Texts
Return to review | Return to list
Keruumatka Kalevalah
history
July 17, 2025 in 12:12 Нина Шибанова
- created the text
- created the text: Kolmen päivän aikana Kalevalašša vietettih opaštujien folklori- ta kotišeutututkimušmatka. Matkah ošallissuttih Petroskoin Glazunovilla nimitetyn konservatorijan šuomelais-ugrilaisien kanšojen musiikin laitokšen 2.–3.^ vuosikurššien opaštujat. Hyö šuatih tuttavuštuo Kalevalan piirin rikkahah runonlauluistorijah, vet piirissä oli pantu talteh muailman tunnetun Kalevala-runoelman runot, šekä ihmisih, kumpaset šäilytetäh muississah vanhoja karjalaisie perintehie, lauluja, šananlaškuja ta šananpolvija. Opaštujat tallennettih šuullista perinnehtä, kummaista ihmiset kuultih omilta kantatuatoilta ta kumpani šäilyy nyt nykysien opaštujien ruavon anšijošta tulijilla šukupolvilla. Šemmosien tietojen keryämini on niise jokavuotini pakkoharjottelu kešäkši. Opaštujat aina šuurella kiinnoššukšella käyväh matkoih. Ne kallehet tiijot, kumpasie hyö kerätäh, konša tavatah ihmisien kera, tullah iellisen luovan ruavon pohjakši. Nykyni folklori-etnografini harjottelu erosi toisista šillä, jotta šitä piettih yhteisruavošša Kiži-musejon spesialistien Natalja ta Jevgenii Mihailovien kera. Tutkimušmatan johtaja, Petroskoin valtijollisen konservatorijan šuomelais-ugrilaisien kanšojen musiikin laitokšen dosentti Vera Švetsova korošti: – Tämä opaštujien ruato on hyvin tärkie. Šamoin on tärkietä še, kuin hyö on kiinnoššuttu tutkimukšeh. Šamanmoisie matkoja Vera Anatoljevna yheššä omien opaštujien kera järještäy jo yli 20 vuotta. Folklorikeruuja oli järješšetty monešša pohjoiskyläššä: Louhen piirin Nisan kyläššä, vanhoissa Jyškyjärven ta Vuokkiniemen kylissä. Kalevalašša Vera Švetsova opaštujien kera oli jo monta kertua, ka joka matašša onnistuu löytyä mitänih uutta, ennein tutkimatointa. Kalevalan eläjällä Valentina Kovalenalla on jo 94 vuotta. Vuok kiniemeštä šyntysin olija naini šäilytti monta lapšušmuisselmua. Hiän voipi kertuo, mih häntä opaššettih vanhemmat, mit tapahtumat oltih tärkiet heijän pereheššä, mimmosie lauluja ta starinoja hiän kuuli. Valentina F’odorovnan kertomuš oli tallennettu videoh ta audioh. Folklori-etnografista kokomušta täyvennetäh vielä yhen Kalevalan eläjän Aili Rettijevan muisselmat. Hiän on tunnetun vienankarjalaisen Arhippa Perttusen šukuo tuaton puolelta viijenneššä šukupolvešša, a muamon puolelta – kuuvvennešša. Hiän muistau, kun istu tuaton polvilla talvi-iltasin ta kuunteli hänen šepittämie starinoja ta runoja. Tuatto laulo kaunehešta Latvajärven muašta ta šen eläjistä, rakkahuošta kotitaloh. Eryähie runoja Aili Stepanovna muistau ta laulo niitä tutkimušmatan ošallistujilla. Äijän mukavua nuoret musiikintutkijat šuatih tietyä ollešša kostissa Reino Denisovilla, Ol’ga Karhusella, Jevgenii Timosella. – Myö aina šuurella kiinnoššukšella tulemma Kalevalan piirih, šano meilä Vera Švetsova. – Meitä oikein lämpimäšti otetah vaštah paikalliset eläjät, muissellah, lauletah šitä, mitä vain voijah laulua, kerrotah kaikkie šitä merkittävyä, mitä šäily heijän muissošša. Myö olemma oikein kiitolliset Kalevalan muan vanhemmilla eläjillä, jotta hyö niin aktiivisešti ošallissutah kanšan folklorin ta perintehien šäilyttämiseh. Tänäpiänä še on oikein kallista ta myö opaštujien kera rupiemma jatkamah tätä työtä.