Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Sem’onov P’otr . Kapitanan tytär. Seiččemes lugu. Rynnästys
Sem’onov P’otr
Kapitanan tytär. Seiččemes lugu. Rynnästys
Livvi
New written Livvic
Oi
jo sinä , minun piähyt ,
Piähyt saldatoinnuh !
Saldatoičči minun piähyt
Kolmekymmen kolme vuottu .
Etbo suannuh , minun piähit ,
Ni eluo , ni ihastustu ,
Ei ni sulavastu sanua ,
Ei ni ičel suurdu čiinuu .
Sait vai sinä , minun piähyt ,
Kaksi korgiedu paččahastu ,
Kl'onahizen poikkipuuhuon
Da šulkuzen lapan kaglah .
Rahvahalline pajo .
Sinäyön minä en muannuh , engo jaksanuhes .Päivännouzunke minä tahtoin mennä linnoituksen veriälöin luo , kuspäi Marja Ivanovnal pidäy ajua , da sie hänen kel proššaijakseh jälgimäzen kerran .Minä tunzin ičes ylen suuren muutoksen .Nygöi minun syväimen rauhattomus oli äijiä kebjiembi , migu se atkal , kudamas ei ammui olin minä .Minun syväimes eruonduigäväh yhtyttih ei selgiet , ga mielehizet toivot , tirpamatoi varuamizen vuotandu da hyvän arvon himo .Yö meni tundumattah .Minä jo tahtoin lähtie koispäi , gu avavui minun uksi , minun luo tuli kaprualu ilmoituksenke , buite yöl linnoituksespäi pajettih meijän kazakat , hyö vägeh otettih kerale Julajan da linnoitukselluo ajellah tundemattomat rahvas .Mieli , ku Marja Ivanovna ei ehti ajua iäres , minuu äijäl pöllätti .Minä kiirehel annoin kaprualale erähät nevvot da iče kerras lähtin komendantan luokse .
Jo valgoni .Minä kui lennin pihua myö , konzu kuulin minuu kučutan .Minä seizatuin .
- Kunnebo työ menettö ? Kyzyi Ivan Ignatič minuu tavates .- Ivan Kuzmič on vualul i työndi minuu teidy kuččumah . Pugačču tuli .
- Ajoigo iäres Marja Ivanovna ? kyzyin minä syväimen särizyksis .- Ei ehtinyh , vastai Ivan Ignatič , - dorogu Orenburgah on heijän käzis , meijän linnoitus on ymbäröitty . Pahat aziet ollah , P'otr Andrejič !
Myö lähtimmö vualule , kudamannu oli luonnon azuttu pystettylöil seibähil puaksuh lujendettu selläččy .Sinne jo kerävyttih kai linnoituksen eläjät .Saldatat seizottih valmehet .Puušku oli ribaitettu sinne egläi .
Komendantu käveli iččeh vähäluguzen saldatturivin ies .Pahuon lähys ylen äijäl nostatti vahnan vojennoin rohkevuttu .Ei loitton linnoitukses račasti hengie kaksikymmen .Ozuttihes rounu hyö ollah kazakat , ga heijän keskes oldihgi baškierilazet , kudamii sai kebjieh tunnustua ilvekses luajittuloi nahkahizii hattuloi da piilišalguloi myö .Komendantu kävyi ymbäri iččeh saldattujoukos da sanoi saldatoile :
Nu , armahat poijat , tänäpäi myö puolistammo meijän valdukunnan muamua da kaikele muailmale ozutammo , mittumat myö olemmo urhakot da suremattomat !
Saldatat korgiel iänel piätettih oman raden'n'an .Švabrin seizoi minun vieres da tarkah kačoi vihamiehih päi .Ulgopuoles ajelijat rahvas , linnoituksen sydämes kävelyksen nähtyy , kerävyttih yhteh sijah da ruvettih keskenäh pagizemah .Komendantu käski Ivan Ignatičale kiändiä puušku heijän joukkoh päi da iče viritti fitilän .Raudubul'bukku rubei šuhizemah da lendi sit joukos piäliči da ei azunuh nimidä pahuttu .Račasmiehet levittih da kerras hävittih i mua tyhjeni .
Sit vualule tuldih Vasilisa Jegorovna Mašan kel , kudai ei tahtonuh erota hänes .
- Sit midǎbo ? Sanoi komendantan akku .Kuibo tora menöy ?Kusbo ollah vihamiehet ?
- Vihamiehet ollah lähäl , vastai Ivan Kuzmič . - Jumalan avul kai roihes hyvin . Midäbo , Maša , ongo sinul hirvei ?
Ei , tuattoni , vastai Marja Ivanovna , - yksinäh kois on hirviembi .Sit häi kačahtih minuh päi da gu vägeh muhahtih .Minä smiettimättäh kobristin minun pystöveičen varren da mustoitin , kui egläi sain sen hänen käzispäi , rounu minun armahan puolistukseh niškoi .Minun syväin oli tules .Minä tunzin iččie Mašan puolistajannu .Minule ylen äijäl himoitti lujoittua , ku olin hänen vieron arvohine da minä tirpamattah rubien vuottamah kaikis yllembiä minuuttua .
Silkeskie puolen virstan peräs linnoituksespäi mägyričän taganpäi ozutettihes uvvet raččahisolijat joukot , i terväh kaikel mual rodih menetiijä mi verdu rahvastu , kudamil käzis oldih keihäkset da saidakat .Heijän keskes valgiel hevol selläs ajoi ristikanzu ruskies kaftanas da suabl'anke käis .Se oli iče Pugačov .Häi seizatui .Hänes ymbäri kerävyttih i kui ozuttih , hänen käskys nelli miesty erottih da täyttyhyppyy lennätettih ihan linnoituksen viereh .Heis myö tunnustimmo meijän menettäjii .Heis yksi hatus pietti bumuagulehtie , a toizen keihäkseh oli pystetty Julajan piä , kudaman häi pudahutti da pystyaijas piäliči huškai meijän čurale .Kurjan kalmikan piä kirboi komendantan jalgoih .Menettäjät mängyttih :
- Älgiä ambukkua !Tulgua iäres suarin luokse .Suari on täs !
- Minä ozutan teile ! Mängiendih Ivan Kuzmič .- Brihat ! Ambukkua !Meijän saldatat pamahutettih .Kazakku , kudai pidi kirjastu rubei häilymäh da kirboi hevol selläspäi , toizet pajettih järilleh .Minä kačahtimmos Marja Ivanovnah päi .Ylen äijäl pöllästynnyh Julajan verevynnyön piän nähtyy da räjähtykseh kuuristunnuh , häi ozuttihes uimehtunnuokse .Komendantu kučui kaprualua da käski hänele ottua bumuagulehten tapetun kazakan käispäi .Kazakku meni pellole da kiändyi järilleh , suičis häi vietti tapetun hebuo .Häi andoi komendantale kirjazen .Ivan Kuzmič lugi sen ičekseh da jälles revitteli palazikse .Silaigua rauhanpiinuajat , voibi olla , varusteltihes torah .Terväh meijän korvis ymbäri ruvettih viheldämäh bul'kat da erähät piilit pystettihes meijän rinnal muah da pystyaidah .
- Vasilisa Jegorovna ! Sanoi komendantu .Täs naizil ei pie olla , ota iäres Maša .Näitgo , tyttö on ni elävy , ni kuolluh .
Bul'kien keskes kezevynnyh Vasilisa Jegorovna kačahtih šuorieh pal'l'ahah muah päi , kudamal oli äijy rahvastu .Sit punaldih ukkoh päi da sanoi hänele :
- Ivan Kuzmič , eländy da kuolendu on Jumalan vallas .Blahoslovi Mašua .Maša , mene tuattas luokse .
Kellistynnyh da särizii Maša meni Ivan Kuzmičan luo , heityi polvilleh da kumardih hänele muassah .Vahnu komedantu ristii hänen silmät kolme kerdua , sit nosti hänen jalloilleh , n'oppai da sanoi hänele muuttunuol iänel :
- Nu , Maša , ole ozavu .Pane malittuu Jumalale .Häi ei unohta sinuu .Gu löydynöy hyväntahtoi ristikanzu , andakkah Jumal teile rakkahuttu da sobuu .Eläkkiä muga , kui elimmö myö Vasilisa Jegorovnan kel .Nu , proššai , Maša .Vasilisa Jegorovna , teriämbi ota iäres tiäpäi händy .(Maša tartui tuatale kaglah da rubei itkemäh .)
- N'oppuammokseh myögi , itkistähyy sanoi Vasilisa Jegorovna . - Proššai , Ivan Kuzmič . Prosti minuu , gu lienne suututannuh mil sinuu !
- Proššai , proššai , muamoni ! Sanoi komendantu akkua sevätes .- Olgah nygöi ! Mengiä , mengiä kodih .Gu ehtinet , Mašale piäle pane sarafan .
Komendantan akku tyttären kel lähtiettih iäres .Minä kačoin Marja Ivanovnale jälgeh , häi kačahtih tuaksepäi da kaldai piän .Sit Ivan Kuzmič punaldih meih päi , kai hänen nägö da mielet korhistuttih vihamiehih päi .Rauhanpiinuajat kerävyttih iččeh ohjuajas ymbäri da kerras allettih heittyö heboloil selläs .
Nygöi pidiättökseh lujah , sanoi komendantu , - roihes hyökkiämine ...
Sil minuutal kuuluškanzi hirvei vingeh da mängeh .Rauhanpiinuajat juostih linnoitukseh päi .Meijän puušku oli täytetty tobjil bul'kil .
Komendantu heidy laski ylen lähäl da kerras myös pamahutti .Bul'kat puututtih ihan keski joukkoh .Rauhanpiinuajat šuohkahtettihes mollembih čurih da myöstyttih pagoh .Heijän ohjuaju jäi yksinäh edeh ...Häi viuhkutti pystöveiččie da , ozuttihes , täytty vägie pagizutti heidy ...Kodvazekse hillennyh mängeh da vingeh kerras uvvessah ruvettih kuulumah .
Nu , brihačut , sanoi komendantu , nygöi avakkua veriät , pavvutakkua barabanah .Brihačut !Kiirehel minule jälgeh , vihamiehele vastah !Komendantu , Ivan Ignatjič da minä kerras puutuimmo linnoituksen vualun tuakse , ga varavunnuh saldattujoukko ei liikkunuh sijois .
- Työ midäbo , lapsukat , seizotto ? Kirgai Ivan Kuzmič .- Tullou kuolta - se on saldatan oza !
Silkeskie rauhanpiinuajat kahahtettihes meile vastah da karahtettihes linnoitukseh .Baraban vaikastui .Saldattujoukko lykki orožat .Minuu sorrettih , ga minä nouzin seizoi da yhtes rauhanpiinuajienke menin linnoitukseh .Piäh satatettu komendantu seizoi kehnoloin keskes , kudamat ylen kovah pakittih hänes avaimii .Minä hyppäin hänele abuh .Moni tobjua kazakkua tavattih minuu da sivottih vyölöil da jasatettih :
- Nygöi teile , tsuarin vallattomile ozutammo kiirehen !
Meidy ribaitettih pihoi myö .Rahvas kodiloispäi lähtiettih vastuamah .Kuului kirikön kelloloin soitandu .Kerras rahvasjoukos ruvettih kirgumah , buite alal suari vuottau plenah otettuloi sanomah uskaldustu .Rahvas kiirehel mendih alale dai meidy kiirahutettih sinne .
Pugačov istui nojavoistuimel komendantan pordahil .Hänel piäl oli ruskei kazakoin kaftan kuldazien čomenduksienke .Korgei sobolihine hattu kuldazien ripsuloinke oli painettu hänen läpettäjih silmissäh .Hänen rožat ozutettihes minule tuttavinnu .Kazakoin herrumiehet kerävyttih hänes ymbäri .Vallonnuh da särizii pappi Gerasim seizoi pordahien tyves ristanke käis da rounu moliihes iellizis muokattulois tuači .Alal kiirehel pystytettih riputuspačastu .Konzu myö lähenimmö , baškierilazet ajettih iäres rahvastu da vietettih meidy Pugačovalle edeh .Kirikön kelloloin soitandu vaikastui , rodih ylen hil'l'u .
- Kudaibo on komendantu ? kyzyi Pugačov .
Meijän ur'adniekku lähti joukospäi da ozutti Ivan Kuzmičah .Pugačov julgiesti kačahtih vahnah ukkoh päi i sanoi hänele : - Kuibo sinä ruohtiit vastustua minuu - iččes suarii ?
Leikkavuksen periä šuštunuh komendantu jälgimäzil vägilöil koval iänel vastai :
- Minule sinä et ole suari , sinä olet varras da rozvo , kuuletgo !
Pugačov pahas tavas buuristih da viuhkai valgiel paikal .Kazakat tavattih vahnua kapitanua da ribaitettih riputettavakse .Riputes poikkipuule istumah piädyi se kieletöi baškierilaine , kudamua egläi myö kyzelimmö .Häi käis pidi nuorua .I minuutan peräs minä näin riputettuu Ivan Kuzmičua .Sit Pugačovan luo vietettih Ivan Ignatiččua .- Jiäksei , sanoi hänele Pugačov , - olla uskollizennu suarille P'otr F'odorovičale !
- Sinä meile et ole suari , vastai Ivan Ignatič da sanoi iččeh kapitanan jyttyöh , - sinä , diädöni , olet varras da rozvo !
Pugačov myös viuhkai paikal i hyväsydämelline ofitsieru rubei rippumah oman vahnan piälismiehen rinnal .
Tuli minun vuoro .Minä julgiesti kačoin Pugačovah päi i olin valmis vastuamah muga , kui sanotah minun vahnembat dovarišat .Sit minun uskomattomakse diivakse , minä hälystaršinoin keskes huomain Švabrinan , vandehelleh kerityn piänke da kazakoin kaftanas .Häi meni Pugačovan luo da korvah sanoi midälienne .
- Händy riputtua ! sanoi Pugačov da ei ni kačahtannuhes minuh päi .Minun kaglale lykättih surmulappu .Minä rubein lugemah ičekseh malittuu , pakičin Jumalal prosken'n'ua kaikis minun riähkis da pakičin hänel pahuzis piäständiä minun syväimele kaikkih lähimäzih niškoi .Minuu ribaitettih riputettavakse .
- Älä varua , älä varua , monen kerdua sanottih minule tappajat , voibi olla toven tahtottih rohkata minuu .
Kerras minä kuulin mängehen :
- Kirotut , azetukkua !Vuotelkua !
Tappajat azetuttih .Kačon , ga Savelič viruu Pugačoval jallois .
- Armas tuatto ! Sanoi kurju diädö .- Miksebo sinule pidäy herran lapsen surmu ? Piästä händy .Sinule hänes maksetah .A varavokse käske riputtua hos minuu , vahnuššii !
Pugačov andoi tunnuksen da minuu kerras keritettih da plästettih .- Meijän tuattoni sinuu žiälöiččöy , sanottih minule .
Sil minuutal en voi sanuo , gu minä ihastunnuzin hengih piäzendiä , ga en ni voi sanuo , gu pahoitelluzin sidä .Minun mieliala oli liijan mutakko .Minuu uvvessah vietettih Pugačovan luo da seizatettih hänele edeh polvilleh .Pugačov oijendi minule iččeh suonikkahan käin .
- N'oppua kätty , n'oppua kätty ! sanottih rinnal seizojat .Ga ilgien alenduksen sijah minä ottazin rospinoičussurman .
-Tuattoni P'otr Andreič !šupetti minun sellän tagan seizoi Savelič da ähkki minuu .- Älä suurendelei ! Ongo jygei dielo ?Sylle da n'oppua kehn ...(t'fu ) n'oppua hänen kätty .
Minä en lekahtannuhes .Pugačov heitti alah käin da ilveilynke sanoi : -Häi , suuri herru , vikse uravui ihastuksen periä .Nostakkua händy seizoi !
Minuu nostettih seizoi da jätettih välläl .Minä rubein kaččomah hirvieh komedieh päi .
Linnoituksen eläjät allettih jiäksie alah uskollizinnu .Hyö jällekkäi mendih obrazua n'oppuamah da kumardamahes Pugačovale .Sitgi seizottih linnoituksen saldatat .Sobienombelii iččeh tyl'čil nožničoil keričči heijän kassoi .Hyö puisteltihes da mendih Pugačovan käin luo , kudai ilmoitti heile prosken'n'an da otti iččeh šaikkah .Se kai jatkui läs kolmie čuassuu .Jälgimäi Pugačov nouzi kreslaspäi da heityi pordahilpäi iččeh staršinoin kel .
Hänele vietettih valgei hebo , čomendettu elokkahil val'l'ahil .Kaksi kazakkua otettih händy käzikkäi da istutettih sadulile .Häi ilmoitti papile Gerasimale , ku murginoiččemah rubieu hänen luo .Silkeskie kuuluškanzi naizen mängeh .Rozvot ribaitettih pordahile pörhöpiän da alasti jaksatetun Vasilisa Jegorovnan .Heis yksi jo ehtii šuorita hänen šuššizeh .Toizet kannettih perinöi , sundugoi , astieloi , sobii da kaikkii lomuloi .
- Hyvät rahvas ! mängyi kurju baboihut .Heittäkkiä minun muokkuandu .Olgua moizet hyvät , vedäkkiä minuu Ivan Kuzmičan luokse .
Sit häi tunnusti oman ukon rippumas .
- Kehnot ! Häi mängiändih mielimuutuksis .Työ midäbo azuitto hänenke ?Sinä minun armas Ivan Kuzmič , julgei saldatan piähyt !Sinuu ei koskiettu ni nemtsoin štiikat , ni turkimualazien bul'kat .Sinä et kuolluh tovellizes toras , a häviit pagolazen kuatorguniekan käzih !
- Vagavuttuat vahnu vedehine ! sanoi Pugačov .
Nuori kazakku iški suabl'al händy piädy vaste da se kuolluh pakui porraslavvoile .Pugačov ajoi iäres .Rahvas kiirehel matkattih hänele jälgeh
Kapitanan tytär. Seiččemes lugu. Rynnästys
Livvi
New written Livvic
-
-
-
-
-
-
-