Texts

Return to review | Return to list

Mie olen elän onnellisen elämän

history

October 15, 2025 in 11:36 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: 95 vuotta on šuuri ikä. Takuana on ahkeran ruavon monta kymmentä vuotta, elämän kokemušta, naisen rakkahutta, lempeyttä ta viisahutta. Tämmösen vuosipruasniekan päivä on erityisen merkittävä. A lisäkši še on muisselmien, ilon ta hyvittelyjen päivä. Niin ni Kuušiniemen meččäpos’olkan eläjän Kerttu Rugojevan merkkipäivänä hänen talošša oli äijä muisselmie, iluo ta onnitteluja. Kerttu Väinövnä täytti 95 vuotta 5.^ šajekuuta, ta šinä päivänä hänen luokši hyvällä mielin, kukkineh ta hyvittelyineh tultih lukusat šukulaiset, yštävät, oman kylän kyläläiset. Tultih ni Kalevalan piirin hallinnon virkamiehet – Jelena Sin’kova, L’ubov’ Nikitina ta Valerija Melläri hyviteltih päivänšankarie ta toivotettih hänellä tervehyttä ta hyvinvointie. Hyö myönnettih Kerttu Väinövnällä hyvittelyjä Venäjän presidentiltä Vladimir Putinilta. Lapšivuuvvet ta nuoruš Kuin ni jokahisella tämmöseššä ijäššä olijalla ihmisellä, Kerttu Rugojevan elämäntaipalehella šattu äijä tapahtumie: vaikeita, jykeitä, šurullisie ta ilosie. Tyttö on šyntyn vanhašša karjalaisešša Jyvyälahen kyläššä. Hiän oli vielä oikein pieni, konša Stalinin karkotušvuosien aikana pereheštä oli vankittu kuuši henkie, niijen luvušša ni perehen isäntä – Väinö-tuatto. Šen šuuren šurun jälkeh tuli toini – Šuuri Isänmuallini šota. Šinä vuotena tyttö lopetti kolmannen luokan, a vielä kakši vuotta opaštu loittosešša evakošša Arhankelin alovehella. Kertulla, kuin ni monella šovan ajan lapšella ei ollun mahollisutta šuaha lisyä opaššušta. Vaikien, kylmän ta nälkähisen evakon jälkeh tyttö muamoh kera tuli jälelläh kotikyläh, ka tarkemmin ois šanuo šen palopaikalla. – Jyvyälahešša ei ollun eikä taluo, eikä äšen kiukaita. Mie muissan, kun myö kävimä eččimäh ammuntahauvoista šotilaššuappahie. Niitä pitimäki jalašša, muistelou naini. Kolme vuotta pereh eli muatuvašša, kumpasen muamo iče rakenti ta kumpaseh iče pani kiukuan. Jyvyälahešša 15-vuotini Kerttu Rugojeva rupesi ruatamah Ualto-kolhosissa. Hänen šanojen mukah, ruato oli oikein vaikie. Yksi työpäivä makšo kolme kopeikkua. Šentäh monet, erityisešti nuoret kolhosniekat tahottih ajua pois toiseh paikkah. Yksinäisellä naisella ei ollun šemmoista mahollisutta. Hänellä enšin piti muuttua elämä ta kaikešta huolimatta männä miehellä. Šopusa pereh – Mie ajattelin, jotta još kenkänä ei huomua eikä ota milma naisekši, ni mie iče mänen pyrkimäh, kertou Kerttu. Ka häntä – nuorta, poikkoita ta kaunista naista – huomattih. 19-vuotini Maksim Rugojev nuapurikyläštä “pani šilmyä” jyvyälahen kaunottareh ta kučču hänen naisekši. Melkein heti Maksim oli otettu armeijah, a konša myöšty, ni perehen enšimmäisellä lapšella oli jo kolme vuotta. Nuori pari šiirty elämäh Kuušiniemeh, šilloin meččävaruštajien pos’olkua vašta ruvettih rakentamah. Perehen isäntä ruato mečäššä puškuritraktorilla, hiän rakenti teitä, a Kerttu otti vaštah tuotuo meččyä. Rugojevien pereh kašvo ta šuureni, heijän šuurešša ta valosašša talošša kuulu yhä enemmän lapšien iänie. Pereheššä šynty viisi lašta ta kaikki hyö tarvittih huomijuo ta hoituo. Täššä ruavošša Kerttu Väinövnä onnistu – lapšet kašvettih hyviksi, kunnivollisiksi ihmisiksi, kuin ni heijän vanhemmat. Pariskunta eli rauhašša ta šovušša 35 vuotta. Hyö kaikki voimat annettih lapšien kašvattamiseh ta kotipos’olkakši tulluon Kuušiniemen rakentamiseh. Kertun nykypäivä Pahakši mielekši talon isäntä jo šiirty tuonilmasih, ka hänen valokuva ottau vaštah lapšie, punukkoja ta pravopunukkoja, kumpaset joka päivä tullah käymäh Kerttu Väinövnän luokše. Meijän šankarilla on kakšikymmentä šeiččemen punukkua, yli kakšikymmentä pravopunukkua, ta šynnytäh jo pravopravopunukat. Šemmoni on še šuuri pereh, kumpasella alku annettih Kerttu ta Maksim Rugojevit. Nykyjäh, konša Kerttu Väinövnä kaččou männyih vuosih hiän šanou: – Mie olen elän hyvän ta onnellisen elämän. Kyllä oli šiinä kaikkie: iluo, huolie, hätie, kipuo mänetykšistä. Ka Kerttu Rugojevan elämänpolku on ylähältä annettu. Omašša ijäššä naini on optimisti, kuot’t’elou enemmän liikkuo, vaikka päivä päivältä še on vaikiempi. Omua lämpyö ta hoituo hänellä annetah lähiset ta šukulaiset, ta še varmašti on kaikešta tärkein.