Texts

Return to review | Return to list

Rürik Loninan jäl’gestuz toižile sugupol’vile

history

September 29, 2025 in 17:31 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: Necen kirjutesen minä kirjutin, konz mö, muzejan radnikad, vaumištim ozutelusen “Rürik Petrovič Lonin – vepsän rahvahan geroi”. Mö tahtoim starinoita kaikile ristituile lidnoiš da küliš, a ei vaiše meiden muzejas, siš, midä mö tegem jo äi vot, miše rahvaz teziži, kut Rürik Petrovič navedi ičeze kel’t, rahvahan veroid, kodimad. Hän tegihe ozuteseks kaikile. Neniš voziš muzejas om keratud äi materialoid hänen polhe, i tuli küzund: kut paremba ozutada niid? Mugažo pähä tuli idei kerata muštlotesid ristituil, ked teziba händast, da ezitada niid. Völ ližadan, miše 2025.^ voden augotiž oli ozakaz aig minun täht: pidin kädes da lugin ezmäižid R. Loninan kirjutesid – sarnoid, pajoid, muštatesid, – miččid hän kirjuti vepsän kelel Petroskoiš vozil 1956–1958 da oigenzi počtadme Kelen, literaturan da istorijan institutha. Nügüd’ ned kirjutesed oma Institutan arhivas. Tal’vel ehtoidme da öidme minä kuti pagižin hänenke. Mugoižen melenke minä, armhad lugijad, tahtoin kirjutada muzejan augonpanijan Rürik Petrovič Loninan polhe. Mäneb aig, jokseba voded, a mö jatktam kaita meiden südäimiš necen ristitun nimed da azjad. Rürik Petrovič sündui sügüz’kun 22.^ päiväl 1930.^ vodel, a toižhe mirhu läksi heinkun 17.^ päiväl 2009.^ vodel. Rürikan laps’aig mäni voinan aigan, – kaik lähtliba küläspäi, vähä ken pagiži kodikelel da eli surel perehel. Midä tehta? Rürik Petrovič tezi. Hän läksi elämaha külähä, Šoutjärvehe. Jäl’ges hän openzihe lidnas, a möhemba radoi sovhozan töpajas. Ka, kaikuččes ičeze haškus hän meleti, kut paremba da oiktemba tehta, a päs pidi, kut eläbzoitta rahvast. Mihe laps’aigas harjened, sidä igän muštaškanded – muga sanutihe ende. Rürik sündui sures perehes vepsläižes Kaskez-küläs. Tat, P’otr Ivanovič, radoi Piteriš, kut toižed-ki vepsläižed mužikad Änižröunaspäi, sikš pol’ vot händast ei olend kodiš. P’otr Ivanovič oti mehele F’okla Petrovna R’apčikovan perehespäi, mitte eli Mecantaga, Kaskezaha. Priha nägi, kut mam F’okla äjan radoi da voi kebnas tehta mittušt taht mužikan radod. Poig kirjutab kirjas, kut voinaigan, konz tat oli frontal, mam lendi truban kaks’žiruižen pertin katusele. Külänikad čududelihe: mitte rohked ak oli! Paginas voi kulda, miše F’okla oli hüvä emäg, hänel lähtiba lujas magukahad pirgad da kalitad. Rürik – mitte nimi om! Voib olda, nimi andoi-ki hänele mugoižen ozavan elon! Ken tedab? Jo siloi, konz Rürik oli eläb, ken tezi händast, ken hänen azjan tezi – se el’genzi, miše nece om sur’ znam vepsän rahvahale. Rürik Petrovič lujas navedi ičeze kel’t. Hän pajati Vepsän rahvahan horas enamba 50 vot. Siloi voi nähta, miččel armastusel hän pajati – kaik äned tegi tarkas. Vastusil pagiži vaiše ičeze kelel. Naku om anekdot Rürikan polhe. Kerdan hän tuli paginale noren horan pajanikanke – starinoiči hänele vepsän kelel, a se kundli da muhazi. A Rürik äkkid midä-se küzui. A se andoi vastusen venäks: “En el’gendanu nimidä”. Rürik čihoti sil’mäd i sanui: “Glup oled”. Sil aigal hän kerazi vepsän fol’klorad, kirjuti pajoiden tekstoid, lühüdoid pajoižid – Rürik toi materialad horan pämehele L’udmila Melentjevale. Nügüd’ niid mušttas, a miččid-se pajoid ottas pajatamha. Rürik Lonin lujas holdui keles da meleti siš, kut sidä voib kaita. Konz hän mäni školha opendamha lapsid, ka, kut mušteltas, ei vaiše openzi kel’he, no andoi erazvuččid elontedoid-ki. Sid’-žo sanun, miše ezmäine sija, kus avaitihe Loninan ozuteluz necil znamasižel vodel, om Suomalaiž-ugrilaine škol E.^ Lönnrotan nimel Petroskoiš. Meletan, se mugažo om znam: jo äi vot Karjalan pälidnas radab škol, kus voib opeta vepsän kel’t. Muga ezmäine stend zavodihe muzejan radnikan L.^ V.^ Bobikovan sanoišpäi siš, miše voib rindatada Rürik Loninad i Elias Lönnrotad: molembad holduiba rahvahan keles. Ozutelusel voib tedištada, miše Rürik Petrovič kirjuti vepsän da venän kelil. Ezmäižen hänen kändmižen radon oli “Iisusan elo” -kirj. Kirjoiš voib lugeda meiden Änižen randan vanhoiš starinoiš, tundištadas vepsän fol’kloranke, rižada, kut vepsläine kirjutai starinoičeb venäks. Pal’hiš pertišpäi Rürik Petrovič kerazi ühthe sijaha vanhoid kaluid, erasid niišpäi baboid lahjoičiba. Koumetoštkümne vot hän tegi muzejad, da oliba hänel sebranikad i abunikad. Nikolai Mel’kin radoi mašinal da vei toižiš külišpäi surid kaluid. Läz muzejad eli Ivan Polin – hän ozuti muzejad da mugažo abuti kerata kaluid. Školan openikad eciba külidme midäse da toiba muzejaha. Nel’l’ školan openikad – Al’a i Tan’a Spirkovad, L’uba Kurganova i An’a Jaršina – oliba ezmäižin Loninan abunikoin. Jäl’ges kaluid toiba toižed neičukaižed – Nataša Markova da Sveta Zaharina. Rürik sanui, miše hän tegeb muzejan niiden ristituiden täht, ked zavodiba eläda vepsän mal, miše hö tezižiba, ked oma vepsläižed, kut hö radoiba, midä mahtoiba tehta, midä pidiba päs, da starinoičižiba necen polhe ičeze lapsile. Nügüd’-ki školan openikad vepsläižiš külišpäi paksus tuleskeleba muzejaha. Ka, kundlijoid vodespäi vodhe tegese vähemba da vähemba. Paksumba kacmaha muzejad tuleba Moskvan da Piterin eläjad. Meletan, miše muga kaikutte mez’ voib tundištadas vepsän kul’turanke, kulda vepsän kel’t da otta pähä parahimid znamoid. Nügud’ paksumba lugetas vepsläižid muštlotesid, niid fotografiruidas – voib olda, ned abutaba elos! Rürik Petrovič oli äipoližen ristitun. Hän ei olend vaiše fol’kloran keradajan, muzejan tegijan, kirjutajan, hän oli völ pirdajan, vepsän kelen opendajan, Vepsän rahvahan horan pajanikan, kädekahan mehen, poigiden tatan – da mugoižen, miše poigad jäl’ges tatad jatktaba tehta hänen azjad. Vanhemb poig Sergei om hüvä pertiden mastar’, noremb Viktor – Suren voinan istorijan kaičii, hän kävub mecoidme joukus, mitte ecib voinan aigan jäl’gid. Meletan, miše kaikuččele vanhembale nece om lujas kalliž. Sil znamasižel Rürikan vodel mö ezmäks lugim hänen ezmäižid kirjutesid, pidim kädes vanhoid lehtikoid, miččed oli kirjutadud 69 vot tagaze! Vaumištim “Rürik Petrovič Lonin – vepsän rahvahan geroi” - ozutelusen da avaižim sen Petroskoin školas. Om planoiš ezitada ozuteluz sügüzel Petroskoin universitetas, a tal’vel veda se ozutamha Kondopoga-lidnan kirjištos. Sügüz’kun 22.^ päiväl Rürik Petrovič Loninan muštoks pidetas pened “Loninan lugendad” Šoutjärves da Loninan urokad školas. Päs oma mugoižed meled: tahtoiše, miše enamba mehid teziži Loninan rados i, voib olda, ken-se uzil sil’mil kacuškab ičeze kodimaha i mugažo tegeškab hüvüt ristituile.