Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Sem’onov P’otr. Kapitanan tytär. Nelläs lugu. Kaksinaine tora
Sem’onov P’otr
Kapitanan tytär. Nelläs lugu. Kaksinaine tora
Livvi
New written Livvic
Seizatu
vai näbieh minule vastah ,
Näit kui sinun rungan minä pystän .
Knäžin .
Meni moni nedälii , i minun elaigu Belogorskois linnoitukses rodih ei vai kudakui , a kai mieldy myö .Komendantan talois minuu piettih kui omua .Ukko da akku oldih kaikis kunnivoitettavat .Ivan Kužmič oli piässyh ofitsierakse saldatan perehes .Häi oli opastumatoi da pöhläkkö , ga ylen hyvätabaine ristikanzu .Iččeh akku oli hänen johtai , mi pädi hänen huolettomuoh .Vasilisa Jegorovna saldatoičusazieloih kačoi , kui omih kodiruadoloih , dai linnoitustu johti kui omua kodii .Terväh Marja Ivanovna ei ruvennuh vierastamah minuu .Myö tunnustimmokseh .Minä tiijustin hänes mielevän da hel'l'än tytön .Huomuamata minä harjavuin hyväh pereheh .Kai yksisilmäzeh ofitsierah Ivan Ignatjevičah , kudamah näh Švabrin kielitteli , buite häi oli kiellonalazis yhtevyksis Vasilisa Jegorovnanke .Se oli ihan tyhjy pagin , ga Švabrin ei huolinuh sih näh .
Minuu pandih ofitsierakse .Sluužbu ei olluh jygei .Hyvällizes linnoitukses ei olluh ni tarkastuksii , ni opastundoi , ni vardoičendoi .Toiči omal himol komendantu opasti iččeh saldattoi , ga vie ei voinnuh piästä perile , ku hyö kaikin tiettäs kudai on oigei , a kudai hurai čura .Hos monet heis , ku ei olis hairota , enne joga punaldustu ristittih silmät .
Švabrinal oli vähäine kniigua frantsuskoil kielel .Minä rubein lugemah , i se minule rodih mieldy myö .Huondeksil minä luvin , opin kiändiä , a toičigi kirjuttua runoloi .Vähilleh ainos murginoičin komendantan luo , kus enimyölleh olin ildassah .Vie toiči illoil sinne kävyi pappi Gerasim akan Akulina Pamfilovnan kel , enzimäzen kogo lohkol kielenkandelijan kel .
Tiettäväine , A .I . Švabrinan kel minä näimmös joga päiviä , ga joga kerdua hänen pagin minule rubei ozuttamahes pahembakse .Hänen jogakerdahizet jutut komendantan pereheh näh minule ei oldu mieldy myö , erikseh abiet sanomizet Marja Ivanovnah näh .Toizii eläjii sit linnoitukses ei olluh , ga minä en ni tahtonuh .
Hos oldih moizet hainut , ga baškierilazet ei tabavuttu .Kai oli hil'l'ah ymbăäri meijän linnoitukses .Ga rauhuon keskusti tiedämätöi keskenäine sobimattomus .
Minä jo sanelin , gu minä vähäzel kirjutin .Se minun ruado sil aijal ei olluh pieni .Erähän vuvven mendyy Aleksandr Petrovič Sumarokov sidä äijäl kiitti .Kerran minule lykysti kirjuttua pajozen , kudai oli minule mieldy myö .Tiettäväine , toiči kirjuttajat rounu kyzytäh lugijoin nevvuo , a ečitäh myvvittäjii kuundelijoi .Silleh minä uvvessah kirjutin iččeni pajozen da vein Švabrinale , kudai yksi kaikes linnoitukses maltoi panna hinnan kirjuttajan runole .Pienen algusanan jälgeh minä otin kormanispäi iččeni tetratin da luvin hänele nengoman runozen :
Rakasmielen hävittäjes ,Opin hyvän unohtua ,Avoi , Mašas oilloittajes ,Ajattelen vällyön sua !
Ga net silmät valdah suadih Ainos ollah minun ies .
Minun mielet sevoitettiih ,Rauhus hävitettih piäs .
Minun priičoin tiijustahuu ,
Maša , minuu žiälöiče ,
Nähtyy minuu suures pahuos ,Da , ku sinuu suvaičen .
- Kuibo sinule net ozutettihes ? kyzyin minä Švabrinua da vuotin kiitändiä kui lahjua , kudai minule on vältämättäh suadavu .Ga ylen suureh minun pahah mieleh , Švabrin , kudai enimyölleh ei moittinuh , nygöi oigieh ilmoitti :
- Sinun pajo ei ole hyvä .
-Mindähbo muga ?kyzyin minä da peitin hänes oman pahan mielen .-Sendäh , vastai häi .- Nengomat runot pätäh vai minun opastajale Vasilii Kirilličale Tredjakovskoile da äijäl koskietahes , minun mieles , hänen mielespiendyrunoh .
Sit häi otti minun tetratin i rubei sellittämäh joga rivii , joga sanua da nagramah minun piäle , midä abiembal vai maltoi .Minä en voinnuh tirpua , riuhtain hänen käzispäi iččeni tetratin da sanoin :
- Enämbiä ni ijäissäh en ozuta sinule omii kirjutuksii .
-Švabrin nagroi tämängi varaitandan piäle .
- Kačommo , sanoi häi , voitgo pyzyö omis sanois . Runoilijoile pidäy kuundelii , kui Ivan Kuzmičale pulloine vodkua murginua vaste .A kenbo on tämä Maša , kudaman ies sinä nenga helläh sanelet omua himuo da suvaičustu ?Eigo se ole Marja Ivanovna ?
-Se ei ole sinun azii , vastain minä buuristuksis , - olgah kentahto tämä Maša .Minule ei pie ni sinun mieldy , ni sinun arbailuksii .
- Oho ! Tämä kačo on oman ičen suvaiččii runoilii da huigienvaruaju suvaičuttai !jatkoi Švabrin da ainos vai ärzytti minuu , - ga kuundele dovarišan nevvuo .Gu tahtonet suaja tuloksen , sit nevvon ruadua ei pajozien vuoh .
- Herru , kuibo tämä ellendiä ? Opis sellittiä , tabavuin minä .
- Ylen rakkahal . Se tarkoittau , gu tahtonet , ku Maša Mironova kävys sinun luo hämäris , sit hellien runozien sijah anna hänele lahjakse kaksi ser'gastu .
Minä ylen äijäl tabavuin .
- A mindähbo häneh näh sinule ollah nengomat mielet ? kyzyin minăä , iče odva peitin oman suutundan .
- A sendäh , häi vastai ylbien irvistuksenke , ku tiijän iččie myö hänen tavan da muvvon .
- Sinä kielastelet , kehno ! mängähtimmös minä , gu uravuksis , - sinä kielastat kaikes huigiettoman luaduh .
Švabrinan rožat muututtih .
- Sinä täs kerras helpol et piäze , sanoi häi da kobristi minun käin . Minule työ annatto mielen hyvyön .
- Ole hyvä , konzubo tahtot ! vastain minä ihastuksis .Täl minuutal minä olin valmis revitellä hänen .
Minä kerras lähtin Ivan Ignatjevičan luo da tabain hänen nieglanke käis .Komendantan akan käskyn mugah häi keräi niittirihmah griboi kuivah talvekse .
-A , P'otr Andreič !sanoi häi minun nähtyy , - olgua hyvä tulemah !Kuibo teidy toi Jumal ?Mittuinebo azii on , ruohtizin kyzyö ?
Minä lyhyösti sellitin hänele :
- Minä riidavuin Aleksei Ivanovičan kel , a sinuu , Ivan Ignatjevič , kyzyn olla minun sekundantannu .
Ivan Ignatjevič tarkah kuundeli minuu , ylen leviesti pysti minuh iččeh ainavon silmän .
- Työ tahtotto sanuo , kyzyi häi minuu , pystiä Aleksei Ivanovičua
i tahtotto ottua minuu nägijäkse ? Ongo muga , - Ihan muga , vastain minä .
-tahton tiijustua ?
Midä työ , P'otr Andreič !Mibo teile juohtui mieleh !Työ Aleksei Ivanovičan kel riidavuitto ?Suuri kummu !Riidu ei tartu rindah .Häi teidy čakkai , a työ händy škel'l'akkua .Häi teidy suudu vaste , a työ händy - korvale kerran , toizen , kolmanden - da erokkua , a myö teidy lauhtutammo .A hyvägo on pystiä omua lähimästy dovariššua , oppikkua vai duumaija ?Da hyvä kui työ hänen pystäzittö , Jumal abuh Aleksei Ivanič .Minä iče en äijäl suvaiče händy .Nu , a gu häi teidy čongannou ?Midäbo sit ?Kenbo sit jiäy töhlökse , ruohtin kyzyö ?
Mielevän ofitsieran sellitys minun himuo ei hävitännyh .Minä jäin omal mielel .
- Teijän dielo , sanoi Ivan Ignatjevič , - azukkua kui maltatto . Ga miksebo minule pidäy olla sen nägijänny ?Min periä ?Rahvas toratah , ga midäbo kummua on sit , tahtozin kyzyö ?Omas ijäs olen torannuh ruoččiloin kel dai turkilazien kel , on puuttunuh nähtä kaikkie .
Minä , kui maltoin , rubein sellittämäh hänele sekundantan ruadoh näh , ga Ivan Ignatjevič ei voinnuh nikui ellendiä minuu .
- Teijän valdu , sanoi häi , gu pidänöy minule puuttuo sih azieh , ga vai mennä Ivan Kuzmičan luo da sluužban mugah sanuo hänele , mittuine suuri pahus tahtotah luadie meijän linnoitukses valdukunnale pahuokse .Eigo komendantu vois kieldiä sidä ...
Minä pöllästyin i rubein pakiččemah Ivan Ignatičua ei sanella nimidä komendantale , ga odva sovitin hänen .Häi uskaldi olla vaikkani , i minä lähtin .
Tavan mugah , illan minä menetin komendantalluo .Minä ahkeroičin ozuttua iččie ilokkahannu da tazamielizenny , gu ei andua tiediä nikel da piästä liijois igävis kyzymyksis .Ga pidäy sanuo , minä en olluh moine viluverelline , mittumal löyhketäh vähilleh ainos net , kudamat oldih minun moizel sijal .Sil illal minä olin helly da hyväsydämelline .Marja Ivanovnua suvaičin enämbäl endisty .Mieli , buite voibi olla , gu minä näin händy jälgimäzen kerran , liikutti minun syväindy .Švabrin tuli sinne .Minä kučuin händy čurah da sanoin minun paginah näh Ivan Ignatičan kel .
-Miksebo meile pidäy sekundantat , sanoi häi , piäzemmö heitägi .
Myö soviimmo torata suabroin tagan , kudamat seizottih linnoituksen vieres da tulla sinne huomei huondeksel seiččemen čuasun aigah .Nägyy myö pagizimmo muga sobuh , ga Ivan Ignatič ihastuksis hairoi paginois .
-Jo ammui pideli nenga , sanoi häi minule hyväs mieles , paha sobu on parembi hyviä riidua , da hos olet pravvatoi , ga olet terveh .
- Midä , midä Ivan Ignatič , sinä sanoit ? kyzyi komendantan akku , kudai čupus laski kartih , - minä ei hyvin kuulluh paginua .
Ivan Ignatič huomai minun pahan mielen da mustoitti iččeh uskalduksen , ällistyi i ei tiedänyh midä vastata .Švabrin ehti hänele abuh .
- Ivan Ignatič , sanoi häi , – kannattau meijän sobuu .
- A kenen kel sinä , tuattoni , riidelit ? kyzyi Vasilisa Jegorovna . - Myö P'otr Andreičan kel vägi kovah riidavuimmo , vastai Švabrin . - Min periä ? kyzyi kapitanan akku .
Ihan tyhjäs .Pajozen periä , Vasilisa Jegorovna , sellitti Švabrin .
- Löyttih min periä riijeltä . Pajozen periä !...Ga kuibo se algoi ? ei alevu inehmine .
- Vot kui . P'otr Andrejevič ei ammui kirjutti pajon da tänäpäi pajatti sen minun aigah , a minä rubein pajattamah iččeni armastu :
Kapitanan tytär nuori
Älä kižua pihal yöle ...
Rodih hoppu .P'otr Andreič tuskevui , ga jälles piätti : jogahine voibi pajattua , midä kel himoittau .Sihgi riidu loppih .
Švabrinan huigiettomus vähäs ei ärzytännyh minuu , ga paiči minuu niken ei huomannuh hänen abieloi sanoi , vähimyölleh hos niken ei olluh huoles .Pajozispäi pagin kiändyi runoilijoih näh , i komendantu virki , buite hyö ollah kebjeimielizet rahvas da humal'niekat , da minule nevvoi heittiä runoilendu , kudai vai keskustau saldatoičendua i nimidä hyviä ei tuo .
Švabrinan olendua minä enämbiä en voinnuh tirpua .Minä terväh proššaičimmos komendantan kel da hänen perehen kel , tulin kodih , kačoin iččeni pystöveičen , opittelin sen n'okan da vierin muate .Saveličale käskin nostattua minuu huondeksel seiččemendel čuasul .Tossupiän uskaldetul aijal minä jo seizoin suabroin tagan da vuotin minun vihamiesty .Terväh häigi tuli .
- Meidy voijah täs tavata , sanoi häi minule , - pidäy kiirehtiä . Myö heitimmö mundirit , jäimmö yksis hiemaittomis sovis , nostimmo huodrispäi pystöveičet .Silkeskie suabran tagan vuottamattah jiävihes Ivan Ignatič da vie hengie viizi invaliidua .Häi käski meile mennä komendantan luo .Myö pahas mieles lähtimmö .Saldatat astuttih meis ymbäri , i myö menimmö linnoitukseh Ivan Ignatjevičale jälgeh .Häi vietti meidy , kui voittai , a iče astui ylen arvokkahasti .
Myö menimmö komendantan kodih .Ivan Ignatič avai veriän da ylbeisti ilmoitti :
- Toin !
Meidy vastai Vasilisa Jegorovna :
- Avoi , minun tuattozet ! Mibo tämä on kummii ?Kuibo nenga ?Meijän linnoitukses tappamah !Ivan Kuzmič , ruttozeh heidy pidäy panna kiinni !P'otr Andreič !Aleksei Ivanič !Andakkua vai tänne teijän pyständyveičet .Andakkua , andakkua .Palaša , suata vai net
pystöveičet karzinah .P'otr Andreič !Sinus minä nengomua en smiettinyh .Eigo ni huigei ole ?Olgah , Aleksei Ivanič .Häi tapandan periä oli gvardiespäi työtty .Häi ni Jumalua ei varua .A sinä midäbo ?Sežogo sinne liččuattos ?
van Kuzmič kaikes sobi oman akan kel da piätti :
- Ga kuulettogo , Vasilisa Jegorovna toven sanou .Kaksinazet torat vojennoloi zakonoi myö ollah kielletyt .
Silaigua Palaša otti meijän pystöveičet da vedi karzinah .Minä en voinnuh tirpua nagramattah .Švabrin vedi iččie arvokkahasti .
- Minä teidy äijäl kunnivoičen , sanoi häi viluverellizesti Vasilisa Jegorovnale , - ga en voi olla sanomattah . Sudre työ huolititto meidy suudie .Andakkua se ruado Ivan Kuzmičale , se on hänen azii .
-Oh !Minun tuattoni !- vastusti komendantan akku , jokse ukko da akku ei olla kui yksi hengi da yksi rungu ? Ivan Kuzmič !Midäbo sinä haikostelettos ?Istuta heidy teriämbi eričuppuloih leiväle da viele , anna heis pahus pakkuu .Da anna pappi Gerasim heidy panou molimahes , ku pakittas Jumalal prosken'n'ua da kuajittazihes rahvahan ies riähkis .
Ivan Kuzmič ei tiedänyh mih ottuakseh .Marja Ivanovna oli äijäl kellistynnyh .Vähin-vähäzin tuulispyöröi hilleni .Komendantan akku alevui da käski meile n'opata toine tostu .Palaša toi meile meijän pystöveičet .Komendantaspäi myö lähtimmö onnuako sobevunnuot keskenäh .Ivan Ignatič lähti meidy kaimuamah .
Kuibo teile ei olluh huigei , sanoin minä hänele tabavuksis , kielittiä meijän piäle komendantale jälles sidä , konzu uskaldit olla sanomattah .
- Hengi ristu , Ivan Kuzmičale minä sidä en sanonuh , vastai häi , Vasilisa Jegorovna tiijusti kai minuspäi . Häi kaiken ruadoi komendantas tiedämätä .Muiten kiitos Jumalale , gu kai nenga loppih .
Nämien sanoin kel häi punaldih kodih , a myö Švabrinan kel jäimmö kahtei .
– Meijän azii ei voi nenga loppiekseh , sanoin minä hänele . Tiettäväine , vastai Švabrin , sinä omal verel maksat minule iččes julgevukses , ga onnuako meidy ruvetah silmäilemäh .Eräs päivy meile pidäy heitelläkseh .Proššai .
Da myö eroimmo , rounu ei olluh nimidä pahua .
Komendantan luo tulduu minä , kui ainos , istuimmos Marja Ivanovnan rinnale .Ivan Kuzmič ei olluh kois .Vasilisa Jegorovna oli kodiruadolois .Myö pagizimmo puoleh iäneh .Marja Ivanovna helläh čakkai minuu hälyn periä , kudaman azuin kaikile Švabrinanke riijan täh .
-Minä pöllästyin kuolendassah , sanoi häi , - konzu sanottin , buite työ tahtotto torata pystöveičil .Miehet ollah moizet kummallizet !Yhten sanan täh , kudai nedälin peräs hyö unohtettas , ollah valmehet pystiä toine tostu , hävittiä oma elaigu dai hyvä rauhu niilöin , kudamat ...Ga minä uskon , etto työ ole riijan algai .Sil on viäry Aleksei Ivanič .
Marja Ivanovna , a mindähbo työ muga duumaičetto ? Kyzyin minä .
Ga sendäh ...Häi on moine irviškö !Minä en suvaiče Aleksei Ivanovičua .Häi minul on ylen vastumieline .On kummu , ga minule nikui ei himoittas , ku häi minuu sežo silleh ei suvaiččis .Se minuu ylen äijäl huolestuttas .
- Marja Ivanovna , a työ kuibo smietittö ? Häi teidy suvaiččou vai ei ? kyzyin minä .
Marja Ivanovna huavai sanuo da ruskoni .
- Minule ozuttahes , vastai häi , - minä smietin - suvaiččou . - Mindähbo teile muga ozuttahes ?
Sendäh , ku häi minuu kozičči .
- Kozičči ! Häi teidy kozičči ?Konzubo ? hämmästyin minä .Mennyt vuon .Kahtu kuudu enne teijän tulendua .
- I työ etto mennyh miehele ?
Ičehäi näittö .Tiettäväine , Aleksei Ivanič on mielevy ristikanzu , dai hyviä roduu , dai elokas .Ga konzu smietin : venčal olles pidäy hänen kel ukatakseh ...Ni konzu !Ni mittumis elolois !
Marja Ivanovnan sanat rounu avattih minun silmät da äijän sellitettih minule .Minä ellendin , mindäh Švabrin händy musteli nengomil vihazil sanoil .Onnuako , häi nägi , kui myö Mašanke olemmo sobuh da tahtoi eroittua meidy toine toizes .Sanat , kudamat tuodih meidy riidah , nygöi ozutettihes minule vie pahembakse , konzu jyrkän da huigiettoman irvistuksen sijas minä niilöis näin ennepäi smietityn kieliteksen .Minä vie enäǎmbäl tahtoin händy - vihastu kielenkandajua - hyvin opastua , da minä tirpamattah rubein vuottamah pättäviä kerdua .
Ei ni pidänyh hätkie vuottua .Tossupiän , konzu minä olin kirjuttamas runuo da purettelin sulgua rifmu vuottajes , Švabrin kolahutti minun ikkunua .Minä peitin sullan , otin pyständyveičen da menin hänen luo .
Miksebo on vitkittiä ?sanoi minule Švabrin , meidy niken ei silmäile .Heitymmö joven luo .Sie meidy niken ei keskusta .
Myö lähtimmö vaikkani .Jyrkiä n'okkohostu myö heittyhyy myö azetuimmo ihan joven rannale da otimmo pystöveičet ...Švabrin oli maltavembi minuu , ga minä olin vägevembi da julgiembi .Musjo Bopre , kudai enne oli saldatannu , vähäzel opasti minuu toruamah pystöveičil .Se nygöi minule pädi kädeh .Švabrin ei smiettinyh minus nengomua varattavua vihamiesty .Hätken myö nikudai toine toizele emmo voinnuh luadie nimidä pahuttu .Jällečel minä näin Švabrinan väzyndän da rubein rutombah eistymäh hänen päi dai jo vähäs en siirdänyh händy jogeh .Vuottamattah minä kuulin ravieh sanotun oman nimen .Minä punaldimmos i näin Saveličan , kudai juoksi alamägeh n'okkohostu myö minun luo ...Silkeskie minuu äijäl pystäldi ryndähäh alembi oigiedu olgupiädy .Minä sorruin da toinehtuin .
Kapitanan tytär. Nelläs lugu. Kaksinaine tora
Livvi
New written Livvic
-
-
-
-
Пушкин Александр Сергеевич
Глава IV. Поединок
Russian
—