosefie enämmän, kuin toisie poikieh, kun tämä oli šyntyn hänellä jo vanhoilla päivillä.
Tuatto ompelutti Joosefilla pitän värikkähän puvun. Vellet huomattih, jotta tuatto piti Joosefie parempana kuin heitä muita, ta hyö ruvettih vihuamah häntä niin, jotta ei enämpi voitu paissaki hänen kera yštävällisešti.
Kerran Joosefi näki unen. Kun hiän kerto šen vellilöilläh, hyö ruvettih vihuamah häntä vielä enämmän. Hiän niätšen šano heilä: "Kuulkuahan, mimmoista unta mie nävin! Myö olima pellolla lyhtehie šitomašša. Yhtäkkie miun lyhteheni nousi pistyh ta teijän lyhtehet keräyvyttih ympärillä ta kumarrettih muah šuaten miun lyhtehen ieššä". Vellet šanottih hänellä: "Šiuštako tulis meijän čuari! Šiekö muka rupiet isännöimäh täššä?" Ta näijen unien ta pakinojen tähen hyö vihattih häntä vielä enämmän.
Joosefi näki vielä toisen unen ta šen niise kerto vellilöilläh: "Tuaš mie nävin unta, ta šiinä uneššani päiväni, kuu ta yksitoista tähtie kumarruttih miun eteh". Kun hiän oli kerton tämän tuatollah ta vellilöilläh, tuatto moitti häntä: "Mitä tuommoset unet ollah olovinah? Šiitäkö muka pitäis miun, muamoš ta vellieš kumartua šiula muah šuaten?" Vellet oltih katehellisie Joosefilla, ta hänen tuattuo tämä kaikki kovuan vaivasi.
Kerran, kun Joosefin vellet oli mänty Sihemin šeutuloilla paimentamah tuattoh lampahie ta kosie, Juakko šano Joosefilla: Velleš ollah karjan kera Sihemissä. Šiun pitäis männä šinne heijän luokši". Joosefi vaštasi: "Hyvä on, tuatto". Ta Juakko šano hänellä: "Mäne kaččomah, mitein velleš ta karja pärjätäh ta tule šiitä kertomah miula". Joosefi mielelläh läksi matkah, ta löysi heijät. Hyö nähtih Joosefi jo loittuota, ta ennein kuin hiän kerkisi tulla šinne, hyö alettih ajatella hänen tappamista. Hyö paistih välissäh: "Tuola še unien näkijä tulou. Tappakka hänet, luoka minnenih tyhjäh kaivoh, a tuatolla šanomma, jotta peto hänen šöi. Šiitäpä niämmä, mitein hänen unet toteuvutah".