Texts
Return to review | Return to list
Sandra Stepanova – tietourani vaikuttaja
history
August 28, 2025 in 14:16 Нина Шибанова
- created the text
- created the text: Kun vuotena 2006 mie olin lopettamašša yliopistuo ta oli aika ryhtyä diplomityön kirjuttamiseh, miun elämäššä ilmešty Sandra Stepanova. Hiän oli šiih aikah ruatan Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutissa jo 44 vuotta. Instituutissa oltih huoleštuvaisie kanšanrunouvenošašton kohtalošta ta ečittih nuorie opaštujie, karjalan kielen taitajie, ket voitais jatkua karjalaisen folklorin tutkimista aspirantuurissa. Diplomityöni tutkimisen objektina piti olla karjalaini henkilönnimistö Louhen piirissä (mistä mie olen kotosin), ka mieli olla hylkyämättä kokonah jo tuttu aihe ta alottamatta upouuši kanšanrunouštutkimuš, Sandra ehotti miula tutkie henkilönnimistyö karjalaisissa eeppisissä runoloissa. Diplomityöni ohjuajana oli Ol’ga Karlova, a Sandra Stepanova oli konsul’tanttina. Näin alko miun tuttavuštumini eeppiseh runouteh. Mie šelailin painettujen kokomukšien šivuja, luvin läpi kalevalamittaista runoutta ta ečin šieltä šankarien nimijä. Šiitä karjalaisie ta šuomelaisie tutkimukšie hyövyntäen yritin piäššä nimen ytimeh ta šelittyä Väinämöisen, Ilmarisen, Joukahaisen, Lemminkäisen ym.^ šankarien nimien merkičyštä. Šamana vuotena miušta tuli Instituutin jatko-opaštuja ta Sandran nuori kollega. Väitöškirjani teemakši valittih muailman šynty karjalaisissa eeppisissä runoloissa, ohjuajakši tuli šilloni ošašton johtaja, ylen tunnettu venäläini kanšanrunouven tutkija Neonila Kriničnaja. Ka Sandra on aina ollun lähellä juohattamašša, kuin pitäy käyttäytyö tietošeurašša. Hiänhän oli šuanun šamua kokemušta elämäššäh, hiän jo tiesi, kuin pitäy vienankarjalaisen muokautuo Instituutin elämäh. Emmä kerinnyn i ruatua yheššä äijän – Sandra läksi pensijalla vuotena 2007. Aikua on männyn šiitä ajašta jo 18 vuotta, vain mie aina muistelen hyvällä mielin kaikkie, mitä on tapahtun näinä vuosina, šillä Sandra on aina ollun miun kera yhteyveššä ta neuvomašša milma. Mie olen ušeičči ollun hänellä ativoissa, milma otetah vaštah kuin kallehinta vierašta, šyötetäh ta juotetah, kirjoja lahjotetah. Karjalaini vierahanvaraisuš eläy Sandran koissa šuuren kaupunkin šiämeššä. Sandra on aina milma kannatellun ta rauhotellun. Kun miula annettih elyäkšeni pieni nurkka ašuntolašša Razinin kavulla, Sandra miula šano: – Elä hätyäle, enšin kynnykšellä, a šiitä i stolah. Näin šattuki. Nyt olen metaforisešti šanuon šuuren, vankan stolan takana istumašša. Toini, ikimuistoni tapahuš oli väitöškirjani väitöštilaisuš, kummaista piettih Piiterissä Puškinin talošša. Sandra šuatteli milma: – Kun rupiet väitöššalin kynnykšen yli aštumah, šano hil’l’akkaiseh: “Lampahat laučan alla, hukka tuli”! Nykyjäh nakrettau, a šilloin ei ollun, kačo, nakrun asieta! Pelotti niin hirviešti, jotta šalih aštuos’s’a šöpötin pyhät šanat puoli-iäneh. Muiten en višših olis i pärjännyn! Nykyjäh Sandra on 95, uškokkua vain elkyä. Toivotan Sandralla lujua tervehyttä, elämänhimuo, voimie viimeistelömäh tekeillä olijua kokomušta (oikein vuotamma!), iluo ta lykkyö! Kiitokšie kaikešta avušta, neuvoista ta läšnäološta!