Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Sem’onov P’otr . Kapitanan tytär. Viijes lugu. Suvaičus
Sem’onov P’otr
Kapitanan tytär. Viijes lugu. Suvaičus
Livvi
New written Livvic
Oi-jo tyttö
, tyttö čoma !
Älä mene , nuori , miehel .
Sinä kyzy tuattua , muamua ,
Tuattua , muamua , omahizii .
Tyttö , suita mieldy piähyöh ,
Mieldy piäh da priduanoidu .
Ennevahnalline pajo .
Konzu lövvät minuu paremban – unohtat
A gu lövvät minuu pahemban -mustelet .
Myös se .
Toibuhuu erähän aigua minä en voinnuh puuttuo perile da en ellendännyh , mi ehtii minule .Minä viruin magavosijas tundemattomas gorničas da olin ihan väitöi .Minun ies seizoi Savelič tuohuksenke .Kenlienne vagavazeh riičči sidielöi , kudamil oldih kiäritty minun rynnäs da olgupiä .Vähin-vähäzin minun mielet ruvettih selgenemäh .Minä mustoitin kaksinazen toran da huomain olen satatettu .Silkeskie kričkahtih uksi .
- Midäbo ? Kuibo ?šuhahtih hil'l'aine iäni , kudaman kuultuu minä rubein särizemäh .
- Kai on endizelleh , hengähtäjen vastai Savelič , vie ainos on jo viijenden yömbäristön .
Minä tahtoin punalduakseh , ga enbo voinnuh .
- Kusbo olen ? Kenbo täs on ?vägeh kyzyin minä .
Marja Ivanovna läheni minun kravatii da kaldavui minuh päi .- Midäbo ? Kuibo työ iččie tunnetto ?kyzyi häi .
Passibo Jumalale , vastain minä vienol iänel .- Marja Ivanovna , työgo oletto ? Sanokkua minule ...
inä en voinnuh jatkua paginua da vaikastuin .Savelič ohkahtih .Ihastus oli hänen silmis .
- Toibui ! Toibui !monen kerdua sanoi häi .- Kiitos Jumalale ! Nu , tuattoni , P'otr Andreič !Sinä pöllätit minuu !Opi vai duumaija ?Viijes yömbäristö !
Marja Ivanovna keskusti hänen paginan .
- Savelič , älä pagize äijiä hänen kel , sanoi häi . - Häi vie on hendo . Häi lähti da hil'l'azeh salbai uksen .Minä huolevuin .Sit minä olin komendantan kois , Marja Ivanovna kävyi minun luo .Minä tahtoin kuzuo Saveličua , ga häi rubei lekuttamah piädy da täppäi iččeh korvat .Minä pahas mieles ummistin silmät da tervähgi uinoin .
Havaččuhuu minä kučuin Saveličuan , ga hänen sijas iččeni ies näin Marja Ivanovnan .Hänen sulavaine iänyt azui minule tervehyön .Minä en voi ni sanuo , mittumat magiet mielet otettih minuu valdah sil minuutal .Minä tabain hänen käin , painoin sih iččeni huulet da rubein itkemäh ihalmokyynälil .Maša ei eistänyh iäres minun kätty ...da vuottamattah hänen huuluot koskiettihes minun šokkah , i minä kuulin niilöin hiilavan da puhtahan n'oppuandan .Gu tuli hiilutti minun syväimes .
- Armas , sulavaine Marja Ivanovna , sanoin minä hänele , - tule minule mučoikse , sovi minun ozakse .
Häi toindui .
Olgua moine hyvä , rauhastukkua , sanoi häi da otti minuspäi iččeh käin .- Teil vie on huono tervehys . Leikalmus vie voibi avavuo .Vardoikkua iččie hos minuh niškoi .
Nengomien sanoinke häi lähti iäres , minä jäin ylen hyväs mieles .Ihalmo piästi minuu hengih .Häi roih minun !Häi minuu suvaiččou !Nämmä mielet täytettih kaiken minun syväimen .
Sit aijas minun tervehys yhtytottu koheni .Minuu parandi polkalaine tukkienlyhendäi , sendäh ku linnoitukses parandajua ei olluh .Da hyvä , gu häi ei mennyh mieleväkse .Nuorus da luondo lähendettih minun tervehyön parandustu .Komendantan kai pereh hoidi minuu .Marja Ivanovna ei lähtetellyh minuspäi .Tiettäväine , pättäväl kerral minä jatkoin keskustettuu paginua , i Marja Ivanovna kuundeli minuu tarkembah .Häi ihan avvoisydämellizesti sanoi minule iččeh mielespiendäh näh .
- Tiettäväine , minun vahnembat oldas ihastuksis minun ozua . Ga smieti hyvin , jatkoi häi , - sovitahgo sinun vahnembat ?
Minä rubein ajattelemah .Muaman hellyön minä tiezin , ga tiezingi tuatan mielet .Minun suvaičus händy ei äijäl huolestuta .Häi rubieu kaččomah sih , kui nuoren miehen mielettömyöh .Marja Ivanovnale minä sanelin kai puhtahakse , ga piätin kirjuttua tuatale , kui vai vois čomembah , pakita vahnembien blahosloven'n'ua .
Kirjazen minä ozutin Marja Ivanovnale .Hänele se ozuttihes uskottavakse da mielehizekse .Häi pidi varmuttu , gu kai roihes hyvin da andoi oman , hellän syväimen nuoruon da suvaičuksen uskottavile toivehile .
Švabrinan kel minä menin sobuh enzi päivin minun paranduhuu .Ivan Kuzmič čakkai minuu kaksinazen toran periä da sanoi :
- Eh , P'otr Andreič !Minule pideli sinuu panna kiinni , ga sillehgi sinä jo olet školittu .A Aleksei Ivanič istuu leibylaukas vardoittavannu dai hänen pystöveičči on Vasilisa Jegorovnan lukun tagan .Anna häi kyllä ajattelou da kuajihes .
Ozavannu ristikanzannu olles , minä en voinnuh pidiä syväimes pahua mieldy .Minä rubein pakiččemah Švabrinas tuači da hyväsydämelline komendantu ottihes piästämäh händy .Švabrin tuli minun luo .Häi ylen äijäl žiälöičči , gu meijän keskes oli nengoine hoppu .Häi sanoi , gu on kaikel viäryniekky da potakoičči minuu unohtua kai .Minä tabua myö en olluh pahuttu mustai .Minä sydämellizesti annoin hänele andiekse meijän hopun dai hänes suavun leikalmuksen .Hänen kielittelendäs minä näin abiel sanal satatetun omaničensuvaičendan da ebävynnyön suvaičuksen da prostiin ozattomua vihamiesty .
Terväh minun tervehys parandui da minä menin iččeni eländypertih .Minä tirpamattah vuotin vastavustu minun työtyle kirjazele , en voinnuh toivuo da ahkeroičin hävittiä pahat mielet .Vasilisa Jegorovnale da hänen ukole minä vie en sanelluh , ga minun kozičus heidů ei pidäs hämmästyttiä .Ni minä , ni Marja Ivanovna emmo peittänyh heis omua suvaičustu da myö jo ennepäi uskoimmo - hyö sovitah .
Jälgimäi kerran huondeksel Savelič tuli minun luo kirjazenke käzis .Minä riuhtain sen varavonke .Adressi oli kirjutettu tuatan käil .Se varusti minuu mihtahto erinomazeh sendäh , ku enimyölleh minule kirjutti kirjazii muamo , a häi sen loppuh ližäi vai erähän rivizen .Hätken minä en avannuh pakiettua da monen kerdua luvin arvokastu kirjutustu :Minun poijale P'otr Andrejevičale Grin'ovale , Orenburgan gubernieh , Belogorskoih linnoitukseh .
Minule himoitti kirjutustu myö arvata mittumas tavas on kirjutettu kirjaine .Jälgimäi minä julgevuin sen avata da enzimäzis rivilöis näin - kai aziet mendih mečäle .Kirjazeh oli kirjutettu nenga :
Minun poigu P'otr !Sinun kirjazen , kudamas sinä kyzyt meidy andua vahnembien blahosloven'n'u da sobu yhteh menendäl Marja Ivanovnanke - Mironovan tyttärenke , myö saimmo viijendennytostu päivänny tädä kuudu .
Minä nimittumua blahosloven'n'ua , ni sobuu andua sinule en tahto , ga vie tahton piästä sinun luo da sinun pahois ruadolois sinuu , gu brihaččustu putilleh opastua , hos sinä olet ofitsieran čiinus .Sinä ozutit - vie et ole valmis pystöveiččie kandelemah , kudai sinule on annettu oman muan puolistandah niškoi , a ei kaksinazih torih niškoi moizien regänenien kel , mittuine olet sinä iče .Kerras rubien kirjuttamah Andrei Karlovičale , kyzyn händy anna työndäy sinun kunnetahto loitombakse Belogorskan linnoituksespäi , kus gu sinus pädemättömys lähtis iäres .Sinun kaksinazeh torah näh tiijustahuu da buite sinä olet pystetty , muamas pahois mielis voimatui da nygöi viruu .Midäbo sinus roihes ?Jumalale molimmos anna sinä kohenizit , hos en voi ni toivottua hänen suurdu abuu .
Sinun tuatto A .G ."
Tämän kirjazen luvendu minuu pani kaikenmoizih mielih .Pahat sanat , kudamii tuatto ei žiälöinnyh , minuu ylen äijäl satatettih .Häi mainiččijes , kui pengoi Marija Ivanovnua , minule ozuttihes sanotukse huigiettomasti da viärin .Smietindy minun työnnändäh näh Belogorskan linnoituksespäi äijäl varaitti , ga kaikis enimäl minuu pöllätti muaman voimattomus .Minä olin suutuksis Saveličan piäle , ku uskoin - meijän kaksinazeh torah näh vahnembat tiijustettih hänespäi .Sinne-tänne harpijes minun ahtastu pertisty myö , seizatuin hänele edeh , ylbiesti kačahtimmos häneh päi da sanoin :
Sinule eigo täydynyh sidä , ku sinun periä minä olin pystetty da tukkunazen kuun olin ruuhen laijal .Sinä tahtot minun muamangi tappua .
Saveličua kui pyhäillänjyry iški .
- Midä sinä , herru , sanoi häi da vähäs ei itkistännyhes , - midäbo sinä pagizet ? Minun periä sinuu pystettih !Nägi Jumal , minä juoksin sinuu peittämäh omal ryndähäl Aleksei Ivanovičan pystöveičes !Kehnon vahnus ei andanuh .Da midäbo minä azuin sinun muamalles ?- Midäbo azuit ? vastain minä .- Kenbo käski sinule kielitellä minun piäle ? Sinuu špijonaksego pandih minun rinnale ?
- Minä ? Sinun piäle kielittelin ?vastai Savelič kyynälienke .Hospodi taivahalline !Opis vai lugie , midä minule kirjuttau ižändy .Iče näit , kui minä kielittelin sinun piäle .
Sit häi otti kormanispäi kirjazen da minä luvin :
"Eigo ni huigei ole sinul - vahnu koiru .Hos minä lujah käskin , ga sinä yksikai et kirjutannuh minun poigah P'otr Andrejevičah näh .Mindähbo vierahat rahvas minule annetah tiediä hänen tölmehih näh .Mugago sinä viet oman ruavon da ižändän käskyn ?Minä sinuu-vahnu koiru !Toven peitändäs da nuoren miehen kuhkutandas työnnän poččiloi kaččomah .Tämän kirjazen suaduu käsken ruttoh kirjuttua minule , mittuinebo nygöi on hänen tervehys , minule kirjutetah , buite parandui .Mittumahbo kohtah on pystetty , hyvingo händy parandettih ."
Nähtäväine , Savelič minun ies oli oigei , minä sudre händy satatin sanal , soimuandal da arbailuksel .Minä pakičin hänes prosken'n'ua , ga vahnu ukko ei rauhoistunnuh .
- Kačo mittumah elaigah minä tulin , jasatti häi , – kačo mittumat hyvyzet sain omis ižändispäi ! Minä jo olen vahnu koiru da poččiloin kaččoi .Dai minä olengi viäryniekky sinun pyständäl .Ei , tuattoni P'otr Andreič !En minä , a kehnolaine musjo on kaikel viäry .Häi opasti sinuu pystelemäh raudahizil vičoil da jalgoi taputtamah , rounu pystelendäl da taputandal vardoičettos vihazes ristikanzas .Pidigo kuččuo musjo da sudre menettiä liigoi dengoi !
Ga kenbo ottihes sanelemah minun tuatale , kui minä iččie vien ?Generualu ?Ga häi minuh näh ei äijäl huolinuh , a Ivan Kuzmičal ei mikse pie ilmoittua minuh näh .Minä nikui en voinnuh arvata .Minun mielet azetuttih Švabrinah .Yhtel hänel pädi kielites , gu sen periä minuu voidas turahuttua linnoitukses da eroittua komendantan perehes .Minä lähtin sanelemah kaikkeh näh Marja Ivanovnale .Häi vastai minuu pordahil .- Mibo sinule ehtii ? sanoi häi minun nähtyy .Kui sinä olet kellistynnyh !
- Kai täh loppih ! vastain minä da annoin hänele tuatan kirjazen .Häi sežo valgoni .Lugiettuu häi andoi särizijäl käil minule kirjazen da särizijäl iänel sanoi :
– Nägyy , ei ole minul ozua ...Sinun vahnembat ei tahtota ottua minuu omah pereheh .Anna kaikel on Jumalan valdu !Jumal parembi meidy tiedäy , midä meile pidäy .P'otr Andreič , et midä voi , hos sinä ole ozavu ...
- Sidä ei rodei ! iänistimmös minä da tabain händy käis .- Sinä suvaičet minuu dai minä olen valmis hos mih . Läkkä kumardammokseh sinun vahnembile jalgoih .Hyö ollah hyvät rahvas , ei olla kovasydämellizet da ylbiet ...Hyö meidy blahoslovitah , myö kävymmö venčale ..., a jälles aijoin-aloh , minä uskon , myö minun tuattua vaguammo , muamo roih meijän puoles , häi prostiu minuu .
-Ei , P'otr Andreič , vastai Maša , minä en tule sinule miehele sinun vahnembien blahoslovimattah .Ilmai heijän blahoslovindua sinul ei rodei ozua .Menemmö Jumalan valdah .Gu löydänet ičelles Jumalan annetun , da rodineh toine syväindy myö - elä Jumalan kel , P'otr Andreič , a minä rubien molimahes teis mollembis tuači ...
Sit häi rubei itkemäh da lähti minuspäi .Minä tahtoin mennä hänele jälgeh pertih , ga tiezin - en voi ottua iččie käzih da kiännyin kodih .Minä istuin ylen pahas mieles , ku vuottamattah Savelič keskusti minun ajatukset .
- Vot , herru , sanoi häi da andoi minule kirjutetun bumuagulehten , - kačo olengo mina kielenkandelii oman herran piäle da tahtongo minä riidavuttua poigua tuatan kel .
Minä otin hänen käzispäi bumuagan .Se oli Saveličan vastavus hänen suavule kirjazele .Sit mittuine se on allus loppussah :
"Hyvä herru Andrei Petrovič , meijän tuatto hyväntahtoi !
Teijän hyväntahtojan kirjazen minä sain , kudamas čakkuatto minuuteijän ruadoniekkua , sanotto eigo ni huigei ole ei kuunella ižändän käskylöi .A minä en ole vahnu koiru , a olen teijän uskolline käskyläine , kuundelen herroin käskylöi dai teile ainos ahkerasti ruavoin da elin piän harmanendassah .P'otr Andrejevičan pyständäh näh minä en kirjutannuh teile sendäh , ku ei pöllättiä sudre , ga kuulin buite meijän muamo Avdotja Vasiljevna yksikai pöllästykseh voimatui da hänen tervehyökse rubien molimahes Jumalale .A P'otr Andreič oli pystetty oigien olgupiän uale , ryndähäh ihan luuhuon uale , puolentostu verškan syvyöh .Häi virui komendantan kois , kunne myö toimmo hänen jogirannaspäi da händy parandi tägäläine tukkienleikkuaju Stepan Paramonov .Nygöi , passibo Jumalale , P'otr Andreič on terveh , dai häneh näh , paiči hyväs , muudu ei ole midä kirjuttua .Kuuluu , piälikkömiehet händy kiitetäh , a Vasilisa Jegorovnale häi on gu oma poigu .A tämä pahus hänele rodih , ga se nuorus on viäry : hebogi nelläl jallal öntästeleh .A kui kirjutitto , buite työnnättö minuu poččiloi kaččomah , sihgi on teijän - herran valdu .
Lopukse muassah kumardammos .
Teijän uskolline käskyläine Saveljev Arhippu .
Minä en voinnuh tirpua muheloittamattah hyväsydämellizen vahnan ukon kirjastu lugijes .Iče minä kirjuttua tuatale vie en voinnuh , a ku rauhoittua muamua , Saveličan kirjazes minuu myö roih kylläl .
Sit aljaspäi minun kaupat muututtih .Marja Ivanovna minun kel , voibi sanuo , ei paissuh da kaikelleh huolitti pajeta minuspäi .Komendantan kois minuu jo ei vuotettu muga rakkahal .Vähin-vähäzin minä harjavuin istumah yksinäh iččeni pertis .Enzimäi Vasilisa Jegorovna sen periä virki minule , ga konzu nägi mittuine olen omatabaine , jätti minuu rauhalleh .Ivan Kuzmičanke minä näimmös vai konzu se pidi saldatoiččijes .Švabrinan kel näimmös harvah da himottah , sen piäle , ku huomailin hänes peitetyn vastumielen minun puoleh .Se minuu lujoitti omih mielih häneh näh .Minun elaigu muutui minuh niškoi tirpamattomakse .Minuu painettih buurakot mielet , kudamii elätettih yksinolendu da joudavus .Yksin olles minun suvaičus ainos vai palavui da yhtytottu ainos vai jygeni .Minul ei rodinuh himuo ni lugie , nigo kirjuttua .Minun syväinvägi hävii .Minä varain uravuo libo ruveta humaloimahes .Vuottamattomat tapahtumat , kudamat äijäl muutettih minun elaigu , arbuamattah annettih minun syväimele vägevät da hyvät muutokset .
Kapitanan tytär. Viijes lugu. Suvaičus
Livvi
New written Livvic
-
"
–
"
Пушкин Александр Сергеевич
Глава V. Любовь
Russian
"
"
"