Texts
Return to review | Return to list
Midä akkiloiččou “Vepsäläine gorničču”
history
August 28, 2025 in 11:17 Нина Шибанова
- created the text
- created the text: Nerokas biznesnaine Julija Lukonina Onieganrannikon piirin Kalagen kyläspäi on ostanuh da pannuh kundoh vahnan puolekse hapannuon taloin da luadi sit “Vepsäläzen gorničan” – paikan, kudai rodih vepsän rahvahan eloksentavan eläväkse muzeikse. – Julija, mibo yhtistäy sinuu Kalagen kylänke? – Minä olen rodivunnuh Petroskoih. Konzu minul oli kuuzi vuottu igiä, minun muamo, kandupetroskoilaine, lähti Kalageh oman podruugan roindupäiväle. Kodvazen peräs häi meni miehele Kalageh da toi tänne minuugi. En ole vepsäläine, ga elän täs vuvves 1978, čottah ottajen ku toiči olen käymäs muijale. Lapsusaigu meni täs kyläs. Myö nikonzu emmo istunuh dielottah: kižaimmo, avvutimmo susiedoi… Dorogan vastas eli An’a-buabo. Myö podruuganke puaksuh avvutimmo händy kodiruadolois. Häi opasti minuu oigieh pezemäh lattieloi:“Eiga miehele ei oteta”! A mittumii magieloi piirualoi pastettih heijän perehes! Myö suvaičimmo kaččuo da pidiä käis vahnoi veššilöi – nygöi, kodii kundoh pannes, minä ellendän nämmien veššilöin tovellizen arvon. Läs kymmenen vuvven ijäs minä rubein ombelemah da nieglomah, juoksendelin kyzymäs abuu paikallizen Eloksenhoijon kombinuatan ombelijoih. Školan jällen minä piäzin opastumah naissovan ombelijakse Petroskoih da lopin sen korgeviman arvosananke – oigevuksenke ommelta sobua “omal merkil”. Ommelta minä suvaičen tässähgi. “Vepsäläzeh gorniččah” niškoi minä äijän veššii ombelin iče, kangahat valličen omien mielikuvien mugah. – Kuibo rodih idei luadie “Vepsäläine gorničču” da kuibo se stuanivui? – Kylä da oma kodi minuu vietäh omah puoleh jo ammui. Minä ostin pienen vepsäläzen koin Kalages da luajin sie kaiken kyläläzeh tabah. Äijät vahnat vešit minä toin Suomespäi: pyhkimet, hurstit, vaskičainiekat, poimiččuzet – kaikkie, mil sai čomendua kodi. Buabo ainos čakkai minuu: “Liijakse on vahnua veššii”. Minun ukko kai tahtoi lykätä iäres vahnan kuožalin, häi ei elländännyh, mikse se pidi. Myöhembi minä toin sen kuožalin “Vepsäläzeh gorniččah”. Kalages minä en elänyh kaiken aigua, ga koronan pandemii avvutti luadie piätös – jiäjä tänne elämäh. Nygöi minuu täspäi nimil et aja. Taival “Vepsäläzeh gorniččassah” oli pitky. Minul on moni ammattii: olen buuhgalteri, ombelii, tukkienleikkuaju, logistu liikkehen alal… Logistiekas minä ruavoin lähes 25 vuottu: aijat oldih jygiet, ruavoin, ku yksinäh syöttiä kaksi lastu. Vuvvennu 2021 lähtin iäres, väzyin. Rubein ajattelemäh sidä, midä jo ummui uneksin – käziruaduo, ombelemistu. Syväin ainos paloi tilkuzih, nuorazih, niittizih. Muapala kodineh, kudai enne kuului Ščukinoin perehele, enziallus oli ostettu turizmubiznessah niškoi. Minuu miellyttäy ruadua ristikanzoinke, minä hyvin varustan syömizii, pastan – täs kaikes minä kiitän buaboloi. – Oligo jygei panna kundoh Ščukinoin taloi? – Taloi oli pahas kunnos, kui rahvas sanottih, se oli riičittävänny. Sydämes oli hirvei. Minä tahtoin panna sen kundoh, rahvas hämmästyttih: miksebo pidäy menettiä vägie vahnah taloih, konzu voibi riiččie se da nosta uuzi? Tämä rahvahan mieli on selgei, ga uvvel taloil nikedä et kummatuta, a hil’l’akkazin panna kundoh vahnu taloi – on rohkien ebätavalline ruado. Minä yhtyin Karjalan Kanzallizen muzein da Potaninan fondan kilbah “Minun kodi on kuldua kallehembi”. Kohendua taloi pidi lyhyös aijas. Minä kiirehtytin rakendajii da ombelin päivät kai. Tämä on kogonah minun projektu: iče planiiruičin, ohjain, tarkastelin. Ezimerkikse, minuu kehoitettih kattamah latettu linouleumal, ga minä olin varmu: kai pidäy olla kui enziallus. Minä iče valličin laudoi, ozutin, kui niilöi pidäy iškie, ku olis kui ennevahnas. Lait jätin moizikse, kui net oldih. Postelisobii minä ečiin kaikkiel, tilain internetas, rahvas tuodihgi. Suuret passibot Kalagen da Vehkoin eläjile – ylen äijäl avvutettih, tukulleh kannettih vahnoi veššilöi: hurstizii, kirjoindettuloi kangahii, pododel’niekkoi, astieloi, vahnoi ruadobrujii, nuagloi. Monet vehkehet iče lövvin: vuiškal, senčois, karzinas. – Sinä otat vastah turistoi gorničas, piet ekskursieloi. Midä mieldy ollah rahvas gorniččah käydyy? – Tuandoi oli käymäs eräs mieldykiinnittäi pereh: mies toi omahizet minulluo, ku eliä kodvaine nenga, kui elettih ennevahnas. Hänen omahizet ollah vepsäläzet, elettih lähäzes Toižeges. Hyö muutettih elämäh Valgo-Ven’ale, konzu hänel oli 8-9 vuottu igiä. Häi äijän midä saneli, ozutti kohtan, kus enne suadih savie astieloin luadimizeh. Häi kirjutti minule jällespäi: “Sinä kiännytit minuu lapsusaigah, vältämättäh vie tulen! Muga on hyvä da hengel on hoivu sinulluo, šipainiekkuagi söin kylläl da suuppua”. Tiettäväine, moizet sanat lämmitetäh syväindy. Eräs buabo muga äijän saneli omale bunukale ven’an päččih nähte, ku häi kaksi päiviä oli päčil, muga hänel syväin paloi päččih. Minuu miellyttäy, konzu gost’at iče varustetah syömizii päčis. Myö ičegi suvaičemmo kävvä “Vepsäläzeh gorniččah”, konzu nikedä ei ole: keittiä suuppu padazes, pastua šipainiekkua, istuo hil’l’ažuos… Vie minuu miellytetäh bes’odat, kudamii pietäh gost’at. Aktiivizembi kaikkii on nuorižo, 40 vuottu nuorembat rahvas, hyö vie mustetah, kui, ezimerkikse, käydih neinarrele. – Mibo innostau sinuu ruadoh? – Innostuksen pohjattomannu lähtienny ollah mustelmat: kui käydih heinarrele (iče en käynnyh, ga mustan kerdomuksii), kui työttih pihale lambahii da lehmii, kui muamanke pezimmö sobii järvel da avandol. Kui hyvä oli kylbiekseh mustas kylys! Sanakse, mustan kylyn sežo tahton luadie. Luajin uvven, a vahnan jätän seizomah muzeieksponuatannu. Nygöi se on salvattu, sie kai voibi sorduo… Minä ylen äijäl suvaičen kerätä heinii, luajin čuajuu, se on pitkyaigaine ruado. Vie minä pien kanoi, niilöi on läs nelliäkymmendy. Minä opastun vepsän kieldy kyläs, tahton järjestiä gorničas vastavuksii niilöinke, ket sežo kui minä opastutah kieleh. Minuu ylen äijäl miellyttäy löydiä da tiijustua tämän taloin peittožuksii da sanelta niilöis gostile, minul on ylen hyvä syväimel, konzu gost’at lähtietäh hyväs mieles. Himoittas, ku nuorižo kiinnostus vahnoih perindölöih, ku lapset opastuttas mihtahto hyväh. Tahton sanelta ristittyzile oman kodimuan histouries, Ven’uahäi ei voi olla kylittäh.