Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Sem’onov P’otr . Kapitanan tytär. Yhtestostu lugu. Bauhu kylä
Sem’onov P’otr
Kapitanan tytär. Yhtestostu lugu. Bauhu kylä
Livvi
New written Livvic
Lev silloi
kylläine , hos ijän äreiluadu .
"Sinä mikse tulit minun uaduh ?"
Häi kyzyi armahasti .
A . Sumarokov .
Minä lähtin generualaspäi da kiirehtin omah fatierah .Savelić minuu vastai tavan mugah iččeh opastandanke .
- Miksebo sinule , herru , pidäy hälistä humaloiččijoin rozvoloinke ! Ongo se herroin ruado ?Voit sudre mennä .Hyvä gu toruazit hos turkimualazien kel libo ruoččilazien kel , sit kai huigei on sanuo kenen kel .Minä keskustin hänen paginan kyzyndäl : min verdu dengua on minul kaikkiedah ?
- Täydyy sinule , häi vastai hyväs mieles . Hos rozvot äijäl ečittih , ga yksikai minä ehtin peittiä .
Nämien sanoinke häi otti kormanispäi pitkän kuvotun kukkaron tävven hobjastu dengua .
- Nu , Savelič , sanoin minä hänele , -nygöi anna vai minule puolet , a dostalit ota ičele . Minä ajan Belgorodskoih linnoitukseh .
- Tuattoni P'otr Andreič ! Sanoi hyväntahtoi diädö särizijäl iänel .- Oletgo pon'as . Kuibo sinä voit lähtie matkah nygözel aijal , konzu nikunne et piäze rozvolois !Sinä žiälöiče hos omii vahnembii , gu omua iččie et žiälöiče .Kunnebo sinä ajat ?Miksebo ?Vuottele kodvaine .Tullah meijän vojennoit , tavatah rozvoloi .Sit aja kunne vai tahtonet .
Ga minun mieli oli piätetty lujah .
- Myöhä on tarattua , minä vastain vahnale ukole . - Minule pidäy ajua . Minä en voi olla ajamata .Älä prähkä , Savelič .Jumalan avul , voibi olla , vie näimmökseh !Kačo älä huijustelei , älägo skuupiče .Osta midä vai sinule pidänöy , hos kui kallistu .Minä lahjoitan sinule nämmä dengat .Gu kolmen päivän peräs minä en kiändyne ...
- Midä sinä , herru ? keskusti minuu Savelič .- Jokse minä piästän sinuu yksinäh ! Sidä älä kyzy ni unis .Kerran sinä piätit ajua , sit minä hos jallai yksikai lähten sinun kel , sinuu minä en hylgiä .Sinuta minä voingo istuo kivizien seinien sydämes !Ga jokse minä hävähtimmös ?Herru , on sinun valdu , a sinus minä en eruo .
Minä tiezin Saveličan kel kiistiä ei maksa da käskin hänele varustuakseh matkah .Puolen čuasun peräs minä istuimmos omale hyväle hevole selgäh , a Savelič - laihale da rammale kliäčäle selgäh , kudaman ilmai hänele andoi yksi linnalaine , gu ičelleh ei olluh eluo sidä syöttiä .Myö ajoimmo linnan veriälöin luo , vardoiččijat meidy piästettih da myö ajoimmo Oremburgaspäi .
Rubei hämärdymäh .Minun tie meni siiriči Berdskois kyläs , pugačovalazien elosijas .Oigei dorogu oli peitetty lumel , ga kaikkie muadu myö nävyttih heboloin jället , joga päiviä verekset .Minä ajoin harvua ruagehtu .Savelič odva kesti minule jälgeh loitoči da puaksuh minule kirgui :
- Hil'l'embäh , herru , ruadi hristua hil'l'embäh .Minun kehnolaine kliäččykuluine ei kestä sinun pitkysorkan biesan jälgeh .Kunnebo kiirehtät ?Hyvä gu gostitandale , a sidäi kačo hamaran uale ...P'otr Andreič ...tuattoni P'otr Andreič !..Jätä hengih !...Oi-jo hospodi , sudre menöy herran lapsi !
Terväh ruvettih läimämäh berdskoit tulet .Myö tulimmo rotkoloin luo , kylän luondolizien luittamizien luo .Savelič ei jiännyh minus , iče heittelemättäh abiesti molihes .Minä toivoin ajua siiriči kyläs rauhasti , gu silkeskie hämäris ihan ičen ies näin hengie viizi mužikkua kurikoinke .Se oli Pugačovan azetundukohtan ezi vardoičus .Meidy kirrattih .Minä en tiedänyh tunnustussanua da tahtoin vaikkani ajua heis siiriči , ga hyö kerras ymbäröittih minuu .Heis yksi tabai minun hevon suičis .Minä tembain suabl'an da iškin mužikkua piädy vaste .Händy hattu pelasti , yksikai häi rubei häilymäh da piästi suičet käzis .Toizet hämmästyttih da pajettih .Silkeskie minä kiirahutin hevon da lähtin ajamah .
Lähenijän yön pimei voinnus piästiä minuu kaikis pahuzis , ga silkeskie tuaksepäi kačahtahuu minä näin - Saveličua minun kel ei ole .Kurju vahnušši iččeh rammal hevol ei voinnuh pajeta rozvoloispäi .Kui olla ?Erähän minuutan vuottahuu da uskohuu - häi on tavattu , minä punaldin hevon da ajoin händy piästämäh .
Rotkon luo tulduu loittonsah minä kuulin hälyn , mängehen da minun Saveličan iänen .Minä lähtin ajamah raviembah da terväh uvvessah äglästimmös vardoiččijoin mužikoin keskes , kudamat erähän minuutan tagaperin azetettih minuu .Savelič oli heijän keskes .Hyö riuhtattih händy kliäčäl selläspäi da varustettihes sidomah .Minun tulendu heidy ihastutti .Hyö mängehenke hypättih minuh da ruttoh vieldettih hevol selläspäi .Heis yksi , onnuako vahnin , ilmoitti meile , ku nygöi häi viettäy meidy suarin luo .
- A meijän suari , jatkoi häi , – voibi käskie : nygöigo teidy riputtua vai vuottua huondeksen valgiedu .
Minä en vastustannuh .Savelič azui kui minä .Vardoiččijat vietettih
meidy kui voittajat .
Rotkon kauti myö menimmö kyläh .Kaikis kodilois vallotettih tulet .Kaikkiel kuuluttih häly da mängeh .Pihal minä näin äijän rahvastu , ga pimies meidy niken ei huomannuh , eigo tunnustannuh minus orenburgskoidu ofitsierua .Meidy kerras vietettih koin luo , kudai seizoi tiešuaran čupus .Veriälöin tyves seizottih viinupučit da kaksi puuškua .
Tämägi on dvortsu , sanoi yksi mužikku , - nygöi ilmoitammo teih näh .Häi meni pertih .Minä kačahtimmos Saveličah päi , kudai risti silmii da ičekseh lugi malittuu .Minä hätken vuotin .Jälgimäi mužikku kiändyihes järilleh da sanoi minule :
- Mene .Meijän tuatto käski laskie ofitsierua .
Minä menin pertih libo dvortsah , kui sidä nimitettih mužikat .Sidä vallotettih kaksi razvutuohustu , a seinile oldih tartutettu kuldazet bumuagat .Hos laučat , stola , käziastii nuorazes , käzipaikku nuaglas , ufatku čupus da levei pualičču padazienke - kai oli kui elettäväs pertis .Pugačov istui obrazoin ual ruskielois kaftanois , korgies hatus , ylbieh oijennuh käzilöinke bokis .Hänen tyves seizottih erähät hänen vahnimat dovarišat , kudamat mielužasti kumardeltih .Nägyi , ku viesti Orenburgaspäi ofitsieran tulendah näh rauhanpiinuajil nostatti suuren tiijustushimon da hyö varustettihes vastuamah minuu gu iččeh voittuo .Pugačov kerras tunnusti minuu .Hänen ylbevys kerras hävii .
- Oho , herrumies ! ruttoh sanoi häi .- Kuibo elät ? Miksebo Jumal sinuu toi ?
Minä vastain ku ajoin omil hommil , ga hänen rahvas minuu azetettih .
- A mittumilbo hommil ? häi kyzyi minuu .
Minä en tiedänyh midä vastata .Pugačov huomai buite minä en tahto sanella vierahien aigah , käski omil dovarišoil mennä iäres .Kaikin kuultih sana paiči kahtu , kudamat ei lekahtettuhes sijois .
- Sanele varuamattah heijän aigah , Pugačov sanoi minule , - heis minä en peitä nimidä .
Minä čibah kačahtimmos hänen suvaittavih päi .Heis yksi - laihu , gurbistunnuh vahnuššine harmuan parranke ei ozutannuh ičes nimittumua hyvytty paiči olgupiäs piäliči harmuale härmäköle panduu taivahankarvastu vergua .Ga ijäs en unohta hänen dovariššua .Häi oli korgei kazvol , sangei da leveiharjeine .Minule ozuttihes , gu hänel igiä on piäle nellänkymmenen .Mužikal oli turbei harmai pardu , harmuat läpettäjät silmät , huogaimitoi nenä da ruskiettavat tačmat očas da šokil , hänen ruvenjällikkähät rožat muutettih ellendämättömikse .Häi oli ruskielois paijois , kirgiezilazien haluatois da kazakoin levielöis štanilois .Enzimäine (kui jälles minä tiijustin ) oli pagolaine kaprualu Beloborodov , toine - Afanasii Sokolov (nimitetty Hlopušakse ) karkoituksen pahan ruadai , kolme kerdua Sibirin kaivoksispäi pajennuh .Hos minun syväin oli ylen suures huoles , yksikai yhteiskundu , kudamah minä petties puutuin , äijäl iloitteli minun hajuu .
- Sano , mittumanbo azien periä sinä ajoit Orenburgaspäi ? kyzyi minuu Pugačov .
Kummalline mieli tuli minule piäh .Minule ozuttihes , rounu Jumal , kudai toizen kerran toi minun Pugačovan luokse , andau minule kerran piättiä minun tahton .Minä piätin suaha hyövyn , ga en ehtinyh miettie sidä , midä tahtoin , gu jo vastain Pugačovan kyzymykseh :
- Minä ajoin Belogorskoih linnoitukseh piästämäh armoittomua , kudamua sie piinatah .
Pugačovan silmät ruvettih läimähtelemähes .
Minun rahvahis kenbo ruohtiu piinata armoittomua ?mängiendi häi .- Häi olgah hos mittuine mielevy , a minun suvvos ei pagie . Sano kenbo on viäryniekky ?
- Švabrin on viäryniekky , vastain minä . Häi pidäy kiinni sidä neijistů , voimattomua , kudamua sinä näit papinakan luo da tahtou vägeh hänes naija .
-
Minä opastan Švabrinua , varattavasti sanoi Pugačov . - Häi tiijustau , kui olla välillizenny da abeija rahvastu . Minä riputan händy .
- Anna virkua sana , Hlopuša sanoi karizijal iänel . - Sinä kiirehtit panna Švabrinua linnoituksen komendantakse , a nygöi kiirehtät händy riputtua . Sinä jo äijäl abeičit kazakkoi , gu panit herran heile piälikökse .Älä pöllätä herroi , riputa heidy enzi kieliteksen periä .
Ei pie heidy ni žiälöijä , ni kunnivoija !sanoi vahnušši taivahankarvazen virranke .- Švabrinua voibi riputtua , a ei olis paha herrua ofitsieruagi . Gu häi ei pidäne sinuu suarinnu , sit ei ole midä pakita sinus abuu .A gu pidänöy suarinnu sit mindähbo täh päivässäh häi istui Orenburgas sinun vihamiehien kel ?Etgo käske viettiä händy ammuttavakse .Minule ozutahes : häi on työtty Orenburgan piälismiehispäi .
Vahnan zlud'd'an pagin ozuttihes minule vägi uskottavakse .Minul kaiken hibjan rubei kammeloittamah , konzu mieleh tuli , kenen käzis minä olin .Pugačov huomai minun ällistyndän .
- Midäbo , hyvä herru ? sanoi häi da viglahutti minuh päi silmiä .- Minun fel'dmaršal onnuako tottu pagizou . Kuibo sinä smietit ?
Pugačovan irvistus andoi minule vägie .Minä rauhasti vastain , ku minä olen hänen vallas , i häi voibi azuo minule midä vai tahtonou .-Hyvä , sanoi Pugačov .- Nygöi sano mittumasbo kunnos on teijän linnu .
- Kiitos Jumalale , vastain minä , kai on hyvälleh .
Hyvälleh ?toiziči sanoi Pugačov .- A rahvas kuoltah nälgäh ! Pugačov sanoi toven .Ga minä vojennoin uskalduksen mugah rubein vakustamah buite kai net ollah tyhjät paginat , i Orenburgas on äijä kaikenmostu tagustu .
- Sinä näithäi , kannatti vahnušši , - häi kielastelou sinun silmis . Kai pagolazet sobuh sanellah : Orenburgas on nälgy da surmu , sie syvväh kuolluzii da kaikkie himos .A häi vakustau , buite kaikkie on kylläl .Gu sinä tahtot riputtua Švabrinua , sit rinnale riputa tädägi nuordu miesty , gu niken ei kadehtis .
Ozuttihes , rounu kirotun vahnušin sanat hämmästettih Pugačovua .Ozakse Hlopuša rubei pagizemah ihan toizin .
- Roihes , Naumič , sanoi häi . Sinul ainos vai olis tukehuttua da pystiä .Olet aiga bohatteri !Kaččojen olet vähäl hengis .Iče olet surman pordahal , a toizii tapat .Viego on vähä verdy sinun omatunnol ?
- Mittuinebo pyhä sinä olet ? vastusti Beloborodov .- Kusbopäi sinule tuli žiälövys ?
Tiettäväine , vastai Hlopuša , - dai minä olen riähkähine , tämägi käzi (sit häi kobristi iččeh laihan kobran da hiemualoin kiändähyy avai villakkahan käzivarren ), dai tämägi käzi on viäry hristianskoin veren valundal .Ga minä tapoin vihamiehii , a ei gostii da vällil tiešuaroil pimies mečäs , ei kois päčil istujes ; kepil raudumiäčynke da hamaral , a ei akkoin kieliteksel .
Vahnušši punaldih tossapäi da burahtih .
- Revinnyöt nenähuogaimet !..
- Sinä midäbo sie šupetat , vahnušši ? mängähtih Hlopuša .- Sinule minä ozutan revinnyöt nenähuogaimet . Vuottele , tulou sinungi aigu .Andau Jumal , sinägi n'uustat piihtii .A nygöi kačo vai minä en nyhtiäs sinun pardukulustu !
- Herrat jenarualat ! ylbieh ilmoitti Pugačov .- Heittäkkiä riidelendy . Se ei olis paha , gu Orenburgan kai kerras riputetut koirat bringutettas jalgoi .Paha on se gu meijän ižäčyt koirat ruvetanneh purettelemah toine tostu .Nu , mengiä sobuh .
Hlopuša da Beloborodov ei virketty nimidä , vai pahas mieles kačottih toine toizeh päi .Minä ellendin : pidäy muuttua pagin , kudai minuh niškoi voibi loppiekseh ylen pahoi .Minä punaldimmos Pugačovah pǎi da vesselästi sanoin hänele :
-Avoi !Minä vähäs en unohtannuh passiboija sinuu hevon da tulupan annandas .Sinuttah minä en piässys linnassah , jämpistynnyzin dorogal .
Minun viizahus andoihes .Pugačov veseldyi .
-Velgu on maksandal kaunis , sanoi häi silmäl iškijen da kilčistäjen .Nygöi saneles minule , mibo dieluo sinule on sih neidizeh , kudamua Švabrin abeiččou ?Häi eigo ole nuoren miehen mielespiettävä ?Midä ?
- Häi on minun andilas , vastain minä Pugačovale , gu näin hyvän siän muutoksen , ei olluh mikse peittiä tottu .
-Sinun andilas !mängähtih Pugačov .- Mindähbo sinä enne et sanonuh ? Myö sinun naitammo da sinun svuad'bas pruaznuičemmo !- Sit sanoi Beloborodovale : - Kuule vai fel'dmaršal ! Myö hänen kel olemmo vahnat dovarišat .Nygöi istummokseh illastamah .Huondes on mielevembi ildua .Huomei kačommo , kui hänenke olla .
Minä ihastuksis ebävynnyzin täs kehitykses , ga ei suannuh .Kahtei koin ižändän kazakan tyttäret pandih valgei pyhkin stolale , tuodih leibiä , rokkua da pullot viinan da piivonke .Minä toizen kerran piävyin olemah yhtes stolas Pugačovan kel da hänen hirvielöin dovariššoin kel .
Vällilline kiza , kudamas minä piävyin himottah olemah , jatkui syväinyössäh .Jälgimäi humal rubei voittamah kerävynnyzii .Pugačov nukui istuolleh omal sijal .Hänen dovarišatnostih stolas da vihjattih minule jättiä händy .Minä lähtin yhtes heijän kel .Hlopušan käskyl vardoiččijat vietettih minuu kaz'onnoih pertih , kus oli Saveličgi da jätettih meidy sinne salvaččih .Diädö oli muga kummeksinnuh kaiken tapahtunnuon nähtyy , kai ei kyzynyh minul nimidä .Pimies häi nojevui i hätken hengähtelih da ohki .Lopukse häi rubei karizemah , a minä otimmos ajatuksih , kudamat kaikes yös ni yhtekse minuutakse ei annettu minule nukahtuakseh .
-Huondeksel Pugačovan nimes tuldih minuu kuččumah .Minä lähtin hänen luo .Hänen veriälöin tyves seizoi kibitkäh val'l'astettu troikku tatuaroin hebuo .Rahvas tungiettihes pihal .Senčois minä vastavuin Pugačovan kel .Häi oli šuorivunnuh dorogusobih turkilois da kirgiezilazien hattulois .Egläzet paginkanzat oldih hänes ymbäri .Hyö oldih tottelevasti mielužat , niyhty ei moizet , mittumat egläi .Pugačov vesselästi azui minule tervehyön da käski istuokseh hänenke kibitkäh .Myö istuimmokseh .
- Belogorskoih linnoitukseh ! Pugačov sanoi leveiharjiel tatuarale , kudai seizoi ohjai troikkua .
Minun syväin rubei äijäl tykkämäh .Hevot lähtiettih , kelloine rubei helizemäh , kibitky lähti lennättämäh ...
-Azetu !Azetu !kuului minule ylen tuttavu iäni i minä huomain Saveličua , kudai juoksi meile vastah .Pugačov käski azettuo .
-Tuattoni , P'otr Andreič !mängyi diädö .- Älä hylgiä minuu vahnate nenien rozvo ... keskeh !
- A , vahnu ukko ! sanoi hänele Pugačov .Myös Jumal ozutti nähtäkseh .Sit istoi lehtele .
- Passibo , hyvä herru , passibo , oma tuatto ! pagizi istujessah Savelič .Andakkah Jumal sinule tervehytty sadah vuodessah , gu minuu vahnua hyvittelit da rauhoitit .ljän rubien molimah Jumalua sinus tuači , a jänöinnahkazeh tuluppah näh en rubie ni mainiččemah .
Se jänöinnahkahine tuluppu lopukse voinnus lujah tuskevuttua Pugačovan .Ozakse häi libo ei kuulluh , libo ei ottanuh piäh sobimattomua vihjavuo .Hevot lähtiettih juoksemah .Pihal rahvas seizateltihes da kumardeltihes .Pugačov mollembih čurih päi šmutkutti piädy .Minuutan peräs myo ajoimmo iäres kyläspäi da lennätimmö šuoriedu tiedy myö .
Helpoh voibi arvata midä minä tunzin sil minuutal .Erähän čuasun peräs minä voin nähtäkseh hänen kel , kudamua minuh niškoi jo piin kaimatunnu .Minä smietin sen minuutan , konzu vastavummo hänen kel ...Minä ajattelin sihgi ristikanzah näh , kudaman käzis oli minun oza da kudai kummallizeh tabah peitoči oli minun kel yhtevyksis .Minä mustoitin miettimättömän kovasydämellizyön da veriahnahuon harjaiteksen hänen , kudai ottihes piästämäh minun armastu !Pugačov ei tiedänyh , ku häi oli kapitan Mironovan tytär .Vihavunnuh Švabrin voi kielittiä hänele kai .Pugačov voi tiijustua toven toizehgi tabah ...Sit midäbo tapahtuu Marja Ivanovnanke ?Minun hibjua kammeloitti da tukat nostih pystyi ...
Silkeskie Pugačov keskusti minun ajatukset iččeh kyzymyksel : -Mihbo näh hyvä herru , ajattelet ?
- Kuibo ei ajatella , minä vastain hänele . - Minä , ofitsieru da herru , vie egläi torain sinule vastah , a tänäpäi ajan sinun kel yhtes kibitkäs i minun kaiken igäine oza on sinun käzis .
- Midäbo ? kyzyi Pugačov .Sinul ongo hirvei ?
Minä vastain , ku jo kerran häi minuu puolisti , sit nygöi minä toivoin ei vai hänen puolistustu , ga kai hänen abuu .
-Sinä sanoit toven , ihan toven !sanoi Pugačov .Sinä näit kui viäräh kačottih minun miehet sinuh päi , a vahnu ukko tänäpäigi tavoitteli buite sinä olet špion i sinuu pidäy vaivata da riputtua .Ga minä en sobinuh , ližäi häi hillembäl iänel , gu ei kuultas Savelič da tatuaru , - mustin sinun viinukupin da jänöinnahkahizen tulupan .Sinä näithäi : minä en ole moine verenhimoine , kui paistah minuh näh teijän joukos .Minä mustoitin Belogorskoin linnoituksen otandan , ga en ruvennuh kiistämäh hänen kel i en virkanuh nimidä .
-Midäbo paistah minuh näh Orenburgas ?kodvazen peräs kyzyi Pugačov .
- Da , sanotah sinun kel on jygiettävy sobie . Et toizin sano : sinä ozutit iččie .
Hänen rožis nägyi hyvämieline ičen suvaičus .
- Muga ! vesselästi sanoi häi .Minä maltan torata .Orenburgas tietähgo torah näh Juzejevan lähäl ?Nellikymmen jenaralua oli tapettu , nelli armiedu otimmo .Sinä kuibo smietit : Prussien koroli voisgo minunke borčuija ?
Rozvon löyhkeh minule ozuttihes kummakkahakse .
Sinä iče kuibo smietit ?minä sanoin hänele , sinä voittazitgo Friderikkua ?
- F'odor F'odorovičua ? A mindähbo en ?Teijän jenarualoi minähäi voitan .A hyö händy perrettih .Tännesäh minun astal oli ozavu .Vuottele , vie midä tapahtuu konzu lähten Moskovua ottamah .
- A sinä duumaičet ottua Moskovua ?
Rozvo rubei vähäzel duumaiččemah , sit puolel iänel sanoi :
- Jumal tiedäy .Minun tie on ahtas , minul on vähä valdua .Minun miehet ounastetah .Hyö ollah vargahat .Minul pidäy korvat pidiä hörpälleh .Enzimäzes pahas lykys hyö oman kaglan lunnastetah minun piän vuoh .
- Sebohäi on ! minä sanoin Pugačovale .- Sinul eigo olis parembi ennepäi ičel ollota heis da gosudarin'as pakita armuo ?
Pugačov kargieh muhahtih .
- Ei , vastai häi , minul on jo myöhä kuajikseh . Minule ei rodei Žiälöičendiä .Rubien jatkamah kui alloin .Misbo tiijät ?Agu vie lykystyy !Griška Otrepjev sarstvuiččihäi Moskovas .
- A sinä tiijät kui häi loppi ? Händy lykättih ikkunaspäi , tapettih , poltettih , hänen tuhkil typittih puušku da ammuttih !
Kuundele , sanoi Pugačov mittumanlienne arrun innoituksenke .- Sinule sanelen suarnan , kudaman lapsennu minule saneli vahnu kalmikilaine naine . Kerran kotku kyzyi voronua : voron-lindu , sano mindähbo muailmal sinä elät kolmesadua vuottu , a minä kaikkiedah vai kolmekymmen kolme vuottu ?
-Sendäh , tuattoni , hänele vastai voron , -ku sinä juot eläviä verdy , a minä syön töllönnyzii .Kotku mietti : anna myögi opimmo syvvä niilöi .Hyvä .Lähtiettih lendoh kotku da voron .Sit hyö nähtih töllönnyön hevon .Heityttih sen piäle .Voron rubei n'uokkimah da kiittämäh .Kotku n'uokkai kerran , n'uokkai toizen , viuhkai siivil da sanoi voronale :
-Ei , velli voron , migu kolmesadua vuottu syvvä töllönnyzii , parembi on yksi kerdu juvva eläviä verdy , a ielleh min Jumal andau !Mittuinebo on kalmikilazien suarnu ?
- On kummalline , minä vastain hänele . Ga eliä tapandal da kiškondal minuu myö on yksikai gu n'uokkie töllönnyzii .
Pugačov diivanke kačahtih minuh päi i ei vastannuh nimidä .Myö mollei vaikastuimmo , jogahine painui omih ajatuksih .Tatuaru rubei laskemah igäviä pajuo , Savelič nukkujen häilähtelih lehtel .Kibitky lennätti siliedy talvitiedy myö ...Kerras Jaika-joven jyrkäl rannal minä näin kyläzen pystyaijanke da kellojalloinke .Viijentostu minuutan peräs myö tulimmo Belogorskoin linnoitukseh .
Kapitanan tytär. Yhtestostu lugu. Bauhu kylä
Livvi
New written Livvic
-
-
-
-
Пушкин Александр Сергеевич
Глава XI. Мятежная слобода
Russian
—
—
—