VepKar :: Texts

Texts

Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help

Šeiččemen nälkävuotta

Šeiččemen nälkävuotta

Karelian Proper
New written karelian
Šeiččemen vuuvven piäštä tuli nälkä koko muajilmah. Kaikista maista tuli rahvašta Jegiptih oštamah vil’l’ua Joosefilta, kumpasella oli šuurie vil’l’avaraštoja joka linnašša.
Kun hänen tuatto, Juakko, šai tietyä, jotta Jegiptissä oli vil’l’ua myötävänä, hiän työnši kymmenen poikuah šitä oštamah. Nuorimman poikah Veniaminin hiän jätti kotih.
Joosefi, kumpani oli Jegiptin halliččijana, möi vil’l’ua kaikilla ihmisillä. Šiitä hänen velletki tultih, kumarrettih muah hänen iessä ta kyšyttih vil’l’ua. Joosefi tunsi velleh, ka hyö ei tunnettu häntä. Šen jälkeh kun Joosefi oli myöty kauppiehilla, vellet ei oltu kuultu häneštä mitänä. Heilä ei ollun mimmoistakana tietuo šiitä, mitä hänellä oli tapahtun.
Joosefi heittäyty, jotta ei tunten vellijäh. Hiän šano heitä nuuškijiksi, kumpaset tultih tiijuštamah, mistä muah olis helpoin tunkeutuo. Vellet šanottih, jotta hyö ollah rehellisie miehie, kaikki šaman tuaton poikie. Heijän nuorin velleh jäi kotih ta yhtä vellie ei enämpi ole. A Joosefi pani heijät tyrmäh. Kolmen päivän piäštä Joosefi šano heilä: "Näin voitta tovistua, jotta pakajatta totta: Yksi teistä jiäy tänne tyrmäh. Työ loppuset šuatta männä ta viijä oššetut vil’l’at nälkähisillä perehillänä kotih. Tuokua šiitä nuorin vellenä miun luokši. Šillä keinoin tovissatta, jotta teijän pakinat ollah totta, eikä teijän pie kuolla".
Vellet myönnyttih täh ta paistih keškenäh: "Täššä nyt meilä kurituš šiitä, mitä ruatoma meijän vellellä. Myö näkimä mimmoni hänellä oli hätä, kun hiän moli meiltä armuo, ka myö emmä kuunnellun häntä. Šentäh myö nyt joutuma täh kiipelih". Vellet ei tiijetty, jotta Joosefi ymmärti heijän pakinat, šentäh kun hiän pakasi heilä tulkin kautti. Kun Joosefi kuuli nuo šanat, hiän läksi pois vellieh luota ta itki. Jälelläh tultuo hiän käški jättyä tyrmäh yhen heistä, Simeonin, a toisien šäkit käški täyttyä vil’l’alla ta piäštyä heijät mänömäh kotihis.