Texts
Return to review | Return to list
Urhonaizien ozat
history
April 16, 2025 in 15:27 Нина Шибанова
- created the text
- created the text: Emmo kuoltuu kunnivuo vuottanus, Parembi kunnivos eliä ollus. JULIJA DRUNINA Karjalan muan okkupatsien 1942–1943 vuozil Anuksen piirin nelli neidisty puututtih opastumah Belomorskah tiijustelijoin školah. Vaigu tänä vuon hyö yhtyttih minun mielis, hoti ammui tiezin jogahizeh niškoi eriže. Anastasija Zvezdina da Zinaida Grigorjeva kuoltih täyttäjes bojukäskylöi omal Anuksen mual. Natalja Matvejevna Matvejeva da Valentina Ivanovna Bakulina jälles voinua ruattih opastajinnu Alavozen školas, a eläkkehele lähtiettyy harjaitettih nuorii suvaimah omua ižänmuadu. Zinaida Grigorjeva on kunnivoittu roindumual – Kotkatjärves, sie ollah hänen nimizet piha da škola. Opastujes ainos kuulin, kui kerrottih hänen urhotevos da opastunduaijas. Silloi vie oldih hengis tytön opastajat, ruadoi algukluasois hänen vahnembi sizär Valentina Mihailovna Makuševa, kuduan tyttäret oldih yhtennägözet t’outanke, kudai ijäkse jäi kaksikymmenvuodehizekse. Zinaidan fotokuva voinusovis ripui školas parahal kohtal. Hyvin tiezimmö, kui Zinaida Grigorjeva yhtes Mihail Jegorovanke oli työtty suamah tiedoloi meijän lohkole, hyö ehtittih työndiä ratsien vuoh äijän pädeviä tieduo keskukseh, sentäh gu ellendettih karjalakse. Ga ižändy, kuduas vuotettih abuu, varavuksis petti tiijustelijat vihaniekoile. Mollembii tavattih lumimečäs, ammuttih da lykättih haudah, vai jälles voinua omahizet ruohtittih panna kalmu kundoh. Vuvvennu 1967 Zinaida Grigorjeva oli palkittu Ižänmuan voinan II astien kunnivomerkil. Yheksänden kluasan opastui Raisa Haapanen silloi kirjutti Zinaidale omistetun runon: Kazvau koivuine školan rinnal. Voibi mustoittua äijän se. Karjalaine tyttöine Zina Silloi tänne istutti sen. Školalluo tässäh kazvau se tytön istutettu puu, dai rinnal toizet, kuduat jälles istutimmo myö Voitonkävelykujuo luadijes. Anastasija Zvezdinan nimi sežo oli kuulužu meijän mual, hänen urhoteguo da elaigua saneltih piirin lehtes, kuduas häi ehti ruadua enne voinua. Ilja Simanenkovan ruskei kniigaine čoman neidizen kanzikuvanke oli joga kirjastos dai, onnuako, talois. Anastasijan urhotego on yhtenjyttyine toizien tiijustelijoinke. Nastoi yhtes vienankarjalazen Ol’ga Filippovanke oli työtty omah Anuksen čuppuh, kus paiči keriändiä tiedoloi vihaniekoin liikkummizih niškoi, hyö azuttih diversieloi. Konzu suomelazet tavattih tyttölöi, heidy huškattih Anuksen tyrmäh, a sit ammuttih. Nast’ale anukselaine kirjuttai Vladimir Brendojev omisti Kadajikkorunoelman, kuduadu kyynälittäh ei sua lugie. Kaikis enimäl koskettau Nast’an kirjaine surman iel: Ei sudre mennyh minun lyhyt elos. Kai nygöi jällel on, kai loittoni – ei kiäny. Ma surman pardahal en pöllästyksis šeloi, en voiveroita, engo itke iäneh. Jälles voinua Anastasija palkittih Ruskei Tiähti- da Leninan kunnivomerkilöil. Toizil neidizil oldih annettu toizet ozat. Hyö käydih käskylöile suurembien joukkoloinke, kestettih pitkät matkat, vilut, nälläs olendat, jälles voinua tuldih Alavozen kyläh. Natalja Matvejevna dai Valentina Ivanovna alalleh käydih omien podruugoin kalmoile, sanelles nuorile voinan vuozii, eigo kirruttu, eigo havistu. Pandih väit rauhanaijan ruadoloih. Oldih hyväntahtojat da huolekkahat.