Texts
Return to list
| edit | delete | Create a new
| history
| Statistics
| ? Help
Jumalan viessintuoja Il’l’a
Source:
Piiplijan kertomukšie [Библейские рассказы на карельском (севернокарельском) языке], 2018, p. 58-59
1. ČUARIEN KIRJA 18:17-39
Jumalan viessintuoja Il’l’a
Karelian Proper
New written karelian
Tuavitan jälkeh čuariksi tuli hänen poika Solomoni. Šamoin kuin tuattohki Solomoni tykkäsi Jumalua, ta šentäh Jumala anto hänellä viisahutta hallita valtakuntuah. Solomonin jälkeh Israelin valtaistumella nousi šemmosie čuarija, kumpaset ei välitetty Jumalašta. Šen aikusista čuariloista kaikkein jumalattomin oli čuari Ahap. Hänellä oli vierašmualaini pakanauškoni naini, šen nimi oli Isabel. Isabel kuihutteli Ahapin kumartamah valehjumalalla, kumpasen nimi oli Vaal, ta rakentamah šillä kotie. Hiän yritti šamoin hävittyä muašta niitä, ken oli uškollini elävällä Jumalalla. Čuarih kaččuon Israelin rahvaš kiänty pois Jumalan tieltä ta rupesi kumartamah valehjumaloilla.
Šiih aikah Israelissa eli Jumalan viessintuoja Il’l’a. Jumala käški hänen männä čuari Ahapin luo šanomah, jotta Ahap kuččuis Vaalan viessintuojat tai koko rahvahan Karmelin vuaralla. Čuari käški kaikkien keräytyö vuaralla. Il’l’a kiänty rahvahan puoleh ta šano: "Kuin pitälti työ häilyttä puoleh toiseh? Kun Hospoti ollou Jumala, mänkyä hänellä peräh, a kun Vaal ollou Jumala, lähtekkyä hänellä jälkeh"! Rahvašjoukko ei vaššannun hänellä mitänä. Šilloin Il’l’a šano heilä näin:
"Mie yksin olen jiänyn jälellä Hospotin viessintuojista. Vaalan viessintuojie on nelläšatuaviisikymmentä. Tuokua meilä kakši nuorta härkyä. Hyö šuahah valita ičelläh niistä yhen. Pankah šiitä še paloiksi ta ašettakkah palat halkojen piällä, ka tulta elkäh virittäkkäh. Mie ruan šamoin toisen härän kera, panen šen lihat halkojen piällä enkä viritä tulta. Karjukkah hyö šiitä avukšeh omua jumaluah, mie kučun Hospotie. Še jumala, kumpani vaštuau tulella, on tosi Jumala". Rahvašjoukko karju yhteh iäneh: "Hyvä"!
Vaalan viessintuojat pantih härän lihat halkojen piällä ta alettih karjuo: "Vaal, Vaal, vaštua meilä"! Näin hyö karjuttih melkein koko päivä, ka mitänä vaštaušta ei kuulun. Šilloin Il’l’a šano rahvahalla: "Tulkua tänne luokšeni". Kaikin keräyvyttih hänen ympärillä. Il’l’a otti kakšitoista kivie, luati niistä alttarin, lat’t’asi šen piällä halot, palotteli härän ta pani palat halkojen piällä. Šiitä hiän käški kuatua alttarilla kolmičči nellä šankkuo vettä, niin jotta vesi täytti alttarin ympärillä kaivetun ojanki.
Šiitä Il’l’a rupesi moliutumah: "Hospoti, Aprahamin, Issakan ta Israelin Jumala! Anna tänä piänä tulou tietoh, jotta šie olet Jumala Israelissa ta jotta mie olen šiun käškyläini ta olen ruatan kaiken tämän šiun käšyštä. Vaštua miula, Hospoti! Vaštua miula, jotta tämä rahvaš ymmärtäis, jotta šie, Hospoti, olet Jumala! Vaštua ta kiännä heijän šyväimet tuaš omah puoleheš"!
Šilloin Hospoti iski tulen alaš taivahašta. Še poltti alttarilla olijat uhrilihat ta halot, alttarin ta kivet, ta vieläi nuoli ojašta vejen. Kun rahvaš näki tämän, kaikin heittäyvyttih očin muah ta karjuttih: "Hospoti on Jumala! Hospoti on Jumala"!
Näin Hospoti näytti kaikilla, jotta hiän on ainut elävä Jumala ta jotta Vaalan einuštajat oltih valehtelijie.