Texts
Return to list | edit | delete | Create a new | history | Statistics | ? Help
Irina Sotnikova. Šurka
Irina Sotnikova
Šurka
Veps
New written Veps
Ajades
lidnadme da kactes irdoid , kus seižuba läžundkodid , johtutan , miččiš lapsiden läžundkodiš minä vaiše en olend venunu , konz olin lapsen .Školhasai minä läžuin paksus da miččid läžundoid minai vaiše ei olend olnu .En teda , mikš mina läžuin paksus : voib olda il’mišt oli paha , voib olda sü oli sömäs , vai elim puižes barakas , vai sikš miše minä paksus jäin lapsiden päivkodihe öks …No pahemb oli se , miše minä , el’getoi pen’ laps’ , pit’kha olin üksnäin , ilma mamata da tatata , tundmatomidenke lapsidenke , kazvatajidenke , lapsenkacujidenke , lekaridenke …
Sil vodel minai oli dizenterii , i minä möst putuin lapsiden tartläžundkodihe .Irdal oli vihmakaz möhäsügüz’ .Lämäs vasthaotandhonuses holev kastel’anš andoi minei ösoban da kodikengäd .Tuldes palataha minä kacelzimoi , ištuimoi joudajale magaduzsijale ani uksenno i panin tumbaižele äjak-se hoikid kirjoid lapsiden täht .Niid minei andoi mam .Siloi minä vaiše kacuin čomid kuvid kirjas da vaiknašti kubaiten hulil toštin jo tutabid tekstoid , miččid vanhembad lugiba minei äi kerdoid .Konz panin kirjoid tumbaižele , minä ištuimoi magaduzsijale i kändimoi iknaha .Sid’ minä nägištin Šurkad .Hän ištui küküižil levedal ikunpölusel .Uudimeden alpäi nägui pal’l’az Šurkan pä da oiged jaug kirjavišpäi öštanaižišpäi .
– Saška , – sanui prihaine , kudamb ištui stolan taga , – lähte ikunpöluselpäi . Teravas todas long , möst zavottas laida sindai .
– En lähte , – sanui vastha penikaine kivipä napernas kactes läžundkodin puištoho . – Teravas minunnoks mam tuleb .
Mam tuleb …Necen virkehen minä kulin kaikuččen päivän kuni olin tartläžundkodiš .Kulin silpäi prihaiželpäi , kudamb nikut ei tahtoind lasktas ikunpöluselpäi – Šu-u-rkalpäi .Hän muga-ki sanui minei ičeze nimen , pit’käs da laskvas , da muhahti minei : Šu-u-rka .Šurka oli hüväsüdäimeline da lapseline prihaine , kaik navediba händast .Lapsed hüviš meliš vändiba hänenke .Saška nikonz ei abittund , konz hänen fišk oli jäl’gmäine .I konz kaikil oli paha mel’ , hän voi tehta mugoman rožan , miše kaik nagroiba .Aigvoččed , kudambad tuleskeliba palataha , oliba lujas holekahad Šurkas .Hö ištuihe magaduzsijale lähemba hänennoks , silitiba pädme , küzeliba , kut oma azjad .Vastuz oli tarkkohtaine da lujas ilokaz .Šurka starinoiči kaikes , mi tegihe palatas : miččid kirjoid lugetihe , miččid diafil’moid kactihe , midä hän nägišti melentartušt iknan taga .
Šurka iče-ki oli melentartuine prihaine .Erašti mö , palatan eläjad , pakičim Šurkad ozutada ičeze barbhid jaugas .Niid hänel oli kuz’ !Paremba sanuda kaks’toštkümne , ku otta homaičusehe molembad jaugad .Saša sid’-žo ozuti niid meile .Vanhemb prihaine , kudamb mahtoi lugeda kümnehesai , lujas tarkašti lugi Sašan barbhad : üks’ , kaks’ , koume , nel’l’ , viž , kuz’ !Konz kaik barbhad oli lugetud , ozakaz omištai peiti niid kodikengihe .Vaiše ei pit’käks .Pigai hän möst heiti kodikengäd i libui armhale ikunpölusele .Saša oli lujas hüväsüdäimeline laps’ , kaiken muhazi .Hänenke oli vessel mänetada aigad läžundkodiš .No konz mamad da baboid tuleskeliba rižamaha ičeze lapsed , i Šurka kuli irdal heiden änid , ka sid’-žo süveni ičeze meletusihe i tartui iknaha .Ristituiden keskes Saška eci ičeze mamad .Hän muga tahtoi nägištada ičeze mamad , miše zavodi likutada čuraspäi toižhe iškten kämnil st’okladme : "Mamoi , mamoi , mamoi !"...
Läžundkodin radnik heitli Šurkan iknaspäi , tüništoiti händast i sanuskeli , miše hänen mam radol , no tuleb teravas i otab Šurkad kodihe .Minun sebranik kaburdeskeli lekarid , muhazi laskvas i eci sil’mil mindai .Hän tahtoi zavotta udes väta , mujutada zavottud kuvašt mujupirdimil vai väta voinaha saldataižil , kudambad venuiba korobas .Pühäpäivin , konz vanhembad tuleskeliba rižamaha ičeze lapsid i toskeliba heile midä-ni magedad kodišpäi , Saška lujas varasti ičeze mamad .No mam ei olend tulnu hänennoks .I Saška öhusai seižui pol’vil ikunpölusel tartuden nenan viluhu iknan st’oklaha kündled sil’miš …
Šurka oli daunan .Necen minä tedištin möhemba minun mamalpäi , kudamb radoi laborantan lidnan poliklinakas .Paiči sidä , miše Saškal kaikuččel jaugal oli kuz’ barbašt , hänel völ oli liig hromosom …Siš , miše mam jäti Saškad , minä tedištin muite – kulištin bol’nican radnikoiden paginaspäi tervehtoituzhonuses .
Minä nikut en voind el’geta , mil läžui Saška .I minä kaiken küzelin mamad neciš .Hän oli mugoine-žo , kut kaik mö .Hän oli mil-se eskai paremb meid .Hän ei voind tehta nimidä pahad kelle-ni – kut nece oli toižiš palatoiš da läžundkodin erištoiš .Erased voiba otta minun "noiduzsarnoid " da ratkaita niišpäi lehtpolid vai miččen-ni argtabaižen lapsen nenan tüvehe panda padan sitanke .Mikš hänennoks nikonz ei tule mam ?..
Konz mindai pästtihe kodihe , mö astuim mamanke pidädes kädes .Uziš räzinsapkaižiš minä proiduin kaikid vezilätäkoid .A konz kändin pän läžundkodin iknaha , nägištin Šurkad : hän ištui ikunpölusel ösobiš tartutaden käded viluhu iknan st’oklaha .
Šurka
Veps
New written Veps