Texts

Return to review | Return to list

Ilmarin starinoja

history

May 19, 2025 in 16:17 Нина Шибанова

• changed the text
  Monta yštävyä Kerran Tan’a otti kaikki omat kuklat matkah päiväkotih. Hiän toi päiväkotih Marjan ta Tarjan, Eilan ta Leilan, ta Svetlanan. Ta Arinaki piäsi matkah! – Tan’a-kulta!^ päiväkojin kašvattaja šano tytöllä. – Kuin pärjyätki, kun šiula on näin monta yštävyä matašša? Kuklat ollah vallattomie villikköjä! – Pärjyän hyvin, Tan’a vaštasi huolettomašti. – Mintäh en ni pärjyäis? Ilmari vet auttau milma! Nero Tan’a tanššiu päiväkojin parahien lapšien ryhmäššä. Hiän laulau šamoin oikein hyvin. Kerran tyttö kehu Ilmarilla: – Mie olen paraš laulaja! A šie? – Miekö? Ilmari vaštasi ta mietti vähän aikua. – Mie olen paraš kuuntelija, hiän vaštasi tytöllä šiitä. Mesimarjapiirua Kerran murkinan jälkeh Ilmari kyšy kašvattajalta: – Eikö drakoni lennä tänne päiväkotih tänäpiänä? – Eipä tietyšti, kašvattaja rauhotteli poikua. – Mintäh kyšyit drakonista? Ilmari kohautteli olkapäitäh. – Muitein vain kyšyin. Mesimarjapiirua oli kovin makie tänäpiänä! Ta še tuokšuki niin hyvin! Još olisin drakoni, ni tuntisin tämän tuokšun vaikka šuan kilometrin piäštä ta lentäsin heti tänne. – Vain niin?^ kašvattaja šano. Nyt jo Ilmari rauhotteli kašvattajua: – Eipä še drakoni tule tänne, kun mesimarjapiiruaki on jo šyöty! Hyppynuora ta pallo Päiväkojin lapšet oltih kävelyllä kerran. Ilmari kilčitti šilmieh, peitteli niitä kämmenellä ta šano: – Pilvi peitti päiväsen. Drakoni taitau olla lähellä! Hiän komenti: – Taisteluvalmissuš! – Hurraa!^ karjuttih kaikki pojat. Hyö otettih käsih leikkimiekat ta leikkipistolit. – Myö pelaššamma šiut drakonilta! Ilmari lupasi Tan’alla. – Milma ei pie pelaštua! Otan hyppynuoran ta hypin yksin! Pojat leikittih šotua ta Tan’a hyppi yksin. Drakoni lenti paikan piällä. Še nielasi Tan’an hyppynuoran kuin makaronin kerraššah ta heti lenti pois. – Mintäh tarvičemma näitä miekkoja ta pyššyjä, kun drakoni lenti pakoh, Ilmari henkähti. – Eikä meilä ole enyä mitä ruatua! – Elä hätyäle, Tan’a šano pojalla. – Kačo kuin hyvä pallo miula on! Rupiemma leikkimäh palloh kaikin yheššä! Ei tieto tieltä työnn Ilmari opaštu enšimmäisen kirjaimen. Še oli i-kirjain. Nyt hiän šuatto šanuo i:n ta kirjuttua šen šinisellä kynällä. I on tärkie kirjain, millä hänen nimi alkau: Ilmari. – Olet hyvä poika, ämmö kehu Ilmarie. – Olet lukutaitoni pikku mieš. Ämmö šelitti, jotta lukutaitosekši šanotah ihmistä, ken šuattau lukie ta kirjuttuaki. – Enhän mie tunne kuin yhen ainuon kirjaimen, Ilmari vaštasi ämmöllä. – Mimmosie kirjaimie on i:n lisäkši olomašša? – Kirjaimie on äijän. P-kirjain esimerkiksi. Šanat poika ta pallo aletah p-kirjaimella. – Niise pereh ta porkkana, Ilmari lisäsi. – Oikein!^ ämmö kehu Ilmarie. – Ta šana kišša alkau k:lla ta maito m:llä. – Niise muamo-šana alkau m-kirjaimella, Ilmari karjahti mielissäh. – Ta ämmö-šana alkau ä:llä. – Olet oikein tietoniekka, ämmö šano. – Tietoniekka-šana alkau t:lla, Ilmari arvasi heti. Hiän mietti vähän aikua ta piätti: – Pitäy kait opaštuo yheššä kaikki kirjaimet – näin vähitellein, ämmö-hyvä. Eihän še tieto tieltä työnnä.

May 19, 2025 in 16:16 Нина Шибанова

• changed the text
  Monta yštävyä Kerran Tan’a otti kaikki omat kuklat matkah päiväkotih. Hiän toi päiväkotih Marjan ta Tarjan, Eilan ta Leilan, ta Svetlanan. Ta Arinaki piäsi matkah! – Tan’a-kulta!^ päiväkojin kašvattaja šano tytöllä. – Kuin pärjyätki, kun šiula on näin monta yštävyä matašša? Kuklat ollah vallattomie villikköjä! – Pärjyän hyvin, Tan’a vaštasi huolettomašti. – Mintäh en ni pärjyäis? Ilmari vet auttau milma! Nero Tan’a tanššiu päiväkojin parahien lapšien ryhmäššä. Hiän laulau šamoin oikein hyvin. Kerran tyttö kehu Ilmarilla: – Mie olen paraš laulaja! A šie? – Miekö? Ilmari vaštasi ta mietti vähän aikua. – Mie olen paraš kuuntelija, hiän vaštasi tytöllä šiitä. Mesimarjapiirua Kerran murkinan jälkeh Ilmari kyšy kašvattajalta: – Eikö drakoni lennä tänne päiväkotih tänäpiänä? – Eipä tietyšti, kašvattaja rauhotteli poikua. – Mintäh kyšyit drakonista? Ilmari kohautteli olkapäitäh. – Muitein vain kyšyin. Mesimarjapiirua oli kovin makie tänäpiänä! Ta še tuokšuki niin hyvin! Još olisin drakoni, ni tuntisin tämän tuokšun vaikka šuan kilometrin piäštä ta lentäsin heti tänne. – Vain niin?^ kašvattaja šano. Nyt jo Ilmari rauhotteli kašvattajua: – Eipä še drakoni tule tänne, kun mesimarjapiiruaki on jo šyöty! Hyppynuora ta pallo Päiväkojin lapšet oltih kävelyllä kerran. Ilmari kilčitti šilmieh, peitteli niitä kämmenellä ta šano: – Pilvi peitti päiväsen. Drakoni taitau olla lähellä! Hiän komenti: – Taisteluvalmissuš! – Hurraa!^ karjuttih kaikki pojat. Hyö otettih käsih leikkimiekat ta leikkipistolit. – Myö pelaššamma šiut drakonilta! Ilmari lupasi Tan’alla. – Milma ei pie pelaštua! Otan hyppynuoran ta hypin yksin! Pojat leikittih šotua ta Tan’a hyppi yksin. Drakoni lenti paikan piällä. Še nielasi Tan’an hyppynuoran kuin makaronin kerraššah ta heti lenti pois. – Mintäh tarvičemma näitä miekkoja ta pyššyjä, kun drakoni lenti pakoh, Ilmari henkähti. – Eikä meilä ole enyä mitä ruatua! – Elä hätyäle, Tan’a šano pojalla. – Kačo kuin hyvä pallo miula on! Rupiemma leikkimäh palloh kaikin yheššä! Ei tieto tieltä työnn Ilmari opaštu enšimmäisen kirjaimen. Še oli i-kirjain. Nyt hiän šuatto šanuo i:n ta kirjuttua šen šinisellä kynällä. I on tärkie kirjain, millä hänen nimi alkau: Ilmari. – Olet hyvä poika, ämmö kehu Ilmarie. – Olet lukutaitoni pikku mieš. Ämmö šelitti, jotta lukutaitosekši šanotah ihmistä, ken šuattau lukie ta kirjuttuaki. – Enhän mie tunne kuin yhen ainuon kirjaimen, Ilmari vaštasi ämmöllä. – Mimmosie kirjaimie on i:n lisäkši olomašša? – Kirjaimie on äijän. P-kirjain esimerkiksi. Šanat poika ta pallo aletah p-kirjaimella. – Niise pereh ta porkkana, Ilmari lisäsi. – Oikein! ämmö kehu Ilmarie. – Ta šana kišša alkau k:lla ta maito m:llä. – Niise muamo-šana alkau m-kirjaimella, Ilmari karjahti mielissäh. – Ta ämmö-šana alkau ä:llä. – Olet oikein tietoniekka, ämmö šano. – Tietoniekka-šana alkau t:lla, Ilmari arvasi heti. Hiän mietti vähän aikua ta piätti: – Pitäy kait opaštuo yheššä kaikki kirjaimet – näin vähitellein, ämmö-hyvä. Eihän še tieto tieltä työnnä.

May 19, 2025 in 16:15 Нина Шибанова

• changed the text
  Monta yštävyä Kerran Tan’a otti kaikki omat kuklat matkah päiväkotih. Hiän toi päiväkotih Marjan ta Tarjan, Eilan ta Leilan, ta Svetlanan. Ta Arinaki piäsi matkah! – Tan’a-kulta!^ päiväkojin kašvattaja šano tytöllä. – Kuin pärjyätki, kun šiula on näin monta yštävyä matašša? Kuklat ollah vallattomie villikköjä! – Pärjyän hyvin, Tan’a vaštasi huolettomašti. – Mintäh en ni pärjyäis? Ilmari vet auttau milma! Nero Tan’a tanššiu päiväkojin parahien lapšien ryhmäššä. Hiän laulau šamoin oikein hyvin. Kerran tyttö kehu Ilmarilla: – Mie olen paraš laulaja! A šie? – Miekö? Ilmari vaštasi ta mietti vähän aikua. – Mie olen paraš kuuntelija, hiän vaštasi tytöllä šiitä. Mesimarjapiirua Kerran murkinan jälkeh Ilmari kyšy kašvattajalta: – Eikö drakoni lennä tänne päiväkotih tänäpiänä? – Eipä tietyšti, kašvattaja rauhotteli poikua. – Mintäh kyšyit drakonista? Ilmari kohautteli olkapäitäh. – Muitein vain kyšyin. Mesimarjapiirua oli kovin makie tänäpiänä! Ta še tuokšuki niin hyvin! Još olisin drakoni, ni tuntisin tämän tuokšun vaikka šuan kilometrin piäštä ta lentäsin heti tänne. – Vain niin?^ kašvattaja šano. Nyt jo Ilmari rauhotteli kašvattajua: – Eipä še drakoni tule tänne, kun mesimarjapiiruaki on jo šyöty! Hyppynuora ta pallo Päiväkojin lapšet oltih kävelyllä kerran. Ilmari kilčitti šilmieh, peitteli niitä kämmenellä ta šano: – Pilvi peitti päiväsen. Drakoni taitau olla lähellä! Hiän komenti: – Taisteluvalmissuš! – Hurraa! karjuttih kaikki pojat. Hyö otettih käsih leikkimiekat ta leikkipistolit. – Myö pelaššamma šiut drakonilta! Ilmari lupasi Tan’alla. – Milma ei pie pelaštua! Otan hyppynuoran ta hypin yksin! Pojat leikittih šotua ta Tan’a hyppi yksin. Drakoni lenti paikan piällä. Še nielasi Tan’an hyppynuoran kuin makaronin kerraššah ta heti lenti pois. – Mintäh tarvičemma näitä miekkoja ta pyššyjä, kun drakoni lenti pakoh, Ilmari henkähti. – Eikä meilä ole enyä mitä ruatua! – Elä hätyäle, Tan’a šano pojalla. – Kačo kuin hyvä pallo miula on! Rupiemma leikkimäh palloh kaikin yheššä! Ei tieto tieltä työnn Ilmari opaštu enšimmäisen kirjaimen. Še oli i-kirjain. Nyt hiän šuatto šanuo i:n ta kirjuttua šen šinisellä kynällä. I on tärkie kirjain, millä hänen nimi alkau: Ilmari. – Olet hyvä poika, ämmö kehu Ilmarie. – Olet lukutaitoni pikku mieš. Ämmö šelitti, jotta lukutaitosekši šanotah ihmistä, ken šuattau lukie ta kirjuttuaki. – Enhän mie tunne kuin yhen ainuon kirjaimen, Ilmari vaštasi ämmöllä. – Mimmosie kirjaimie on i:n lisäkši olomašša? – Kirjaimie on äijän. P-kirjain esimerkiksi. Šanat poika ta pallo aletah p-kirjaimella. – Niise pereh ta porkkana, Ilmari lisäsi. – Oikein! ämmö kehu Ilmarie. – Ta šana kišša alkau k:lla ta maito m:llä. – Niise muamo-šana alkau m-kirjaimella, Ilmari karjahti mielissäh. – Ta ämmö-šana alkau ä:llä. – Olet oikein tietoniekka, ämmö šano. – Tietoniekka-šana alkau t:lla, Ilmari arvasi heti. Hiän mietti vähän aikua ta piätti: – Pitäy kait opaštuo yheššä kaikki kirjaimet – näin vähitellein, ämmö-hyvä. Eihän še tieto tieltä työnnä.

May 19, 2025 in 16:14 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: Monta yštävyä Kerran Tan’a otti kaikki omat kuklat matkah päiväkotih. Hiän toi päiväkotih Marjan ta Tarjan, Eilan ta Leilan, ta Svetlanan. Ta Arinaki piäsi matkah! – Tan’a-kulta! päiväkojin kašvattaja šano tytöllä. – Kuin pärjyätki, kun šiula on näin monta yštävyä matašša? Kuklat ollah vallattomie villikköjä! – Pärjyän hyvin, Tan’a vaštasi huolettomašti. – Mintäh en ni pärjyäis? Ilmari vet auttau milma! Nero Tan’a tanššiu päiväkojin parahien lapšien ryhmäššä. Hiän laulau šamoin oikein hyvin. Kerran tyttö kehu Ilmarilla: – Mie olen paraš laulaja! A šie? – Miekö? Ilmari vaštasi ta mietti vähän aikua. – Mie olen paraš kuuntelija, hiän vaštasi tytöllä šiitä. Mesimarjapiirua Kerran murkinan jälkeh Ilmari kyšy kašvattajalta: – Eikö drakoni lennä tänne päiväkotih tänäpiänä? – Eipä tietyšti, kašvattaja rauhotteli poikua. – Mintäh kyšyit drakonista? Ilmari kohautteli olkapäitäh. – Muitein vain kyšyin. Mesimarjapiirua oli kovin makie tänäpiänä! Ta še tuokšuki niin hyvin! Još olisin drakoni, ni tuntisin tämän tuokšun vaikka šuan kilometrin piäštä ta lentäsin heti tänne. – Vain niin?^ kašvattaja šano. Nyt jo Ilmari rauhotteli kašvattajua: – Eipä še drakoni tule tänne, kun mesimarjapiiruaki on jo šyöty! Hyppynuora ta pallo Päiväkojin lapšet oltih kävelyllä kerran. Ilmari kilčitti šilmieh, peitteli niitä kämmenellä ta šano: – Pilvi peitti päiväsen. Drakoni taitau olla lähellä! Hiän komenti: – Taisteluvalmissuš! – Hurraa! karjuttih kaikki pojat. Hyö otettih käsih leikkimiekat ta leikkipistolit. – Myö pelaššamma šiut drakonilta! Ilmari lupasi Tan’alla. – Milma ei pie pelaštua! Otan hyppynuoran ta hypin yksin! Pojat leikittih šotua ta Tan’a hyppi yksin. Drakoni lenti paikan piällä. Še nielasi Tan’an hyppynuoran kuin makaronin kerraššah ta heti lenti pois. – Mintäh tarvičemma näitä miekkoja ta pyššyjä, kun drakoni lenti pakoh, Ilmari henkähti. – Eikä meilä ole enyä mitä ruatua! – Elä hätyäle, Tan’a šano pojalla. – Kačo kuin hyvä pallo miula on! Rupiemma leikkimäh palloh kaikin yheššä! Ei tieto tieltä työnn Ilmari opaštu enšimmäisen kirjaimen. Še oli i-kirjain. Nyt hiän šuatto šanuo i:n ta kirjuttua šen šinisellä kynällä. I on tärkie kirjain, millä hänen nimi alkau: Ilmari. – Olet hyvä poika, ämmö kehu Ilmarie. – Olet lukutaitoni pikku mieš. Ämmö šelitti, jotta lukutaitosekši šanotah ihmistä, ken šuattau lukie ta kirjuttuaki. – Enhän mie tunne kuin yhen ainuon kirjaimen, Ilmari vaštasi ämmöllä. – Mimmosie kirjaimie on i:n lisäkši olomašša? – Kirjaimie on äijän. P-kirjain esimerkiksi. Šanat poika ta pallo aletah p-kirjaimella. – Niise pereh ta porkkana, Ilmari lisäsi. – Oikein! ämmö kehu Ilmarie. – Ta šana kišša alkau k:lla ta maito m:llä. – Niise muamo-šana alkau m-kirjaimella, Ilmari karjahti mielissäh. – Ta ämmö-šana alkau ä:llä. – Olet oikein tietoniekka, ämmö šano. – Tietoniekka-šana alkau t:lla, Ilmari arvasi heti. Hiän mietti vähän aikua ta piätti: – Pitäy kait opaštuo yheššä kaikki kirjaimet – näin vähitellein, ämmö-hyvä. Eihän še tieto tieltä työnnä.