Texts
Return to review | Return to list
“Nikonz en eläiži toižel sijal – vaiše Šokšus”
history
September 30, 2025 in 14:37 Нина Шибанова
- created the text
- created the text: Alevtina Grigorjevna Lutohina (norudes Markova) om sündnu Šoutjärves 15.^ sügüz’kud vodel 1935. Hän oli keskmäižen lapsen vepsläižes perehes. Paiči händast kazvatajil – Grigorii Mihailovič Markoval da Jekaterina F’odorovna Markoval (Belousoval) – oli kaks’ poigad: vanhemb Viktor da noremb Jevgenii, kudamb om sündnu jo tatan surman jäl’ghe. Grigorii Mihailovič oli počtan pämehen. Siloi pereh eli Zaonežjes. Kerdan lendim, miččes lendiba počtan radnikad, lanksi järvehe. Kaik, ked oliba lendimes, upsiba. Sil aigal Jekaterina F’odorovna oli kohtukahan. Mužikan surman jäl’ghe hän tuli elämaha Šokšhu da üks’näze kazvati koume last. Ezmäi hän oli počtan kandajan, sid’ kahesa vot radoi kivisaskelmižen radištol, a möhemba oli radol mecas pensijahasai. Voinan aigan pereh ei olend evakoitud – jäib Šokšhu. Alevtina muštab, kut urokoid školas vediba suomalaižed. Lämil sanoil hän johtutab ičeze opendajid, kudambad radoiba školas voinan jäl’ghe, konz kodima oli päzutadud vihanikoišpäi. Vanhembad klassad Alevtina lopi jo Vehkojas, sikš ku openikoid školiš oli vähä i klassad ühtenzoittihe. A školan jäl’ghe neičukaine läksi opendamhas lidnaha, Petroskoihe. Koumes vodes hän openzihe opištos lapsiden kazvatajaks i pördihe radmaha Šokšhu. 30 vot Alevtina Grigorjevna radoi lapsiden päivkodiš. Ezmäi hän kazvati lapsid, sid’ seičeme vot oli päivkodin pämehen. No, kut hän sanub iče, kazvatajan radod hän navedi enamba. – Rad lapsidenke minei oli enamba mel’he. Mö openzim heid pirdmaha, pajatamha, lugemaha runoid, – johtutab Alevtina Grigorjevna. Konz Alevtinale oli 21 vot, hän läksi mehele. Hänen mužik Jevgenii Nikolajevič mugažo oli vepsläižen Rugižjärvespäi. Hän äi vozid radoi mecas da sid’ – promkombinatal mastarin. Jevgenii Nikolajevičal da Alevtina Grigorjevnal sündui kaks’ poigad – Sergei da Nikolai. Molembad nügüd’ oma jo pensijal, molembad mahtaba pagišta vepsäks i molembad paksus tuleskeleba ičeze lapsidenke da vunukoidenke Šokšhu rižamaha mamad i abutamha hänele. Pert’, miččen konz-se sauvoi iče Alevtinan mužik Jevgenii, nikonz ei ole tühj. – Hot’ elämaha tägä jäi vähä rahvast, minä nikonz en eläiži toižel sijal – vaiše Šokšus, – sanub Alevtina. Necil znamasižel päivmäral, 15.^ sügüz’kud, Alevtina Grigorjevnan perehnikad, läheližed da sebranikad kaikes südäimespäi toivotaba hänele kovad tervhut, ozad i hüväd mel’t. Toivotusihe ütneba “Kodima”-lehtesen radnikad-ki. Olgha kaikutte Teiden elon päiv täuttud lämäl da ilol!