Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Sem’onov P’otr . Kapitanan tytär. Kymmenes lugu. Linnan ymbäröičys
Sem’onov P’otr
Kapitanan tytär. Kymmenes lugu. Linnan ymbäröičys
Livvi
New written Livvic
Otti
tanneret dai mäit ,
Mäinladvas häi kui kotku kačoi linnah päi
Puuškien lavan käski azuo huogoisijan rinnal
Da mennä yönaijal kui tulenišku linnah .
Heraskov .
Orenburgah lähetes myö näimmö joukon arestantoi kuvih panduloin jalgoinke , britvattuloin piälöinke , palačun piihtil satatettuloin rožienke .Hyö ruattih linnoituksen vieres sigäläzien invaliidoin vardoittavinnu .Yhtet käriziličeväil viettih toppii rotkospäi , toizet labjoil kaivettih muadu .Vualul kivisepät kanneltih kirpiččõi da kohendettih linnoituksen seiniä .Veriälöis vardoiččijat vastustettih meidy da käskiettih ozuttua pasportat .Seržantu vai kuuli , gu myö olemmo Belogorskois linnoituksespäi , kerras vietti minuu generualan kodih .
Minä tabain händy puistos .Häi kaččeli juablokkupuuloi , kudamien lehtet oli puhaldannuh syvystuuli , da vahnan puistomiehen avul vardoijen katoi niilöi lämmäl ollel .Hänen rožat oldih rauhallizet , tervehet da hyväsydämellizet .Häi ihastui minule da rubei kyzelemäh hirvieh šeikkah näh , kudaman minä näin .Hänele minä sanelin kai .Vahnu mies tarkah kuundeli minuu da silaigua leikai kuivii oksii .
Kurju Mironov !sanoi häi , konzu minä lopin oman pahan kerdomuksen .- Žiäli on händy : oli hyvä ofitsieru . Dai Mironovan akku oli hyväntahtoi inehmine da kui hyvin maltoi suolata sienii .A kuibo kapitanan tytär Maša ?
Minä vastain , ku häi jäi linnoitukseh papinakan kačottavakse .- Avoi-voi ! sanoi generualu .- Se on paha , ylen paha . Rozvoloin hyvyzii nikui ei pie valvattua .Midäbo tapahtuu kurjan neidizenke ?
Minä vastain , ku Belogorskoi linnoitus ei ole loitton sit , voibi olla , herru generualu kiirehel työndäy sinne vojennoit piästämäh kurjii sigäläzii eläjii .Generualu lekutti piädy ebämielizesti .
- Kačommo , kačommo , sanoi häi . Sih näh myö vie ehtimmö tarattua .Tule minun luo čuajuu ryyppiämäh .Tänäpäi minä keriän vojennoloin nevvoston .Meile sinä voit andua tovellizet tiijot voločuagah Pugačovah näh da hänen joukkoh näh .Nygöi mene huogavu .
Minä lähtin minule annettuh pertih , kudamas Savelič jo ižändöičči da tirpamattah rubein vuottamah uskaldettuu aigua .Lugii helpoh ellendäy mittumal himol minä tahtoin tulla sih kerähmöh , kudai voibi äijäl koskie minun ozua .Pättäväl aijal minä jo olin generualan luo .
Hänen luo minä näin yhten linnan herran , voibi olla tamožn'an piälikön - järien da ruskeirožan vahnušin glazetovois kaftanois .Häi rubei kyzelemäh minuu Ivan Kuzmičah näh , kudamua nimitti kuomakse da puaksuh keskusti minun paginan toizil kyzymyksil da nevvonduhuomavuksil , kudamat gu ei lienne ozutettu händy tiedäjänny vojennolois azielos , sit vähimikse löyttih hänes ovvostuksen da luonnollizen mielen .Silaigua kerävyttih toizetgi kučutut .Heijän keskes , paiči generualua , ei olluh ni yhty vojennoidu .Konzu kaikin istuttihes da kaikile annettih čuajukupit , generualu ylen tarkah da pitkästi saneli , mis oli dielo .
-Nygöi , herrat , jatkoi häi , pidäy piättiä , kui meile ruadua rauhanpiinuajien kel : mennägo heile vastah vai puolistuo ?Nämät mollembat keinot annettih hyövyn dai vahingon .Vastahmenendy andau vallan teriämbi hävittiä vihamiehet .Puolistusruado on oigiembi da ei moine hirvei ...Sit allammo kerätä mielii zakonan mugah , toizin sanojen allammo madalembis čiinuloispäi .Herru praporščiekku !jatkoi häi da kiändyi minuh päi .- Sellitäkkiä meile teijän mielet .
Minä nouzin seizoi da lyhyösti sanelin Pugačovah näh da hänen joukkoh näh .Sanoin varmah , ku hänel ei olluh keinuo pidiäkseh tovellistu vägie vastah .
Minun mieli herrat vastattih ei ylen hyvin .Sit hyö nähtih kiirehtys da nuoren miehen julgevus .Rubei kuulumah burbetus da minä hyvin kuulin , kenenlienne puolel iänel sanotun sanan "n'olgisuu ".Generualu muheloittajen sanoi minule :
- Herru praporščiekku !Vojennolois n'evvolois enzimäzet sanat enimyölleh ollah vastah menendäh näh .Se on zakonan mugah .Nygöi suammo ielleh kuundelemah mielii .Herru koležskoi nevvoi !Sanokkua meile teijän mieli !
Vahnu ukkoine glazetovois kaftanois vägitukul roumuviinal ližätyn kolmanden čuajukupin kiirehel juoduu vastai generualale :
- Herru generualu , minä smietin , eigo pie ni mennä heile vastah , eigo puolistuo .
- Kuibo muga , herru kolležskoi nevvoi ? vastusti hämmästynnyh generualu .- Toizii keinoloi ei ole : on puolistundu libo vastah menendy ...
- Hyvä herru , eistykkiä muanituksel , vastai kolležskoi nevvoi . - Ohoh ! Teijän nevvo on ylen hyvä .Muanituksel eistyndät voijah olla da myö otammo teijän nevvon .Voločuagan piäs voibi uskaldua ...rubl'ua seiččeikymmen libo kai sada ...peittosummaspäi ...
- Sit , keskusti tamožennoi piälikkö , - anna minä olen kirgizilaine bošši , a ei kolležskoi nevvoi , gu net vargahat ei annetanne meile iččeh atamuanua sivottuloin käzien da jalgoinke .
- Sih näh myö vie ajattelemmo da taratammo , vastai generualu . • Ga yksikai pidäy oppie ruadua vojennoloin tabah . Herrat , andakkua omat mielet zakonan mugah .
Kaikkien mielet piävyttih minule vastah .Kai herrat saneltih buite vojennoit ei olla suremattomat , jygei on toivuo lykkyy , pidäy olla varavozilleh da muga ielleh .Kaikin smietittih , kui parembi on pidiäkseh puuškien peräs , lujien kivizien seinien tagua , migu avvonazel pellol toras oppie ozua .Jälgimäi generualu kuundeli kaikkien mielet , puisti tuhkat trupkas da pidi nengoman paginan :
- Minun herrat .Minä tahton teile ilmoittua , ku minä olen ihan sobuh herran praporščiekan mielenke , sendäh gu tämä mieli on lähtenyh tovellizes vojennois ohjies , kudai vähilleh ainos puolistuksen sijah panou vastahmenendän .
Sit häi azetui da rubei liččuamah dabakkua iččeh piippuh .Minun ičensuvaičus ihastelih .Minä ylbiesti kačahtimmos herroih päi , kudamat šupetettih keskenäh mielen hyvyöttäh da huolevuksis .
Ga , minun herrat , jatkoi häi da syvän hengästyksenke piästi sagien virran dabakkusavuu , minä en ruohti ottua ičen piäle nengomua suurdu ruaduo , konzu dielo koskou mualoin rauhuttu , kudamat minule vardoittavakse andoi hyväntahtoi muamo-suari .Silleh minä sovin enimien mielienke , kudamat piätettih , ku mielevembi da rauhembi on vuottua linnan sydämes ymbäröičysty , a vihamiehien vägeh rynnästäkset vastata puuškien väil da (gu suannou ) peittoperäzien torien vuoh .
Silaigua herrat muheloittajen kačahtettihes minuh päi .Minuu pahelzutti vahnan vojennoin väittömys , kudai poikki omua uskuo ottihes kuundelemah tiedämättömiä da harjavumattomua rahvastu .
Jälles sidä kuulužua kerähmyö erähän päivän mendyy myö tiijustimmo , ku iččeh uskaldustu myo Pugačov läheni Orenburgah .Minä näin rauhanpiinuajii korgiel linnoituksen seinälpäi .Minule ozuttihes heidy on kymmendy kerdua enämbi , migu jälgimäzen rynnästäksen aigah , kudaman minä näin .Heijän hantuzis oldih puuškat pienis linnoituksispäi Pugačovan otettulois .
En rubie sanelemah Orenburgan ymbäröičykseh näh ,kudai pädöy histourieh , a ei perehen kirjutuksih .Lyhyöh sanon , ku tämä ymbäröičys sigäläzien piälismiehien varomattomuon periä oli kuolendupaha eläjih näh , kudamat tirpettih nälgiä dai kaikenmostu hädiä .Voibi kebjieh arvata , ku Orenburgas elaigu oli kaikis pahin .Kaikin pahas mieles vuotettih oman elaijan kohenendua .Kaikin prähkettih kallehuon periä , kudai toven oli hirvei .Eläjät harjavuttih ammuksih , kudamat kirvottih heijän pihoile .Pugačovan rynnästykset jo ei kaikkii pandu tiijustushimoh .Minä olin kuolemas igäväh .Aigu meni .Minä en suannuh kirjazii Belgorodskois linnoituksespäi .Kai tiet oldih salvas .Minule rubei olemah tirpamattomannu erosolendu Marija Ivanovnan kel .Minuu muokkai hänen tiedämätöi oza .Minun ainavo aijan menetys oli hevol selläs ajelendu .Pugačovan hyvyöl minule annettu hebo oli hyvä .Minä syötin sidä keyhäl syömizel da sil selläs joga päiviä ajelin linnan tuakse ambumah pugačovalazih vihamiehih .Niilöis ammundois enimyölleh vägevembät oldih zlud'd'at : kylläzet , humalas , hyvil heboloil .Linnan laihu račasvägi ei voinnuh voittua heidy .Toiči torah mendih meijängi nälgähizet saldatat , ga syvä lumi ei andanuh heile lykysti torata leviennyzii račastajii vastah .Puuškat sudre jyristih korgiel vualulpäi .Nengoine oli meijän vojennoloin toruanduluadu .Sidä orenburgalazet herrat nimitettih varavokse da mietindäkse !
Kerran , konzu kuilienne meil andoihes levittiä da kiirahuttua vägi tobju joukko , minä vastavuin kazakan kel , kudai jäi omis dovarišois .Minä jo vähäs en iškenyh händy iččeni turkinmualazel suabl'al , gu silkeskie häi heitti piäs hatun da mängähtih :
- Terveh teile , P'otr Andreič ! Kuibo teidy Jumal vardoiččou ?Minä kačahtimmos da tunzin meijän ur'adniekan .Minä ylen äijäl ihastuin .
- Terveh , Maksimič , sanoin minä hänele . Jogo ammui tulit Belogorskoispäi ?
- En ammui , tuattoni P'otr Andreič , vaiku egläi tulin . Minul on teih niškoi kirjaine .
- Kusbo se on ? mängähtimmös minä , iče kai rounu sytyin .
Minul keral on , vastai Maksimič da sydäi käin šižälih .- Minä uskaldin Palašale hos kuitahto , ga suattua teile .
Sit häi andoi minule kiärityn bumuagulipun da kerras ajoi iäres .Minä oijendin sen da säristen luvin nengomat rivit :
"Vikse Jumalal pidi kerras jättiä minuu tuatata da muamata .Minul ei ole muailmal ni omahizii , ni avvuttajii .Tartun teih , gu tiijän , työ ainos tahtoitto minule hyviä da työ oletto valmis avvuttamah joga ristikanzua .Panen malittuu Jumalale , gu kuitahto suazitto tämän kirjazen !Maksimič uskaldi suattua sen teile .Palaša myös kuuli Maksimičaspäi , ku loittonsah puaksuh häi nägöy teidy peittoperäzis toris da ku töö nivouse etto vardoiče iččie da etto duumaiče niilöih näh , ket itkunke molitah Jumalua teis tuači .Minä hätken olin voimattah , a konzu paranduin , sit Aleksei Ivanovič , kudai ižändöiččöy tiä kuolluon tuatan sijas , käski papile Gerasimale andua minuu hänele , pöllättäjen Pugačovan vuoh .Minä elän meijän kois , kus minuu vardoijah .Aleksei Ivanovič käsköy mennä hänele miehele .Häi sanou , gu piästi minuu hengih sen vuoh , ku peitti Akulina Pamfilovnan kielahuksen , kudai sanoi zlud'd'ale buite minä olen hänen plem'anniekku .A minule olis kebjiembi kuolta , migu luadiekseh nengoman ristikanzan akakse , mittuine on Aleksei Ivanovič .Häi minun kel on ylen pahoi da varaittau , gu en ottane piäh da en sobine , sit minuu vedäy zlud'd'ien luagerih da minule roihes se , mi oli Lizaveta Harlovale .Minä kyzyin Aleksei Ivanovičua andua minule aigua ajatella .Häi sobii vuottua vie kolme päiviä .A gu kolmen päivän peräs en menne hänele miehele , sit jo ei rodei nimittumua armuo .Tuattoni , P'otr Andeič , työ yksin oletto minun puolistai .Avvutakkua minuu kurjua .Pakikkua generualua da kaikkii herroi teriämbi työndiä meijän luokse abuu da tulgua iče gu voinnetto .Jiän teijän valdah kurju orboi Marja Mironova ."
Tämän kirjazen lugehuu minä vähäs en uravunnuh .Minä šuohkahtimmos linnah žiälöiččemätä kiirahuttelin omua heborukkua .Ajajes minä ajattelin yhty da tostu kurjan tytön piäständäh näh da en voinnuh löydiä nimidä .Linnah tulduu minä kerras lähtin generualan luo da kiirehel juoksin hänen pertih .
Generualu käveli ielleh-järilleh pertii myö da kuri iččeh penkovoidu trupkua .Minun nähtyy häi seizatui .Onnuako minä äijäl kummatin händy .Häi huolekkahasti kyzyi mindäh nenga kiirehel minä tulin .
- Hyvä herru , minä sanoin hänele , - kyzyn teidy gu omua tuattua . Ruadi hristua , älgiä ebävykkiä minun kyzyndäs .Tämä azii on minun kaiken elaijan ozah näh .
- Mibo moine tapahtui ? kyzyi diivinyhes vahnu ukko .- Milbo minä voin sinuu avvuttua ? Sano .
- Hyvä herru , käskekkiä minule ottua joukko saldattua da puolisadua kazakkua da työndäkkiä minuu piästämäh Belogorskoidu linnoitustu .
Generualu tarkah kačoi minuh päi , onnuako duumaičči minä uravuin (mis , voibi sanuo , ei ni haironuh ).
- Kuibo se ? Piästiä Belogorskoi linnoitus ?jälgimäi sanoi häi .- Uskaldan teile se roihes azuttu , kiirehel vastain minä . - Vai piästäkkiä minuu .
- Ei , nuori mies , sanoi häi lekuttajen piädy . - Nengomal pitkäl välil vihamiehil roih kebjei teidy eroittua tielöispäi piälimäzen ohjuajan kohtan kel da suaja teijän piäl tävven voiton . On mäekäs tie ...
Minä pöllästyin , konzu näin händy jatkajua vojennoloi paginoi da kiirehtin keskustua händy .
- Kapitanan Mironovan tytär , sanoin minä hänele , - kirjutti minule kirjazen . Häi pakiččou abuu .Švabrin vägeh käsköy mennä hänele miehele .
Jokse ?Avoi se Švabrin on ylen viizas kieles .Gu puuttunou minule käzih , sit minä käsken kahtenkymmenen čuasun sydämeh händy suudie da myö hänen ammummo linnoituksen seinäl !Yhtelläh nygöi pidäy tirpua .
- Pidäy tirpua ! minä mängähtimmos , gu mielenvähyös .- A silaigua häi naibi Marja Ivanovnas !...
- Oho ! Vastusti generualu .Se vie ei ole pahus .Hänele kuni parembi on olla Švabrinan akannu .Nygöi häi voibi avvuttua händy .A konzu hänen ammummo , sit Jumalan avul lövvytäh hänele sulhazetgi .Čomat leskyöt miehetä ei istuta .Minä tahtoin sanuo : leskyt teriämbi löydäy ukon migu neidine .
- Parembi kuolen , minä sanoin uravuksis , migu andua händy Švabrinale !
- Oho-ho ! sanoi vahnu mies .- Nygöi ellendän . Sinä , nägyy , suvaičet Marja Ivanovnua .Se on toine azii !Ukkorukku !Ga yksikai nikui minä en voi andua sinule saldattujoukkuo da puoldu sadua kazakkua .Tämä lähtö olis mieletöi .Minä sidä en voi ottua ičele vastattavakse .
Minä painoin piän , minule rodih hirvei .Kerras minun piäh tuli mieli : mittuine se oli , lugii tiijustau toizes luvus , kui sanotah ennevahnazet kirjuttajat .
Kapitanan tytär. Kymmenes lugu. Linnan ymbäröičys
Livvi
New written Livvic
-
-
-
"
Пушкин Александр Сергеевич
Глава X. Осада города
Russian
—
"